tiistai 30. huhtikuuta 2013

Palokkajärvi tänään

Niin vain ovat jäät sulaneet Vapuksi, joten ei tämä mikään myöhäinen kevät olekaan!

HAUSKAA VAPPUA!

Leskenlehti

Keltaisena kukkiva leskenlehti on varmoja kevään ensi merkkejä. Ensimmäiset kukat loistavat jo maalis- huhtikuun vaihteessa. Toukokuun lopulle saakka ne kukkivat kunnes voikukka jättää leskenlehden varjoonsa. On se sen verran mieltä kiehtova kukka, että on ihme jos ei siitä tule otettua vuosittain muutamia uusia kuvia. Leskenlehden lehdet tulevat vasta paljon myöhemmin kukinnan jo loppuessa.
Vanhassa kansanperinteessä leskenlehdellä myös merkitystä erilaisiin oireisiin vaikuttavan kasvina. Toivo RautavaaranMiten luonto parantaa” kirjan mukaan leskenlehteä pidettiin mm. oivallisena hengityselinten tautien lääkkeenä.
Kuten kaikille kukille käy, ne kuihtuvat ja leskenlehti muodostaa samanlaisen valkoisen untuvapallon, kuin voikukkakin. Siitä tuuli kuljettaa siemenet laajoille alueille, ja näin kasvi varmistää lajin säilymisen.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Vanhat vehkeet


Tämä suurennuskojeen valotuskello on ollut jo pitkään tarpeettomana käyttämättä, kuten muutkin filmikuvausajan pimiölaitteet.
 

torstai 25. huhtikuuta 2013

Pian vedet vapautuvat

 
Huhtikuu on lopuillaan, kun lähestytään Vappua. Kevään tulo on vähän myöhässä, jos tätä vertaa ns. aikaisiin keväisiin. Aikainen kevät on useimmiten pettymys, sillä alkukesä voi olla kylmä. Jäiden lähtö on varma kesän tulon merkkipylväs, mutta miten lie, lähtevätkö nyt järvien jäät normaaliakaan, vai myöhässä. Ei sitä voi vielä tietää. Jos yöllä sataa ja päivällä paistaa aurinko ja välillä tuulee, voivat jäät murtua hyvinkin nopeasti.

Tämä ”Lohi” vene odottaa kesää, mutta sillä ei ole ollut ilmeisesti viime kesinä paljoakaan käyttöä, niin hylätyltä se vaikuttaa. Kova jynssäys olisi veneen omistajan tehtävä, jos tuon puunaa edustuskuntoon ennen jäiden lähtöä.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Tunnille lähdössä


Avainsana: nen-loppuinen  

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Vanhat piikkilangat


Piikkilanka oli 1950 luvulla edistyksellinen aitausmateriaali, jolla oli helppoa tehdä aita hakamaiden ympärille, joissa karja laidunsi. Piikkilankaa myytiin mm. suurissa keloissa. Kelan akselina käytettiin ohutta aitatolppaa, ja kaksi miestä otti kelan kantoon ja niin vedettiin lanka pusikoidenkin lävitse tolppalinjan varteen. Sitten terävän piikikäs lanka naulattiin sinkilöillä aitatolppiin. Aitoja tehtiin 1-3 lankaisia. Lammashakaan taidettiin käyttää neljäkin lankaa.

Piikkilangan kiristys tehtiin hohtimilla tai sitten käytettiin vasaraa, jossa oli sorkka joka oli tarkoitettu naulojen kiskontaan, mutta se kävi myös piikkilangan kiristykseen.

Viisikymmenluvulla alkoi maatalouden koneistaminen ja pieni Valmet 20 sai ”piikkilangankiristäjän” arvonimen. Se tuli siksi, kun Valmetilla sai langan kireälle, mutta ei se pystynyt vetämään sitä poikki.

Erinäisistä syistä piikkilangan käytöstä luovuttiin, aiheuttihan se eläimiin paljon haavoja, jotka pilasivat vuotia ja näkyvät mm. huonekalunahoissa ikävinä laatuvirheinä. Sähköinen ”Olli” paimenpoika taisi olla se todella suurin syy, joka teki piikkilangan tarpeettomaksi.

Sinkitty piikkilanka säilyy luonnossa vuosikymmeniä, ja sitä löytyy edelleen metsistä vaikka mistä. Tänäänkin kuvasin tuon pätkän, joka on kasvanut ison petäjän sisään. Pitää varmaan jollakin kuvausreissulla ottaa hohtimet mukaan ja ottaa pätkä ruostunutta piikkilankaa ihan vain museotarkoitukseen. Kuuluukohan se jokamiehenoikeuteen? Ehkä ei, mutta ovat aika vaarallisia nuo nokkospehkoissa olevat vanhat terävät ansalangat.

