sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Marraskuu

Jäähileinen Tuomiojärvi
Marraskuun viimeinen päivä oli aurinkoinen. Montaa muuta aurinkoista päivää ei tässä kuussa ollutkaan. Auringonlasku oli melko värikäs, mutta vahvemmat sateenkaaren värit olisivat voineet olla. Huomenna alkaa joulukuu, joka merkitsee sitä, että siirrymme pikapuoliin uuteen vuoteen. 
Se on sitten ensi vuonna vaalivuosi! Kummallista tuo politiikka, kun aina ne tekevät joidenkin mielestä vääriä päätöksiä. Hallitusta moititaan ja kansanedustajat ovat kritiikin kohteena. Nyt sitten kun tulee uudet vaalit, niin jokainen vain vaaliuurnille valitsemaan mieleistään kansanedustajaa. Onneksi on vielä monta kuukautta aikaa päättää kenelle valtakirjaa ehdottaa. Kaikkeen tottuu, vaikka aika vieraalta tuntuu, kun naimisiin mevät voivat valita samaa sukupuolta olevan aviopuolison, jos niin haluavat.   

lauantai 29. marraskuuta 2014

Makea elämä ei ole terveellistä

On hyvä, kun yhteiskunta huolehtii meidän eläkeläisten terveydestä antamalla ilmaisen influenssapiikin. Tänään oli taas se aika jolloin oli joukko piikitys käynnissä. Väkeä oli paljon, mutta organisaatio toimi mainiosti eikä jonoja päässyt syntymään. Parkkipaikoista ei ollut pulaa, joten kaikki sujui hyvin.
Rokotuksen jälkeen oli mahdollisuus juoda kahvit Kyllön terveysaseman kuppilassa ja tarinoida muiden samalla asialla olevien kanssa. Rokotus tapahtuman yhteyteen oli järjestetty myös “tietoa hyvinvoinnin tueksi”. Siellä oli ravitsemustietoutta mm. uudet ravitsemussuositukset ja sokerista oli havainnollinen pöytä, jossa näki paljonko sokeria on jogurtissa, tai suklaalevyssä ym. On se noissa kaupallisissa tuotteissa mahdoton määrä tuota valkoista, mutta ei niin terveellistä energiaa. Litrasta, jotakin juotavaa saa helposti 100 -150g puhdasta sokeria. Ei siitä hyvä seuraa, kun paino on muutenkin koholla ja verenpaine ja verensokeri temppuilee. Elämänmuutos pitää tehdä ja heti, mutta poisoppiminen vanhoista tottumuksista on vaikeaa.

Yksin

Koivu on kasvanut rinteessä vuosikymmeniä. Se on siinä koneellisesti raivatun, nyt lumettoman hiihtoreitin varrella. Kaivuri on varmaankin vioittanut sen juuristoa ja puu on alkanut voida huonosti. Sitten se ei enää jaksanut tehdä lehtiä vaan alkoi kuivua ja kuoli. Nyt se on lahonnut ja tikat ovat tehneet pesäkoloja sen kylkeen. Eräästä kolosta laho on edennyt niin pitkälle että latva on myrskyssä katkennut ja rojahtanut hiihtoreitin varteen. Rungon lahoaminen jatkuu ja erilaiset sieni kasvustot nopeuttavat lahoamista. Koivun tyviosa on edelleen pystyssä ja siinä on vielä moniksi vuosiksi kolopesijöille kotipaikkoja.
Lahon pökkelön päälle on lennähtänyt koivun lehti. Sen elämä on kestänyt vain keväästä syksyyn, nyt se on tehnyt tehtävänsä ja liittyy luonnon ravinne kiertoon. Jos lehti ajattelisi jotakin, niin taatusti se ihmettelisi miksi kameran kanssa kulkeva ulkoilija otti juuri tästä lehdestä kuvan? Ei se sitä tiedä, mutta ei tiedä kuvaajakaan. Se kellertävä lehti vain sattui kiinnittämään ohikulkijan huomion. Nyt lehti on tallennettu digitaalisesti ja se voi olla kenen tahansa nähtävissä.
—Some on sellaista.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Vanhaa

