sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Interaktiivisesti ilmoista

On aika hassu tapa aloittaa puhuminen tai kirjoittaminen ilmoista, mutta se on vaan niin tavattoman helppoa. Parin virkkeen jälkeen voi taas puhua ihan mistä vaan. Olemme varmaan kaikki tapojemme orjia, eivätkä ne ole aina kovin hyviä. Onko sitten syytä huolestua omista tavoistaan, ehkä ei, mutta on tavatonta, jos ei tapojaan itse huomaa. Varmaan lähimmäisillä on joku kynnys palautteen antamiseen. Ehkä puolisolla on siihen lähes yksinoikeus, mutta, ainakin minusta tuntuu, kuin hän käyttäisi neuvontaoikeuttaan joskus liiankin kärkkäästi.

Palaan vielä säätilaan, joka on tänään kuin morsian, mutta miten lie Vapun aikaan? Järvien jäät ovat ihan siinä hilkulla, joten pieni vesisade ja kunnon tuuli, niin jäät ovat tipotiessään. Lumien lähdettyä keväiset tienvarret ovat roskaisia, mutta roskien seasta pilkistelevä keltaiset leskenlehdet.

Tienvarret siivotaan kohtapuoleen ja sinne jäävät roskat  pian vihreä ruoho peittää. Katselin järvien rantoja jotka ovat myös roskaisia. Ovatko pilkkijät jättäneen muovinsa ja kaljapurkkinsa jäälle ja nyt keväällä ne rantautuvat. Jonkilainen siivottomuus on varmaan jokaisen yhteinen synti, enkä sitä sano, että itse synnitön olisin. Tulee sitä roskaa joskus jätettyä, kun kukaan ei huomaa.

Linnut ovat nyt aktiivisia ja yritinkin tänään kuvata joitakin. Kamerassa minulla oli painava 80-200 f2.8 zoomi, joka ei mikään lintulinssi ole. Yritin sillä tähyillä västäräkkejä, mutta en sitten ottanut yhtään kuvaa, kun en päässyt riittävän lähelle. Sorsa sensijaan antoi ottaa vaikka miten monta potrettia, eikä variskaan kuvaamisestani moittinut.












Ulkoilevia Ihmisiä olisi mukavaa kuvata, mutta yleensä rohkeus pettää. Olen joskus kysynyt luvan kuvan ottoon, mutta aika pieni prosentti ihmistä suostuu varauksetta satunnaisen kulkijan kuvattavaksi. Varmaan minäkin olisin hyvin epäilevä, jos joku kysyisi minua valokuvamallikseen.

Itnteraktiivisuus on vierasperäinen sana, jonka olen varmaan lukenut ensikerran joitakin vuosia sitten, kun puhuttiin interaktiisien televisio-ohjelmien tulosta. Onhan niitä nykyään ohjelmia, joissa katselija voi sosiaalisen median tai puhelimen kautta olla yhteydessä tuotantoon. Ainakin nämä blogit toimivat kaksisuuntaisesti, mutta harvoin silti tulee kommenttia antaneeksi. Olemma varmaan aika ujoja ihmisiä tykkänään.

Bongailusta: Linkki

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Rakkautta peltipurkissa

Auto on pyörillä kulkeva peltikottero, jossa voi tuntea ja tuntea läheisyyttä kanssamatkustajaan, ja kohdistaa lähimmäisenrakkautta muihin tiellä liikkujiin. Autosta seurataan maisemia ja sen voi pysäyttää, huoltoasemalle ja tankata E10 bensaa, ja pistäytyä samalla kahvilla huoltoaseman baarissa tai juoda virkistävän kahvin omasta termospullosta. Auto, tuo oiva peltipurkki auttaa ihmistä kulkemaan paikasta toiseen, laajentaa omaa reviiriään. Autoonkin, siihen peltipurkkiinsa voi rakastua, etenkin vanhaan hyvään jo ruosteiseen palvelijaan.

Autolla ajaminen on kuin ihmisen elämä, jossa on ylä- ja alamäkiä. Joskus on pakko painaa kaasua, kiihdyttää vauhtia, jopa ohittaa hitaampia. Nykyisin autoissa on vakionopeussäädin, jota käytetään aina kun se on suinkin mahdollista. Vakionopeus on järkevää pidemmillä valta- ja moottoritietaipaleilla, mutta vähemmän mielekästä kaupunkiliikenteessä tai mutkaisella soratiellä. Matkalla on myös hyvin seesteistä slow- vaiheita, jotka osoitetaan liikennemerkein. Suuren osan matkasta pystyy etenemään tasaisella vakionopeudella. Aika kuluu ja maisemat vaihtuvat, samalla inhimillinen rakkaus vallitsee peltikuoren näennäisessä suojassa.

