maanantai 7. elokuuta 2017

— Euroopan mestarikokkien pöydässä

Kävin ruokakaupassa, mutta myös läheiseillä kirpparilla. En hakenut sen ihmeempiä kirpparilöytöjä, mutta tätä kirjaa en voinut jättää ostamatta. Kirja on varmaankin raamattua vahvempi se painaa, kuin synti. Hintalappu oli 2 euroa, mutta se on 50% alennuksella ostettavissa. Tuntuu, että en tarvitse tuota kirjaa, ja sen lisäksi saan kotona vain nuhteita ostoksesta, silti ostin sen - ahneutta.
Kirjan hinta on ollut uutena noin 40€ ja antikvariaatissa sen hinta on 8 -10€. Nyt se on meillä.
Nuhteita tuli, kuten arvelin, mutta kestän ne. Jotakin pitää kokeilla ja opetella, ties vaikka mitä virikkeitä tämän oppaan sisältö voi antaa. Ainakin saan uusia uutta intoa kokkailuun.

torstai 3. elokuuta 2017

Joka säällä voi kuvata

Valamonruusu
Tuskin mikään muu harrastus voi olla niin monipuolista kuin valokuvaus. Valokuvaus ei ole säistä kiinni, vaan yksinomaan omista asenteista. Aurinkoisella säällä kuvataan ulkona, mutta silloinkin haetaan kohteesta riippuen varjoisia alueita. Kova auringonvalo, kun tekee ainakin henkilökuviin rumia varjoja. Aurinkoiset maisemat ovat mukavia, etenkin jos kuvaan saa myös cumulus poutapilviä.
Sadesää on hyvä sää kuvaajalle ja kameran voi suojata vaikka isohkolla minigrip pussilla, johon leikkaa objektiivia varten sopivan aukon, josta vastavalosuoja kurkistaa. Sateella ei pidä jättää jalustaa kotiin, sillä parhaat sadesään kuvat vaativat pitkän valotusajan. Kameraa ei pidä päästää kastumaan, se pitää muistaa.  Aina kun sataa pitäisi kuvata, vaikka usein se jää, kun on niin mukavampi kuvata sisällä. Sateella on hyvää aikaa myös kuvankäsittelylle, jos ei ukkosta. On kokemusta siitäkin miten ukkosen aiheuttama hetkellinen sähkökatkos hävitti kahden tunnin työn tulokset, joita en ollut tallentanut.

Tänäänkin on sateinen päivä, ehkä kuvaan jotakin, mutta ainakin käyn galleria Ratamossa Ratamo katsomassa Syyrian pakolaisista kuvatun Esa Ylijääskön valokuvanäyttelyn. Otan ainakin pokkarin ja puhelimen mukaan. Pitää laittaa Olympus lataukseen, koska se on ollut pitkään laukussa ja akku on lähes tyhjä.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Keväisiä kuvia luonnosta

Roskaaminen on yleistä muuallakin, kuin teiden varsilla. Luontoon jätetty muovi säilyy maassa ja vedessä sukupolvelta toiselle1


Roskaamista on helppo välttää toimimalla asianmukaiseti ja viemällä roskat niille kuuluvaan paikkaan.

lauantai 13. toukokuuta 2017

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Tietoisesti metsässä

Kevät edistyy nyt hitaasti, mutta erilainen todellisuus tuo esiin uusia näkökulmia. Läsnäolon oppiminen ei aina ole helppoa, — tässä ajassa, tässä hetkessä. Kevään kukat eivät juuri vielä kuki ja maassa on talven jälkeen kuollut ruskea väritys. Nyt voi nauttia niukasta luonnon voimasta, joka pian herää alkavaan runsauteen -kesään. Voisi ajatella, että luonnossa läsnäolo on kuuntelemisen taitoa tai sitä voi pitää kuuntelemisen harjoituksena. —Jossain laulaa mustarastas. Kaukaa kuuluu palokärjen rummutus ja ylläni lentää kaakattava joutsenpariskunta. Läsnäolo on kaikkea, kun kolea kevättuuli humisee lehdettömissä koivuissa, ja tunnen viiman viileänä ihollani.
Etsin tietoisesti luonnossa uusia näkökulmia. Vedän takin vetoketjua ylemmäksi ja katselen miten vähän pellon laidalla on avoimia leskenlehden kukkia.  Sinivuokkoja en ole tänä keväänä vielä nähnyt.

Luonnossa liikkuessa ihminen on aina yksin omien tunteiden ja ajatusten  parissa-  sopusoinnussa metsän kanssa. Vaikka aivot tekevät työtä se rentouttaa. Olen tietoisesti läsnä, koska ihminen on pieni osa luonnon suurta kuvaa.

Huhtikuu

Joutsen joikuu kuollutta puolisoaan
Suunnittelin tälle päivälle kuvata kevätkuvia, kun sääennusteen mukaan iltapäivän piti olla aurinkoinen. Ei ollut! Tein kuitenkin pienen ranta- ja metsälenkin. Ei ollut oikein innostava, koska näsiä oli sulkenut kukkansa, leskenlehti oli kukat supussa, eikä kukkivaa rentukkaa näkynyt.
Muutenkin oli ankeaa, kun joutsen joikui puolisoaan, joka oli lentänyt sähkölankoihin ja makasi suan vieressä kuolleena sohjoisella jäällä. Puolison menettänyt joutsen lensi ympyrää kuolleen lähellä ja minua jännitti, että sekin voi osua noihin samoihin lankoihin. Onneksi se kuitenkin onnistui lentämään lankojen alta etäämmälle.
Otin kuvia tuosta yksinäisestä joutsenesta käsivaralta. Kaikissa kuvissa on epätarkkuutta. Kolmensadan millin tele on, jo sen verran pitkä putki, ettei sillä onnistu saamaan kunnon kuvia ilman jalustaa. Minulla oli kiinteä aukkoarvo (f8)valittuna, jota en nopeassa tilanteessa huomannut avata selkosen selälleen.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Takatalvi

Luminen aamu 26.4.2017