Ihan mielenkiinnon vuoksi Googletin piikkilanka haulla ja kas kummaa, kun edelleen on kyseistä tavaraa myynnissä. Hinta vain oli melko kallis, kun 10 metrin pätkä maksaa 9,99€. Ei tule mieleenkään ostaa, enkä todellakaan edes tuo sitä metsästä pätkääkään, sillä minulle riittää siitä hyvinkin pelkkä valokuva.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Laho


Pari viikkoa sitten maassa ollut paksu lumipeite on sulanut lähes kokonaan. Metsässä on jo helppo kulkea normaaleissa kesävarusteissa. Ainakin aamuisin linnut ovat hyvin aktiivisia. Olin tänään metsässä keskipäivän aikaan, joka ei lintujen suhteen ole ollenkaan hyvää aikaa. Näin pari teertä mutta kuvaamisen kannalta ne olivat tavoittamattomissa. Samoin näin joitakin perhosia, mutta en päässyt niitäkään kuvaamaan. Lahot pökkelöt eivät kuitenkaan karkaan minnekään, joten niiden kuvaaminen on siksi helppoa. Mukavaa on taas talven jälkeen samoilla lumettomilla kankailla ja kunnailla. Linkki: METSÄ

lauantai 20. huhtikuuta 2013

—Rupikonna kaivossa pitää lääkärin loitolla


Kevät tästä tulee kun lumi on lähes kokonaan hävinnyt muutamassa päivässä. Amatöörivalokuvaajalle aukeaa taas uudet mahdollisuudet kun maa vihertyy ja kukat kukkivat. Vaihtolämpöiset heräävät horroksestaan ja muuttolinnut saapuvat joukoittain. En kyllä muista koskaan kuvanneeni rupisammakkoa, -rupikonnaa. Harvoin niitä näkeekään. Viime keväänä taisin oikein etsimällä etsiä, mutta huonolla menestyksellä kiertelin pellon ojia katsellen. En nähnyt ainuttakaan ja siihen se sitten jäi.

Muistuu mieleen että joskus, tuollaista rupikonnaa työllistettiin oikein tosi tarkoituksella, enkä tarkoita sääennustuksia vaan konna sai olla ja asua kaivossa, jossa se selkeytti juomavettä. Sanottiin yleisesti jopa että: ”sammakko kaivossa pitää lääkärin loitolla

On siitäkin jo kulunut vuosikymmeniä ja lähes kaikilla on kunnallinen vesi, joten omat kaivot ovat melko harvinaisia, mutta kaikille kesämökeille ei vesijohtoa tule, siksi kaivolla on vankka paikkansa.

Muista konnista ei kannata kirjoitella, ne ovat niin yleisiä asioita, kuten Amerikan pommimiehet ja kotimaiset poliitikot, joista jotkut kovin helposti syyllistyvät ainakin pieniin konnuuksiin.

No mutta, jos kuitenkin etsisin tämän kevään aikana jonkun rupikonnan tai ainakin tavallisen sammakon, joka haluaisi poseerata minunkin kameralleni. Komeita kuvia netistä löytyikin kun katselin rupikonnia Googlen kuvahaulla.

Numeropaikka


torstai 18. huhtikuuta 2013

Kevät hymy


Viikon aihe; HYMIÖ!

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Tammenlehvät

Terminen kevät on vasta alkamassa, mutta haittaako tuo mitään, jos vapuksi tulee kesä. Aikaa on vielä hyvin, sillä viidessatoista päivässä voi tapahtua paljon. Saattaahan siihen mahtua vaikka vielä takatalvikin. Toukokuussa lehtipuut saavat nopeasti vihreän värin ja kasvukausi alkaa.

Meillä on pieni pensasmainen pihatammi, jonka lehdet säilyvät pensaassa talven yli ja putoavat vasta keväällä ennen uusien lehtien puhkeamista. Tämä pikkuinen pihatammi kukoistaa vielä viime kesäisissä lehdissä. Aurinkoisena kevätpäivänä se saa väkisinkin katseita osakseen erilaisuudellaan.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Odotan perhoskesää

Kevät on tulollaan ja se on taas sitä aikaa, kun amatöörivalokuvaajille alkaa kesälaitumet. Minulla perhosten kuvaus on jäänyt aika vähälle, mutta nyt voinkin ottaa vinkistä vaarin ja aloittaa nyt heti, kun perhoset alkavat lennellä. Vielä en ole nähnyt ainuttakaan kevätperhosta. Wikipediasta tarkistin, että neitoperhosia voisi ehkä jo huhtikuussa löytää, mutta tosin perhonen vaatii toimeen tullakseen jo selkeästi + asteita. Tänä kevään ei noita perhosten lentokelejä ole vielä ollut.

Minun kuvausvehkeilläni voisi kyllä saada perhoskuvia sillä laukussa on 105mm makro ja 300 mm linssiin on loittorenkaita. Lisäksi on langattoman salaman kanssa mahdollista lisävalaista ja saada lyhyellä suljinajalla ja pienellä aukolla vaikka käsivaralta kuvia.

Olen vain huono löytämään perhosia, vaikka yritin niitä viime syyskesän aikana tavoittaa, mutta menestys oli tosi huono. Jotakin konstia olisi käytettävä. Hyvät neuvot otan kiitollisuudella vastaan ja taidan ensiviikolla käydä etsimässä kirjastosta jotakin ohjeita parantaakseni huonoa perhosten elämänlaadun tuntemustani.
Onko tämä viime syksynä kuvaamani neitoperhonen?