Hyvätapainen autoilija on huomaavainen, hän rakastaa omalla tavallaan kaikkia muita tiellä kulkijoita. Hän muistaa suojatien säännöt, noudattaa kohteliaisuutta muita autoilijoita kohtaan. Keeväthuumassa tielle säntäävät ihmiset, villieläimet, oravat jopa linnutkin hän arvostaen ennakoivasti huomioi.

Rakkautta ja sen tuntemista on syytä harjoitella, sillä ilman rakkautta olisimme kylmiä kaikkea ympärillä elävää kohtaan. Rakkaus on vähän, kuin vieraan kielen taito, joka taantuu ellei sitä käytä, joten ei pidä antaa peltikuoren eristää elämästä. Joskus tulee hätäjarrutus, jopa äkkipysähdys, mutta elämä jatkuu, kunnes peltipurkkimme päätyy luonnollisesti kierrätykseen.

Pakinaperjantain 283. aiheena on Rakkautta peltipurkissa

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Ei kaikki ole sitä miltä näyttää

Tietääkö sitä kukaan onko, ilmasto lämmennyt tai pysynyt entisellään? Minusta lämpenemistä on tapahtunut, mutta se on sitä mutua, jolla ei tieteellistä näyttöä ole. Olihan ennen kaikki paremmin miksi ei myös ilmasto. Nyt kevät tuli hitaasti, mutta eilinen vesisadepäivä ja tämän päivän aurinko tekevät yhdessä ihmeitä. Luonto muuttuu kesäiseksi, eikä sitä muuten huomaisi, ellen päittäin ottaisi joitakin valokuvia.
Kotoutunut
Vuosia sitten toin pienen sinivuokkomättään jostain etelästä, Repäisin sen irti tienpenkasta ja nytkin tuo pihaan tuomani sinivuokko sinnittelee. Ehkä huomenna, mahdollisti jo tänä iltana se avaa kokonaan siniset silmänsä. Ei sitä uskoisi sen elämänvoimaa, ellei itse näkisi.

Varsinaisiin pihatöihin ei vielä ole oikea hetki, ei ainakaan meidän pihassa. Maapohja, kun on hiesusavea, ja eilinen vedentulo toki sulatti pois viimeiset lumet, mutta on se maa niin niljakas, että on syytä odottaa vielä muutama päivä. Monet kukat kuten krookukset ja pienet liljat ovat hyvässä vauhdissa. Myyrätkään eivät ole tehneet tuhoa viime talvena. Pupujussit sensijaan ovat nakertaneet joitakin omenapuidenoksia.
    Oliko ennen, että
  1. eläkeläiset näyttivät vanhemmilta
  2. kevät oli kauniimpi
  3. kottaraisia oli enemmän
  4. jäseniä kolotti vähemmän
  5. poliitikot olivat rehellisempiä
  6. raha oli arvokkaampaa
  7. ruohokin oli vihreämpää
  8. saunassa sai makoisammat löylyt
  9. televisiot olivat pienempiä, mutta niistä tuli parempia ohjelmia
  10. ulkomaalaisia tapasi harvemmin

torstai 26. huhtikuuta 2012

Sade

Valokuvatorstain  -hakusana
CD-Facta kertoo sateesta mm. seuraavaa:

—Sade; ilmakehän vesihöyryn tiivistymis- tai härmistymistulosten putoaminen maahan. Tavallisia sademuotoja ovat vesi-, lumi-, rae-, lumirae- ja jääkidesade. Räntäsateessa on sekä vesipisaroita että lumihiutaleita; jäätävässä tihku- tai vesisateessa alijäähtyneet pisarat jäätyvät osuessaan maahan tai esineisiin. Vesisateessa pisaroiden läpimitta on 0,5–5 mm ja putoamisnopeus n. 9 m/s sekä vastaavasti tihkusateessa 0,1–0,5 mm ja alle 2 m/s.
Tänään on oikeastaan ensimmäinen kunnon vesisadepäivä. Välillä satoi reippaasti, mutta kuvan ottaessani satoi vain tihkua. Ilma on hämärä, joten pienellä aukolla ja 8 sekunnin valotusajalla, sain joitakin autojen valojen viiruja piirtymään kuvaan. Olisi pitänyt odottaa vielä illan pimenemistä, mutta kuva on päivällä otettu ja se kertoo keväisen sateen tunnelmasta. Kunhan nyt saadaan aurinkoisia lämpimiä päiviä niin Vapuksi ehtii tulla vaikka kesä.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Näsiä on puhkeamassa kukkaan