Valokuvaus vaatii teknistä taitoa ja visuaalista näkemystä, mutta ennen kaikkea kokemusta, joka kasvaa vain kuvaamalla.
***

torstai 27. marraskuuta 2014

Ikkunassa

Oven ikkunassa on kahdeksan ruutua

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Käpy

Ehkä sen on pudottanut syyskesän tuuli, tai kenties käpy on tippunut puusta jo edellisenä talvena. Kukaan ei tiedä tarkkaa aikaa, kun kenenkään ei tiedetä sitä nähneen. Pitkän aikaa se on kuitenkin maannut sammaleilla. Ei edes orava ole sitä huomannut purkaa.
Kävyssä on lukuisia siemeniä, joista voi kasvaa uusia tukkipuita. Jos käpy lahoaa märillä sammaleilla maaten voi olla, että siementen itämiskyky ei säily. Suvun jatkumisen kannalta olisi tarpeen, että käpy kuivuisi jolloin siemenet karisevat hedelmälliseen maahan.
 - tästäkin elämä jatkuu, mutta ei voi tietää miten?

tiistai 25. marraskuuta 2014

— Hassu

Makroviikot: — Olen ehkä vähän hassun näköinen

maanantai 24. marraskuuta 2014

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Kuukausi jouluun

Joulu on jo ovella ja maassa on ohut valkea härmä. Jouluun on aikaa vain kuukausi. Kohta alkaa olla kiire kirjoittaa Joulupukille. En minä itse, mutta lupasin auttaa pojanpoikaa kirjeen laatimisessa. Onneksi kaikilla ei ole samanlaista käsialaa tai tapaa tehdä asioita, sillä olemme kaikki yksilöllisiä ja joulutoiveemme ovat hyvin erilaisia. Viisivuotiaalle lapselle Joululla on suuri merkitys, sillä tuossa iässä joulun odottaminen jää pysyvästi mieleen.

Nykyajan joulut ovat kovasti kaupallisia ja lienee kansantaloudelle hyväksi, kun vähän törsäämme. Ainakin ne veropalautus eurot on hyvä panna kohottamaan lasten joulumieltä.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Irja kermakot

Kirpputorilla on mukava pistäytyä, vaikka shoppailu ei muuten kuuluisi lempilajeihin. Usein siellä on jotakin mielenkiintoista, joskus jopa ostettavaakin. Muutaman kerran on asia jäänyt mietityttämään ja on ollut ajatus hakea se sitten huomenna. Ihan ilman poikkeusta aina on tullut vesiperä, sillä joku toinen on sen ainokaisen siitä hyllystä ostanut. Kirpputorilta on ostettava, eikä aikailtava.

Näitä nyt iältään noin 70 vuotiaita Irja piippuleima tuotteita ei enää valmisteta, ja niissä on vuosikymmenten käytön jälkiä. Kuitenkin löytyneet kermakot ovat päällisin puolin ehjää tavaraa. Mitään käyttöä näille ei ole mutta sittenkin piti vain ostaa, kun vitriinissä on vielä tilaa vanhalle Arabialle.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Analogista materiaalia kuudelta vuosikymmeneltä

Vanhasta valolaatikosta on apua filmien lajittelussa
 Vanhat valokuvat ovat mielenkiitoisia, mutta kyllä niiden kanssa kuluu aikaa. Hermojakin skannailu kysyy, sillä joskus joku menee vain pieleen, ja kone tilttaa. Muutamia kuvia on korruptoitunut, vaikka en ymmärrä miksi? Uudelleen vain sisään ja matka jatkuu. Matkaa minulla riittää koska olen kuvannut filmille vuodesta 1957 alkaen ja viimeiset kuvat filmille ovat vuodelta 2002. Kuvia on kuudelta vuosikymmeneltä ja määrä on lukemattoman suuri. Se tässä ilahduttaa, että mieleen palaa asioita ja muistoja ihmisistä, joista on aika jättänyt. En minä kaikkia kuviani skannaa, mutta suurimman osan kyllä. Ihmeen hyvälaatuisia kuvia skannaamalla saa, mutta niitä roskia ja tahroja on. Dioja en ole vielä edes yrittänyt, mutta on niitäkin paljon. Olikohan se ihan seitsemänkymmentä luvun alussa, kun kuvasin ensimmäiset diat Agfa C18 värikääntöfilmille. Ei ole ongelmaa vapaa-aikaan, kun tätä projektia jatkaa. Kun nyt saan jonkinlaisen määrän valmiiksi niin  kokoan joitakin kuvakirjoja niistä. Osasta kokoan videoeditointiohjelmalla MP4 muotoon telkkarilla katsottavaksi. Näihin videoihin voin lisätä selostuksia ja musiikkia taustalle.
Kuva 1960 luvulta