Lumitilanne

Vähän on kevät myöhässä viime vuoteen verrattuna

Kampa sivulle

lauantai 13. huhtikuuta 2013

torstai 11. huhtikuuta 2013

Huhtikuussa siirrytään kesäleluihin

Harmaa taivas, muuttuu kevään siniseen. Pienessä lapsen mielessä näemme kaiken hienon.
Mitään ei tarvitse tehdä, kun voi jo  tuntea poskilla auringon ja aistia kevään pidentyvät päivät.

Valokuvatorstai 282. haaste

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Sidontaan

Muovipinnoitettua rautalankaa
 

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Maistuu makealle

Suomessa pakattua hunajaa

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Tänään ja tasan vuosi sitten

Keväät eivät ole aivan samanlaisia

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Miehen mieleen

  Moottoripyörä on sellainen laite, että se on minun mieleeni, vaikka en sellaista omista, enkä edes ole aikonut hankkia. Kiinnostus konepyöriä kohtaan juontaa aivan -60 luvun alusta, jolloin minulla oli JAWA moottoripyörä.
 
Tänään Jyväskylän Hipposhallissa oli nähtävänä moottoripyöriä moneen lähtöön. Todellisia namusia ovat nuo kiiltävät koneet. Kansaa oli paljon, joten varmaan monilla on suunnitelmissa hankkia kaksipyöräinen menopeli.

Suunnilleen hyvän käytetyn auton hintaisia ovat, joten eivät ne motoristin kilometrit kovin edullisia ole, siksi tällaisen vanhemman miehen on syytä tyytyä vain vanhaan polkupyörään.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Kevät keikkuen tulevi


Volvo (47)

Vanha auto vauhdissa

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Kevään kukka


(Tussilago farfara) Keltainen leskenlehti on sellainen kevään huomiomerkki, jota ei voi ohittaa näkemättä. Jo eilen näin kukkavanoja, mutta vasta tänään ne olivat avoinna tienpenkassa huomiota herättävinä väriläikkinä. Leskenlehti saa pian ensimmäiset hyönteiset kukilleen, mutta tänään en nähnyt niillä vielä ainuttakaan pörriäistä tai sitruunaperhosta.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Pääsiäisnoita paluulennolla

Turkoosi noita-akka, kun ei ole tullut kuvatuksi edes turkoosin värisiä revontulia taivaalta.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Korkki kiinni

Kun et tarvitse korostuskynää, pistä korkki kiinni, ettei väri kuivu.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Kevätkärpänen

TuhkakupPI

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Aamulla luistellen illalla kahlaten

Suunnittelijan työ on haasteellista, ja saattaa olla jopa vaikeaa. Suomessa on tehty paljon suunnitteluvirheitä, sillä meillä on homekouluja, sortuneita halleja ja heikkokuntoisia teitä. Yksi tiesuunnittelun virhe näkyy monissa jalankulkutunneleissa, joiden vedenpoistoa ei ole ehkä ollenkaan mietitty. Näin keväällä, kun on yöpakkasta ovat tunnelit vaarallisia liukkaan jään takia ja myöhemmin päivällä, kun jää sulaa, voi olla vaikeaa selvitä kuivin jaloin tunnelista.

Pojista kasvaa konemiehiä


Kaikki pikkupojat haluavat olla koneenkäyttäjiä, eikä jatkuvasti leikkivästä pojasta välttämättä kasva koskaan miestä, jos uskoo minun vaimoani. Koneiden käyttäjä olen ainakin omasta mielestäni. Harmittaa tosin katsoa, nykyisiä pikkupoikia, joilla on aivan erilaiset lelut, kuin ennen muinoin oli. Nykyiset lelut ovat teknisiä ja ja radio-ohjattuja, kun ne onnen oli tehty puusta tai sitten leikittiin vain kuusenkäpyeläimillä. Nyt jo alle viisivuotiaat kuuntelevat musiikkia äitinsä älyluurin Spotifystä. Silloin joskus ei ollut putkiradiotaan joka huushollissa, puhelimesta puhumattakaan. Telkkaria me päästiin katsomaan vasta kun olimme jo toisella kymmenellä.

Nykyiset pikkupojat tuntevat automerkitkin, jopa vastaantulevien autojen mallit luetellaan automatkan aikana. Viisikymmenluvun alussa auto oli niin harvinaisen, että riitti kun tunsi naapurin piikkinokka Mossen, ja enon haisevan Wartburgin. Volkkarilla jos joku tuli pihaan, tiesi sen olevan Kukkulan, Rauma-Repolan tukinostajan.

Monenlaisia konemiehiä on kuitenkin meistäkin pojista kehittynyt, mutta ihmetyttää millaisia näistä elektronisten lelujen kasvateista syntyykään. Kehitys on ollut valtavaa, jopa uskomatonta, kun ajattelee asiaa vaikka siitä näkökulmasta, kun omat isovanhemmat ovat syntyneet tsaarin aikaan, jolloin Suomessa elettiin kuten Aleksis Kivi ”Seitsemässä veljestä” kirjassa on kirjoittanut.