Näsiä on vaarallisen myrkyllinen rehevien lehtojen pensas

Harvoin, mutta joskus kuitenkin on mieleeni noussut ajatuksia, miksi kirjoitan blogeihin? Vaikka sitä taas nytkin kysyn itseltäni, minä en itsepäisesti vastaa, koska ei minulla ole oikeaa vastausta. Kai se on jotakin sellaista, että sanat ja kuvat luovat merkitystä asioille. Enimmäkseen sitä merkitystä on vain itselleni, koska niin minun, kuin monen muunkin blogeilla ei suurta lukijakuntaa ole. Muotiblogit ja tiettyä suurta asiantuntijuutta ja opastusta antavat kirjoittajat vetävät lukijoita puoleensa.
Aina ilahduttaa, kun joku kommentoi muutamalla sanalla. Joskus kaipaisi myös kritiikkiä, mutta sitä saa harvoin. Se on jotenkin vaikeaa puuttua toisen kirjoituksiin tai moittia jotakin kuvaa. Olen joskus tehnyt senkin ja siitä olen oppinut, ettei kenenkään mieltä saa vahingossakaan pahoittaa. Tuomas Kyrön ”Mielensä pahoittajan kirjat” antavat hyvän opasteen siitä, miten helposti mieli liikuttuu. Omista arvoista ja ajatuksista blogeissa paljon kirjoitetaan, niin teen minäkin. Saan varmaan itselleni jonkinlaista tyydytystä, kun ajattelen julkisesti, vaikkei se ketään muuta kiinnostaisikaan. Monia ilmiöitä kiitää ohitsemme, ja me vain haukottelemme, koska mitään uutta ei tapahdu taivaan alla. Kevään tulokin on nähty jo niin monta kertaa. Mitenkä monena kevään olenkaan kuvannut tämäkin saman näsiän oksan, joka on taas puhkeamassa keväiseen kukkaan.

Viisikymmentä penniä

Vuoden 1945 raha
VIIKON AIHE:

KIRJAIN/SANA

Vi-alkuinen

61. haasteVi-alkuinen suomenkielinen sana.

Virpiangervo, kuvattu toukokuussa 2011.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Retroluuri käytössä

Kuten kirjoitin eilisessä blogilastussa, tutustuin tarjolla oleviin älypuhelimiin. Illalla vielä ajattelin asiaa, jos sittenkin tarvitsen sellaisen älyluurin. Kirjoitin listan erilaisia väittämiä, joihin vastasin itse +/- merkein. Miinuksia kertyi enemmän kuin älypuhelimen ostoa puoltavia merkkejä. Oli helppo todeta, että minulle riittää vielä vanha kunnon retrokännykkä, se sopii hyvin minun imagooni.

Olin tänään opastamassa ikäisiäni ihmisiä tietokoneen käytössä. Suurin osa mukana olleista on ostanut itselleen läppärin 1-2 vuotta sitten, eivätkä koneet ole olleet kovinkaan ahkerassa käytössä.
Pyrin motivoimaan heitä käyttämään konettaan päivittäin, vaikka päiväkirjan kirjoittamiseen, niin tulisi ainakin tekstinkäsittely tutummaksi. Saa nähdä innostuivatko.

No se siitä, poikkesin kirpparilla ja kas kummaa vanha Nokia 3210 puhelin, ihan siistillä kuorilla ja lapussa luki, että se toimii, suluissa vielä, että akkukin on tuore. Hintalapussa luki hinta 2,20€. Eikös se ole vähemmän kuin Nokian yksi osake tänään? (2,63€) Näin ostin itselleni toisen puhelimen, koska entisen akku ei enää ole hyvässä vireessä. Nyt herättelen ostamani kännykän akkua, joka näyttää hyvin latautuvan. Yhden koesoiton tein heti ja sillä totesin puhelimeni olevan kaikin puolin kunnossa.

Tein kirpparilta toisenkin ostoksen iphonella kuvaamisen taito Viime vuonna painettu 160 sivuinen hyvä opaskirja kaikkeen digikuvaamiseen. Sitä ei ole varmaan kukaan selannut edes kertaalleen lävitse, joten kirja on kuin kirjakaupasta ostettu ja hintakin oli suunnilleen sama kuin tuon ostamani retropuhelimen hinta. Minulla ei ole kännykkäkameraa, mutta on opaskirja sellaisella kuvaamisesta. Jään odottamaan Nokian uusia puhelinmalleja, ja uskonkin Elopin joukkoineen saavan sellaisen aikaan ennen, kuin nämä hienot retroluurini tulevat käyttökelvottomiksi.
Kaksi vanhaa kännykkää ja uusi kirja

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Puhelinkaupassa

Hyvä ja siisti puhelin, mutta akku on finaalissa.
Sattui tänään tulemaan todellista tarvetta käydä kodinkoneliikkeessä. Hoidettuani varsinaisen asian kuntoon, en voinut välttää kiusausta poiketa katsomassa myös uusia puhelimia. Samalla sinne sattui pari tuttuakin samalle luuri osastolle. Totesin, että olen ostamassa itselleni ensimmäistä matkapuhelinta. Eivät meinanneet minua uskoa, mutta kun kerroin työssä ollessani aina käyttäneeni työnantajan puhelinta, ja tämäkin nykyinenkin on vielä perua siltä ajalta.