torstai 20. marraskuuta 2014

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

tiistai 18. marraskuuta 2014

Ilta


Asteroidi

Elämämän ihmeitä voi esiintyä kaikkeudessa

maanantai 17. marraskuuta 2014

— Mörri Möykyn telkkari

Sellainen tarpeeton tavara, jolla ei ole itselle enää mitään arvoa eikä sitä voi myydä, on mahdollista kierrättää. Kaikki meistä eivät sitä ilmeisesti tiedä, koska aina joskus tapaa tuolla metsissä polkujen varrella mitä ihmeellisintä sinne kuulumatonta roinaa. Kuvassa oleva vanha tietokonenäyttö on kuljetettu melko kauas autotiestä. Tuskin painavaa monitoria on korpeen kannettu, vaan viety se joko mönkijällä, tai talvella moottorikelkalla ladun varteen. Muutaman kerran olemme lasten kanssa käyneet katsomassa tuota Mörri Möykyn telkkaria. Hyvin havainnollinen paikka kertoa lapsille, miten tuhmia aikuiset voivat olla, kun jättävät näinkin isoja roskia ihan tarkoituksella kanssaihmisten kummasteltaviksi.
Linkki: KIERRÄTYS

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Vanhasta ajattelutavasta voi luopua

Valintoja tehdessä samalla tulee tehtyä muutoksia. Päivän käsikirjoitus muuttuu aina kun teemme joitakin valintoja. Mennyt on mennyttä eikä se muuksi muutu, mutta tulevaan voi tehdä isojakin korjauksia. Aina ne muutokset eivät kuitenkaan toteudu, eivät ainakaan halutulla tavalla. Poisoppiminen on niin vaikeaa, se on paljon vaikeampaa kuin uusien asioiden oppiminen.
Kaide

Kokosin viime viikolla valokuvakirjan, jollaista en ole koskaan aikaisemmin tehnyt, kumma kyllä nyt sen tein. Ei ollut kiirettä, mutta, kun latasin ohjelman niin en sitten siinä vitkastellut vaan tempasin kuvat sinne ja kirjoitin vähän tekstiä. Kirja on tulossa ja varmaan se on huomenna postilaatikossa. Ei siitä mikään hyvä tullut, mutta uskon että tekemistäni virheistä voin ottaa opiksi.
Se ainakin tiedän että seuraavalla kerralla valitsen sopivat kuvat ja ryhmittelen ne etukäteen. Teen eräänlaisen käsikirjoituksen siitä mitä haluan kirjassa sen katsojille kertoa. Haluan panna asialle jonkinlaiset kaiteet tai raamit. Eikös se ole niin kuin rakentamisessakin, että on helpompi kun on piirustukset siitä mitä on aikomassa. Jos vain tekee ja tuskailee, syntyy vain eräänlaisia harakanpesiä.

lauantai 15. marraskuuta 2014

On tullut tavaksi

Huurteinen
Minun ei ole pakko pitää blogia, eikä siihen ole tarvetta joka päivä lisätä jotakin. On vain tullut sellainen tapa tai tottumus, että yksi kuva ja pieni tekstinpätkä tänne päivittyy, ainakin näin pimeänä vuodenaikana. Se on vähän sama asia, kuin autolla liikkeelle lähtiessä,  heti istuttua pitää kiinnittää turvavyö. Autossa se on turvallisuuskysymys. joka sisältyy tieliikennelakiin.