Kotona ollessani en tarvitse puhelinta koska silloin olen lähellä tietokonetta, jolla hoidan kaiken mahdollisen yhteydenpidon sukulaisiin, ystäviin ja kylänmiehiin. Skypeä on kätevä käyttää, kun on vielä nopea 24 mb:n nettiyhteys.

Ovat nuo uudet puhelimet hienoja laitteita, mutta on niissä vielä kehittymisen varaa. Kyselin miten hyvän puhelimen saisi kiinnitettyä 1/4” kierteellä kamerajalkaan, ei löytynyt keinoa, vaikka puhelimissa löytyy 1080x1920 full HD videolaatu. Se on paha puute, ettei kameraa saa kiinni kunnon jalustaan.

Toinen puute on mielestäni että kirjoittamisen pitää aina tapahtua siinä kosketusnäytöllä hipelöiden. Toivoisin että puhelimeen voisi liittää kunnon näppäimistön USB tai Bluetooth liitännällä. Ei voi! No voi voi! Miksi ei kännykästä voi kehittää monipuolisen multimedia jäjestelmää, johon voisi helposti liittää kaikkea mahdollisia lisälaitteita.

Eivät nämä nyt ihan kauheita puutteita ole, mutta, kun jostakin pääsin marmattmaan. Mikäli olisin todellisessa puhelimen tarpeessa olisin voinut ostaa Samsungin Galaxy Note älykön, joka olisi minulle mieluinen, jos todella tarvitsisin uuden luurin, mutta jatkan edelleen vanhalla perus GSM nokialaisella. Ehkä odotan, että Nokia, kunniakas merkki nousisi vielä siivileen ja tekisi markkinoiden parhaita järjestelmä-älykännyköitä.

Mustavalkomaanantai #114 MERKKI.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Ehkä se sulaa

VUOSIKAMPA 2012
HAASTE 9

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Itsekritiikkiä

Kaikkia ottamiaan kuvia ei pidä säilyttää
Minusta tuntuu, että jokainen meistä harrastaja kuvaajista, joka katsoo illalla mitä on päivän aikana kuvannut, ei ole tyytyväinen kaikkiin kuvaamiinsa ruutuihin. Kuinka moni kuitenkaan tekee kriittisen kuvavalinnan ja poistaa huonot otokset kovalevyltä. Ehkä vain hyvin harva tekee niin, joten levyllä oleva kirjasto kasvaa ja kasvaa, kuin roskakasa, ja pian kuvien joukko on sekalaisen sekainen.

Oppiakseen valokuvaamaan on syytä miettiä aiheita, jo kuvia ottaessaan, mutta viimeistään se on tehtävä heti kun viemme kuvat kortilta tietokoneelle. Se on kuin viljan lajittelua, jossa akanat puhalletaan pois. Tietenkin pitää harkita, miksi jokin kuva joutuu poistolistalle, mutta toinen ei.
kuvien valinta tulee nähdä osana oppimista
kuvaajan on pystyttävä näkemään ja tunnistamaan omat virheensä
Mikäli en kykene itsekriittiseen valintaan, olen menettänyt kyvyn oppia, ja se on vakava asia.

Kuvien poistaminen
Jos kuva on teknisesti epäonnistunut, esim. tarkennus on pielessä tai kuva on tärähtänyt ottohetkellä, sitä ei voi kuvankäsittelyssä korjata, joten poistaminen on syytä tehdä välittömästi.
Jokaisella syntyy samasta aiheesta toistensa kaltaisia kuvia, joiden kaikkien arkistoiminen ei ole tarpeellista, siksi vain parhaat kannattaa säilyttää.
Keskinäiseen paremmuuteen vaikuttaa kuvan sisältö, mikä saa jäädä ja mikä joutaa pois. Katsele kuvan yksityiskohtia kriittisesti, kun teet valintoja. Merkitse ne jotka poistat. Voit vielä jättää kuvat välivarastoon ennen lopullista deletointia ja tarkistella tekemääsi esikarsintaa.

Kuvien karsinta opettaa kuvaajaa, katsot kuviesi sommittelua ja valaistusta, valoja ja varjoja uudella tavalla. Saatat innostua käyttämään jalustaa useammin kuvatessasi, voit kiinnittää enemmän huomiota mitä sijoitat kuva-alalle. Voit oppia ohjaamaan mallia uudella otteella jne. Otat jatkossa vähemmän huonoja kuvia, koska toimit huolellisemmin.