Tällaisesta tarpeettomasta bogin pitämisestä voisi kuvitella saavansa stressioireita, mutta ainakin toistaiseksi tunnen pikemmin päinvastoin. Eläkeläisellä ei ole ainakaan ajanpuutetta ja harrastukset pitävät muutenkin vireänä. Onko se sitten jostakin muusta ajankäytöstä pois? Voi ollakin, mutta mitä tässä nyt sitten olisi jotakin tärkeämpää. Pihalla on pimeää ja maa on liukas, joten on turvallista istua tässä.

Päivällä kävin kaupassa ja katselin siellä lumikenkiä. TSL-merkki on melko hyvä, mutta sellaiset minulla oli ja nyt ne ovat loppuun käytetyt, risoiksi kävellyt. Ehkä pysyn silti samassa tutussa merkissä, jos nyt sitten tänä talvena tulee niin paljon lunta, että valokuvausreissuille lumikenkiä tarvitsen.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Andte voitti BB-potin

Nyt se loppu!
Lapin poika Andte voitti 100 000€ BB-palkintopotin. Peräti 12 viikkoa piti finalistien olla ulkomaailmasta suljettuna BB-talossa, josta vain yksi selvisi rahapalkinnon voittajana. Varmasti tuo aika on ollut monelle kova, ja varmaan myös hyödyllinen koulu.

Katsojia ohjelman formaatti koukuttaa, enemmän tai vähemmän. Olen seurannut ohjelmaa kaikkina sen kymmenenä kautena, joskin tämä kausi on jäänyt huomattavan vähäiselle katselulle. Olen katsonut vain Mari Vainion koostelähetykset, joten talon tapahtumat ovat jotenkin selvillä. 
Tällä kaudella oli mukana mielenkiintoisia ihmisiä. Sieltä kukin on pudonnut lähes oikealla vuorollaan. Ainut, joka mielestäni olisi voinut olla talossa pidempään on Nimo.

Odotin vaihto-oppilasta jostakin ulkomaisesta BB-talosta, mutta sitä ei tänä vuonna tullut, eikä kukaan asukas päässyt vaihtoon. Jos olisin heti alussa veikannut voittajaa olisin, varmaan veikannut juuri Andtea. Millään en olisi osannut arvata Annan sijoittumista kakkoseksi. Andten voitto meni oikeaan osoitteeseen vaikka, ei se olisi pieleen mennyt vaikka sen olisi voittanut pikkuinen Joonas.


torstai 13. marraskuuta 2014

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

tiistai 11. marraskuuta 2014

Auto ei parane vanhetessaan

Meillä suomalaisilla on liikenteessä aika vanhoja autoja.

Trafin mukaan:
—Liikennekäytössä olevien henkilöautojen keski-ikä oli vuoden 2012 lopussa 10,9 vuotta. Jos museokäyttöön rekisteröidyt henkilöautot ottaa laskuista pois, niin autokannan keski-ikä laskee 10,6 vuoteen.

Nyt sitten puhutaan, että autojen katsastusväliä voisi pidentää. Ehkä suhteellisen uusilla autoilla niin voisi olla, mutta jos auto alkaa olla rippikouluikäinen on sen kunto tarkistettava aika usein.

Autoissa voi olla vikoja sehän on selvää, mutta myös jalankulkijat ovat arvaamattomia, näin sateisena pimeänä aikana. Pitäisi antaa jokaiselle jalankulkijalle tuntuva sakkolappu, jos kulkee mustissa vaatteissa ilman heijastimia muun liikenteen joukossa. On siinä moni henkensä kaupalla, ja sattuuhan niitä onnettomuuksiakin.

Autoilijan tunteet käyvät kuumina, kun jossakin metsätaipaleella ukko hiippailee kaljakassin kanssa. Tässä eräänä iltana kuulin autoilijan tarinan, jonka mukaan jalkamiehen pelastukseksi koitui se valkoinen muovikassi, joka sentään heijasti valoa, ja kumpikin selvisi pelkällä säikähdyksellä.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Monet jättivät äänen antamatta seurakuntavaaleissa

Näkymä Alvajärvelle


Uskomatonta, mutta varmaan se on totta, että kirkon vaaleissa nukkuvien puolue taas vei voiton. Koko maan äänestysaktiivisuus oli 15,5% tuloslaskennantilanteen, 10.11.2014 klo 11.44.  mukaan. Suomessa on seurakuntia on 411. Jyväskylässä äänestysprosentti oli vain 11,9.