Kuvien muokkaus käy helpommaksi, koska et enää työskentele roskan parantamiseksi. Kuvien karsimiseen käyttämäsi aika on oppitunti, jossa olet parhaan opettajasi ohjauksessa. Tämä opettajasi olet sinä itse.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Perjantaipakina

Kaikki muuttuu nykyään niin nopeasti, ettei siinä pysy perässä, paitsi niin, että yrittää tehdä itse aina uusia muutoksia, ”poisoppia” ja yllytän toisiakin sellaiseen. Ainakin politiikassa arvostellaan takin kääntäjiä, kuten teki Hjallis eilen haastatellessaan vasemmistoliiton Paavoa.

Mutta kun maailma muuttuu, miksi ei siinä voi aihtua ihmisten ajatuksetkin, poliitikoista puhumattakaan. Minä yritin sitä kokeilla ihan kirjallisesti. Listasin 25 asiaa peräkkäin ja sitten siihen reunaan piirsin kaksi saraketta. Laitoin kruksin toiseen. Hyväksyn! – En hyväksy! Enpäs nyt lähde sitä luetteloani tähän kopioimaan, mutta aivan ajankohtaisia kysymyksiä asetin ihan vain itselleni. Osa niistä oli politiikasta, mutta monet liippaavat läheltä omaa arkipäivää. Sen sain itsestäni selville, että joitakin peruasioita, kuten sinappi ja jokin viini- tai konjakkimerkki pysyvät. Lähes kaikessa muussa käännän takkia tuulten mukaan.

Tätä kirjoittaessani näen ikkunasta harmaan kolean kevätpäivän, mutta sen verran tuuli pohjoisesta puhaltaa, että se kuljettaa pilviä pois antaa tilaa etelävirtaukselle, joka tuo taatusti kevään. Vappu on usein vielä kylmä, mutta sitten se kesä saapuu, niin käy nytkin.

Yleensä ei kannata esittää tosiasioita ainakaan sään suhteen, sillä vaikka viralliset ennusteet ovat ammattimaisen hyviä, silti käy usein, että ilmat reistailevat.

Onko maailmassa mitään varmaa, joka ei muuttuisi odottamattomasti kuten Nokia, joten odotan kevättä, joka yllättäisi oudosti ollen lempeä ja kaunis, kuten Outolemmen narinat.


torstai 19. huhtikuuta 2012

Onko tämä sitä?

Hulluutta on monenlaista, mutta haittako se?
 Hulluus!

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Ravinto

Tälle tikalle keskeisintä on rasvainen ravinto!

Kevätkukkia


Kevään tulo on luonnon seuraajalle mielenkiintoista aikaa. Milloin muulloin säätilat vaihtelisivat näin nopeaan? Mittari voi olla hieman miinuksella ja hetken kuluttua, kun aurinko pilkistää onkin jo reilusti lämpöasteita. Pilvisyys ja aurinkoisuus vaihtelevat. Äsken satoi suuria lumihiutaleita, mutta nyt on kaunis sää. Maassa on vielä reilusti lunta, mutta ensimmäiset pihan kukat katsovat jo kevättä. Äsken huomasin kukassa olevan jouluruusun, joka ei ole säilynyt "pakasteena" viime vuodelta, vaan se on avaamassa nuppuaan. Ehkä jo huomenna se täydessä kukassa, ja pian jään alta paljastuu monia sen sisaria, vai lienevätkö veljiä keskenään.
Ikkunoilla kukkivat terhakasti vaimon pistokkaista lisäämät ruusuliisat, joten kyllä se kevät on jo pitkällä ja kesä on todella lähellä, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan.

Alkukirjaimet mi...

60. haaste  Mi-alkuinen suomenkielinen sana.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kulmikas

Mustavalkomaanantai #113
Ylistön silta on Jyväsjärven ylittävä kevyenliikenteen silta Jyväskylässä. Silta yhdistää Mattilanniemen ja Ylistönmäen. Vuonna 1991 valmistunut silta on 208 metriä pitkä ja sen kaksi pylonia ovat 26 metriä korkeita.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Päivän kuva

Pieniä kuva-aiheita


Lähimetsästä, jopa omalta pihalta löytyy aina kuvaamattomia pikku aiheita, kuten:


  • heinät
  • puiden kuori
  • hyönteiset
  • purot
  • jäkälät
  • risut
  • kannot
  • sammalet
  • kivet
  • sienet
  • kukat
  • varvut
  • lätäköt
  • vesipisarat

Järkkärin makro-objektiivi on pienien aiheiden paras kuvaustyökalu, ja pokkareissa on mainiot makro ominaisuudet. Pieni aukko f16–f22. Kamera tukevasti jalustaan tai hernepussin, tms. päälle. Joskus tarvitaan vähän lisävaloa, jota voi antaa vaikka taskulampulla. Heijastimistakin on apua.

Pääkohde on hyvä saada erottumaan taustasta, jollakin keinolla. Syväterävyyttä makrokuvissa ei juuri ole, joten tausta sumenee, mikäli kohteen etäisyys taustasta on edes jonkin verran. Kivi tai kannon kylki toimii usein taustana. Terävyyttä on hyvä tarkastella himmennetyn aukon kautta ja kameran LiveWiev näyttöä kannattaa käyttää.

Jos kuvaa tarvitaan vain yksi tarkka piste f5,6–8 on käytettävissä. Herkkyys on syytä pitää melko alhaisena esim. ISO200, joten valotusaika hämärässä metsässä tulee helposti melko pitkäksi, siksi lanka- tai langaton laukasin on tarpeen. Vitkalaukaisin on myös hyvin kätevä liikkumattomien aiheiden kuvauksessa.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Vanhan miehen valokuvalaatikot

Kun ei ollut muutakaan tekemistä kävin tapaamassa naapuria, joka rapisteli jotakin autotallissaan, polkupyöriä sanoi laittavansa kesäterään. Samalla oli nostellut ylähyllyltä pahvilaatikoita, jossa oli vanhoja albumeja ja dialippaita sekä muuta sekaista kuva-arkistoa.

Valokuvia, niitä on jokaisella kaikkialla kaapeissa ja autotalleissa hunningolla, on paperikuvia, dioja ja negatiiveja, monia eri negakokoja ja kuvien laatu on kovin erilainen. Mustavalkoiset albumit ovat kunnossa, mutta noiden väripaperikuvien ja diojenkin on käynyt kalpaten.

—Ehkä sinä saisit noista jotakin talteen, kun sulla on niitä skannereita, projektoreja ja muita kameravehkeitä, yllytti Kauko, vanha ystäväni.

Katsoin Kaukon kuvia ja vastasin rehellisesti, että osasta niistä saadaan alkuperäistä parempina, mutta jotkut aika ja huono säilytys on kokonaan tuhonnut. Aikaa siihen hommaan kuluu, etkä sinä tietenkään sitä menetettyä aikaa minulle korvaa, kiusottelen kaveria.

—Ei näitä kaikkia tarvi, ja nuo diat voisi tallentaa kuvaten tuosta seinälle heijastuvasta kuvasta, olis sitten ainakin jotakin katsottavaa ja kerrottavaa.
Kauko on näköjään ollut nuoruudessaan innokas valokuvaaja ja naisten mies, sen näen heti kun katselen hänen ottamiaan kuvia. Kauniita morsiamia sulla on ollutkin totean hänelle kuvista.

—Niitä aikoja olis kiva muistella, jos saisin omasta telkkarista nähdä semmoisen tyttökuvasarjan.

Uskallatko niitä edes kotona katsella, mitä se Liisakin siihen sanoo, jos iltakaudet haikailet vanhojen heilojes perään. Sehän olisi henkistä julmuutta rakasta puolisoasi kohtaan.

Siinä se sitten selkis Kaukon motivaatio, kun huomasin vanhan suolan hiukovan ikämiestä. Ihan tuntui siltä, kuin hän olisi palannut sinne omaan nuoruuteensa kuvitellen, että nuo kauniit tytöt olisivat säilyneet samanlaisina myös nykyhetkeen.

—Olis tuota naapurin Elinaa mukava tavata, mutta en sitten yhtään tiedä missä päin maailmaa nyt on, ja onko muuten enää elossakaan. Vanhan tyttöystävän jäljittäminen on vaikeaa, kun niillä voi olla ties kuinka mones sukunimi käytössä. Tuskin minä sitä semmoista kadonneen heilan etsintää rupeaisin tekemään, vaikka olisihan se....Kaukon mieltä kiehtoo sekin.

Sitä siinä vain mietimme, että voisivat ne tytötkin säikähtää, kun näkisivät vanhan raihnaisen ukon, tuon kuvissa keikaroivan salskean nuorukaisen tilalla.
—Jätetään haaveet sikseen, mutta valitaan nyt joku määrä kuvia ja tehdään niistä sitten vaikka videoesitys. Kyllä minä sitten tuon sinulle pullon ”Renaulttia”, joka voidaan naukkailla nuoruutta muistellessa, Kauko lupaili.

Katsotaan nyt mitä näissä kuvissa oikein on ja jos sulla niin suuri nälkä niin voidaan me jonakin rospuuttopäivänä jotakin näistä yrittää digitoida, lupailin viimein.

PP:

torstai 12. huhtikuuta 2012

Jyvälän rakennusta puretaan

Marraskuun 13.2011 – Tuli tuhosi Jyvälän kartanon, jossa toimi mm. kansalaisopisto ja päiväkoti.
Nyt puretaan tulipalon pahoin vaurioittama Jyvälän päärakennus.