Näyttää siltä, ettei yhteisiin asioihin ole suuremmin kiinnostusta. Ei pidä kenenkään ainakaan arvostella kirkollis valtuuston päätöksiä, jos oma äänioikeus on käyttämättä. Nukkuviin kuuluvat ovat luottavaisia tai välinpitämättömiä, joihin ei suuresti vaikuta millaisia päätöksiä valtuusto tekee. Onhan se myös demokraattinen oikeus antaa muiden päättää puolestaan.

Varmaakin eduskuntavaaleissa on suurempi äänestysinto, mutta jos se jäisi noin 20 % tuntumaan, mitä se voisi vaikuttaa eduskunnan kokoonpanoon, sitä kannata edes arvioida. Oma tapani on äänestää aina kun siihen on mahdollisuus.


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Talvi tulee aikanaan

MARRASKUU
Muutama päivä sitten satanut lumi suli pois vasten odotuksia. Sitä satoi kerralla niin runsaasti, että se olisi voinut hyvällä onnella jäädä maahan kevääseen saakka. Niin ei käynyt kun pakkanen muuttui suojasääksi ja sitten tuli vesisade ja lämmin tuuli. Yhdessä yössä satanut lumi suli kaikki yhdessä yössä pois. Maa on taas musta ja yöt ovat pimeitä ja synkkiä. Pakko talven on tulla, mutta tuleeko se ennen joulua, sitä voi vain arvella. En uskalla ennustaa mitään, mutta uskon kuitenkin, että luminen talvi tulee, kunhan ehtii.

Tuskinpa kukaan enää kyseenalaistaa ilmaston muutosta, niin selkeästi säätilat ovat muuttuneet lämpimiksi. Lämmitys sähkön maksajalle tämä olisi hyvä asia, mutta onko se verottaja, joka pääasiassa nostaa sähkön hintaa. Joka toinen kuukausi tuleva sähkölasku vaikuttaa kuitenkin vähintään saman tasoiselta mitä se on ollut edellisinä vuosina vaikka kwh. Määrä on laskenut.


Kaikin keinoin verottajan on saatava euronsa yhteiskunnan kasvaviin kuluihin, selvähän se on.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Jouluksi hapankaalia

Vain valkosipulit puuttuvat

perjantai 7. marraskuuta 2014

Pulkat

Viime yönä saimme tasaisen valkoisen lumipeitteen, joka merkittävästi kirkastaa yön synkkyyttä. Lapsille lumi on iloinen asia ja pulkat ovat olleet jo ahkerassa käytössä. Näkyvät isot lumiauratkin olevan heti aamusta siivoamassa teitä ja käytäviä. Varmaan joillekin autoilijoille ensimmäiset talvikelit tulevat vuosittain yllätyksenä  ja siitä johtuu peltikolarien suma. Omaan autoon vaihdoin talvipyörät jo hyvien säiden aikaan. Valtaosan ajasta auto seisoo tallissa, joten ei se paljoa vaikuta kummat kumit sillä on alla. Se on sitten toinen asia onko niistä nastoista jo osa lentänyt pois. Aina se kulunutkin talvirengas on parempi, kuin kesärengas.

Maan hallitus sai luottamuslauseen, vaikkakin niukalla enemmistöllä, mutta enemmistö juuri ratkaisee demokratiassa, eikä se miten pieni tai suuri on enemmistö. Toivottavasti hallitus ottaa kunnollisen loppukirin, ennen kuin uusi eduskunta valitaan. Talvivaara toi myös maamme taloudesta vastaaville jopa uutta mietittävää, vaikka ei kovin suuri yllätys tuo kriisi ei olekaan. Näin tavallisena tallaajana odotan, että tuo suuri ja paljon ihmisiä työllistävä laitos saa jatkaa toimintaansa, sillä kaikkien valojen sammuttaminen ja ympäristön ennallistaminen se vasta paljon maksaisi.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Muutos on vakio

Ilman metsää ja muuta vihreää luontoa, meiltä puuttuisi happi, eikä meillä olisi elämän mahdollisuuksia.
Luonnon kiertokulussa on aina jotakin lahoamassa josta maa saa uutta humusta, elinvoimaa kasvuun. Metsässä  riittää kiitollisuudella katsottavaa kaikkina vuodenaikoina. Yksikään päivä ei ole edellisten kaltainen, vaan päivät ovat alati muuttuvia.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Maukkaita hedelmiä

Persimon hedelmä oli minulle tuiki tuntematon herkku, mutta ei enää ole. Ostin tänään niitä muutamia ja ovatkin makoisen makuisia etelän hedelmiä. Toki kaikki hedelmät ovat hyviä ja terveellistä syötävää, mutta on tässä mielenkiintoinen uusi maku. Varmaan noista voisi valmistaa jotakin herkku ruokalajia, mutta taitavat maistua suoraan hedelmäkorista.
Linkki: Persimon

maanantai 3. marraskuuta 2014

Vaihtelevaa

Lokakuun lopulla oli -10°C pakkasta, mutta  tänään on +10°C lämmintä. Nopea kahdenkymmen asteen muutos, ei taida olla ihan tavanomaista, mutta ei nykymaailmassa ollenkaan erikoista.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kuoret

Niksi-Pirkka ja muut vastaavat tietolähteet löytävät munankuorille monia erilaisia jatkokäyttötarkoituksia. Ennen vanhaan ne kierrätettiin syöttämällä pihalla kuoputtaville kanoille uudelleen kierrätykseen. Hyvä kalsiumin lähde toki olivatkin. Meillä menevät kuoret kompostiin, josta kalsium tulee kasvien hyväksi. Hyvä niksi on murskata kuoret ja lisätä sekaan sopivaa pesuainetta, jolloin karkeampaa puhdistusta tarvitsevat nuotioastiat ja paistinpannut saa puhtaaksi pinttyneestä noesta ja rasvasta.

Nämä kuoret ajattelin vain kuvata ennen niiden siirtämistä kompostoriin. Kuva on otettu Nokian (L-630) halpa puhelimella. Yleensä kun haluaa ostaa halvan ja hyvän on ostettava kaksi. Varmaan näin on myös puhelimen suhteen, mutta yllättävän hyviä kuvia saa tällaisellakin laitteella.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Marraskuu 2014


Öisen pakkasen jälkeen aukeni aurinkoinen aamu. Pensaissa puissa ja maassa valkoista huurretta, jota piti lähteä kuvaamaan. Ensimmäinen päivä marraskuuta ja selkeästi talven tuntua ilmassa. Säätiedotuksen mukaan talvinen sää on vain tilapäinen ilmiö, sillä pian on odotettavissa lämpenevää ja vesisateita. Pidemmän jakson ennustajat lupaavat poikkeuksellisen leutoa talvea koko Suomeen. Jää nähtäväksi miten hyvin ennustukset pitävät paikkansa. Yleensä ennustukset ovat hyviä ja tarkkoja, mutta ilmat saattavat yllättäen reistailla. Suomen talvi on niin pitkä, että siihen mahtuu monenlaisia säätiloja.

Viime talvi oli vähäluminen ja osittain siitä johtuen kävelin lumikenkäni pahasti rikki. Nyt pitäisi ostaa uudet lumikengät, mutta muovisten läpysköiden kanssa ei vähälumiseen kivikkoon ja kannokkoon pidä mennä tarpomaan. Pidän lumikengistä, koska niillä pääsee kulkemaan omia polkujaan muiden tekemistä laduista väittämättä. Hiihtoladuille ei pidäkään mennä, sillä hiihtäjät pelkäävät tarpojien särkevän heidän hienot reittinsä. Saattaa kulua kuukausi pari, ennen kuin tulee tarvetta mennä lumikenkäkauppaan, mutta toivottavasti tammikuu ja kevättalvi on edes kohtuullisen lumista aikaa.