Kulkuneuvon kevät

viikon haaste on: No comments! (En kommentoi, suom.huom.)

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Kuulapää / Pallonivel

VIIKON AIHE: PALLO

Simaa (FA...)

VAPPUSIMA:
8 l vettä
4 sitruunaa
6 dl sokeria
7 dl fariinisokeria
nokare hiivaa  
Haaste # 59: FA, FI, FO tai FU
Pese sitruunat. Kuori ne ohuelti siten, että valkoista osaa ei tule mukaan. Leikkaa sitruunoista veitsellä valkoinen kuorikerros pois. Leikkaa hedelmät ohuiksi viipaleiksi ja poista siemenet.
Nosta sitruunaviipaleet isoon astiaan tai kattilaan sokereiden kanssa. Kaada päälle 4 l kiehuvaa vettä ja sekoita, kunnes sokeri liukenee. Kaada päälle 4 l kylmää vettä.
Liota vesitilkkaan hiiva ja lisää se kädenlämpöiseen juomaan. Peitä astia kannella ja jätä vuorokaudeksi huoneenlämpöön.
Siivilöi juoma ja pullota sima puhtaisiin pulloihin. Pane jokaisen pullon pohjalle 1tl sokeria sekä muutama rusina. Sulje pullot ja nosta ne viileään paikkaan. Sima on valmista juotavaksi noin viikon kuluttua

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kevään koittaessa

Ollessani pikkupoika isä pyysi meitä lapsia pääsiäisaamuna ulos katsomaan miten iloisesti aurinko tanssii. Siinä kun lapset killittivät vedet silmissä kirkasta aamuaurinkoa. Se todella alkoi silmin nähden väreillä ja silmissä tanssia. Kait se on ollut joskus niin, että ihmiset todella uskoivat, auringon tanssivan pääsiäisaamuisin. Olisihan se hieno asia, mutta sille ei ole olemassa tieteellistä perustetta.

Pääsiäisen pyhät olivat kirkkaan aurinkoisia ja pakkasen jälkeen aamuhanki hyvin kantava. Ainakin lumikenkäilijää hanki kannatti niin metsissä, kuin soillakin. Oli oikein ilo kulkea omia reittejä, sen paremmin suunnittelematta. Ihan tuli mieleen ajatus, että jos joku lähtisi seuraamaan jälkiäni, niin varmaan mierttisi:
-Mitähän tuokin kulkija on ajatellut mutkitellessaan ja pensaalta pensaalle?

Monen risun luona kyykistelin, heitin repun hangelle ja katselin valon ja varjon piirtymistä valkoiseen hankeen. Kuvasin sarjan pajunkissoista ja katselin lepän mutkikkaita oksia ja pieniä käpyjä. Yllättäen tapasin rannan lähdepaikassa yksinäisen joutsenen, joka säikähti pahasti lumikenkieni rahinaa. Heti linnun nähtyäni otin siitä kuvan, eikä toiseen kuvaan ollut mitään mahdollisuutta, sillä häirityksi tullut lintu päästi pari haukahdusta, kuin koira ja nousi kevyesti siivilleen.
Olen joskus saanut väitellä hiihtäjän kanssa, lumikenkäilyn erilaisuutta puolustaen. Toki ymmärrän, että hiihto on liikuntamuotona oivallista. Mikäli haluaa nauttia talvisesta luonnosta, lumikengät antavat ihan toisenlaisen liikuntamuodon ja kiireettömyyden rauhalliseen etsiskelyyn, jopa mietiskelyyn. Jos haluaa saada hien pintaan niin kyllä se onnistuu lumikengillä todella helposti, kun suuntaa rinteeseen, jossa on upottavaa hankea.
Kaikenkaikkiaan oli hieno kevättalvinen pääsiäisen aika, nyt pitää toivoa, että lumet sulaisivat ja vedet vapautuisivat Vappuun mennessä.  

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Nuohooja työssä

Nuohooja työssään (kuva 03.04.2012)
Mustavalkomaanantai #112
TYÖ.

Pääsiäispäivänä

Vakioaihe 8.4.2012

Männyllä hormoonit hyrräävät!


Pääsiäisen munapula


Aurinkoista Pääsiäistä
Ruoka on ihmiselle välttämätöntä, sen huomaa ainakin siitä miten media suhtautuu, jos jostakin ruuan raaka-aineesta tulee pulaa. Jokin aika sitten voi oli vähissä ja nyt Pääsiäisen aikana on munapula. Ihan itse se oli todettavissa, kun eilen kävin marketissa, niin eipä ollut ainuttakaan kananmunaa tarjolla. No onneksi oli vielä muutamia kaapissa, joten ei aivan munatonta pääsiäistä tullut.

On se hyvä, kun joskus jokin ruoka-aine loppuu. Huomaamme paremmin, että ei se ruoka ole ihan itsestään selvyys. Ruuantuotannon pitää olla tuottajalle kannattavaa, ja uusien tuotantoa rajoittavien määräysten tullessa vaikutus on suoraan näkyvissä riittävyydessä ja myös hinnassa. Nyt osa kanaloista on lopettanut uusien säädösten tullessa voimaan. Tietysti nyt tarjoutuu myös tuottajilla mahdollisuus tuotannon laajentamiseen, etenkin jos tuotantoinvestointi kannattaa.
Pääsiäinen

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Kiikarin jalusta-adapteri

Kiikari on näin keväällä kiva kapine, jolla voi seurata lintujen vilkasta elämää. Minua harmitti, kun kiikari aina vähän täräjää, eikä tuossa 8x40 kiikarissani ole jalustakiinnikettä. Kävin aamulla parissakin kaupassa katsomassa uutta kiikaria, mutta ne ovat hyvin hintavia, ainakin sellaiset joissa on valmis jalusta-adapteri mukana. Ei auttanut, kuin ryhtyä kokeilemaan oman virityksen tekoa.
Kiinnitin kiikarin tarranauhalla ja kokeilin kumilenkeillä, mutta oli niin hutera, että heti ne hylkäsin. Sitten otin Bilteman paksun ”oppikirjan” ja etsin pakoputken kiristimiä. Ei paha hintakaan, 2,49 euroa pari. Jotakin alumiinikiskoa oli autotallin romulaatikossa ja ei muuta, kun hakemaan 48mm pakoputken kiristimet. Äkkiä noista tarpeista syntyi todella jämerä adapteri, jolla kiikari taatusti pysyy kiinni jalustassa.
Maalasin virityksen mustaksi ja huomenna voin jo mennä seurailemaan muuttolintuja.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Vastaan Otolle

Siitä on jo ikuisuus Otto, kun viimeksi tavattiin, eikä näitä kirjeitäkään ole kirjoiteltu. En edes tiedä seuraatko Sinä enää minun blogiani. Vähemmän minä tänne lokirjaani nykyisin kirjoitan, mutta kuvia laitan usein, jopa kerran päivässä.

Muistan, kun tavattiin ensimmäisen kerran nuorina miehinä, kun eri puolilta Suomea kotoisin olevina jouduimme huonetovereiksi samaan kämppään, Sinä savolainen ja minä länsisuomalainen. Siinä meni aikaa ennenkuin opimme ymmärtämään toistemme erilaisen murteen. Opittiin sittemmin ja opittiin siinä oppilaitoksessa paljon muutakin.

Minua harmittaa aina, kun menen vastaanotolle, eikä sovittu aika ei sitten pidäkään. Puoli tuntia voi vielä vastaanotolla istua, mutta sitten alkaa ...ttaa! Nykyisin taitaa kuitenkin parantua, ainakin hammaslääkärien odottaminen. Minä olenkin nykyisin varannut aina aamun ensimmäisen ajan, jolloin odottamiselta saattaa välttyä jopa kokonaan.

Itse olin työaikana aina täsmällisen jämpti, kun menin tapaamaan asiakasta. Monia myöhästeleviä kaupparatsuja opetin. Jos myyntimies tuli paikalle reilun vartin myöhässä, sanoin hänelle, että aikasi meni ohitse, ja minulla alkaa juuri toinen tapaaminen. Ei siinä ollut useinkaan liioittelua, koska näin oli, mutta varmisti se opetti, ettei sama kaveri ainakaan soittamatta tullut toistamiseen myöhästyneenä.

Kylmän vastaanoton sai kokoukseen tulija, kun joskus isokin porukka odotteli kokouksesta myöhästyvvää avainhenkilöä.

Ei tässä ole muuten juurikaan ottoa harrastettu, mitä nyt sentään pari pulloa viiniä kävin hakemassa pääsiäisateriaa varten ja kahvin kanssa on sopiva kerma vieraille varattuna.

Otto, jos olet liikkeellä meillä päin niin tule käymään, mutta sovitaan aika milloin tulet vastaan otolle. Uskon, ettet Sinä siitä tapaamisesta enää myöhästy.

Terveisin Savu



torstai 5. huhtikuuta 2012

Pääsiäis Kupla

Bongasin tänään parkista Pääsiäisen värisen kuplan, joka voi olla vaikka Herbien velipoika!
Mukavia kokemuksia on itselläkin kuplasta, sillä ensimmäinen autoni oli VW-1200 vm. 1962. Kuvassa oleva on varmaankin joitakin vuosia nuorempi malli.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

tiistai 3. huhtikuuta 2012