maanantai 31. lokakuuta 2011

Kävelyllä

Kohtaaminen

Tuntemattoman ihmisen kohtaaminen ja heille puhuminen, on jotenkin vaikeaa. Harvoin sitä pysähtyy keskustelemaan ventovieraan vastaantulijan kanssa. Varjelemmeko elämäämme, omaa minuutta suojellen ja sisäänpäin kääntyen?
Marketin kassajonossa syntyy joskus pieniä rupatteluja, mutta harvemmin muualla, vaikka itse yrittäisi olla aloitteellinen. Toisin oli silloin kun oli koira. Monilla ulkoilureissuilla pääsi juttuun tuiki tuntemattomien kanssa, siitä pitivät koirat huolen. Vaikka kaipaankin juttutuokioita satunnaisten kulkijoiden en kuitenkaan hanki koiraa.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Talviajassa

Osan kelloista siirsin normaaliaikaan jo eilen illalla, osan heti aamulla, mutta milloin ovat viimeiset siirretty? Kelloja on kaikkialla, melkein jokaisessa sähköisessä laitteessa. On ihan sama mitä ne kellot näyttävät, mutta sittenkin minua harmittaa, jos kameran, askelmittarin, MP3 laitteen, tai jonkin turhakkeen kello on vika ajassa.


lauantai 29. lokakuuta 2011

Huomenna

Talviaikaan

Eilinen unohtuu,
kuin maahan pudonnut syksyinen lehti,
joka lahoaa luonnon kiertoon.

Tänään kuljen virkeästi,
kuin aurinko, joka aamulla nousee
ja loistaa pilvettömän päivän.

Huomenna on talvi lähempänä,
kelloa siirretään tunnilla taaksepäin.
Palaamme normaaliaikaan

perjantai 28. lokakuuta 2011

Kuplat

Runsassateisen kesän- ja syksyn johdosta pienistäkin metsäojista on syntynyt puroja. Vuolaasti virtaava vesi, jossa on humusta kuohuaa, kuplii ja vaahtoaa.

torstai 27. lokakuuta 2011

Kellastuneet lehdet


Aika usein on käynyt niin, että olen jättänyt kirpparilla käydessäni, jonkun mielenkiintoisen esineen tai laitteen ostamatta. Sitten päivän parin päästä on tullut mieleen käydä hakemassa se. Useimmiten käynti on ollut turha, koska joku on osannut tehdä heti päätöksen.
Tänään katselin Kameralehden vuosikerta 1985 siististi sidottuna koviin kansiin, ja hintalappu 5 euroa. Historiaa, sillä tuolloin ei vielä tiedetty digitaalisesta valokuvauksesta mitään. AF-automaatti tarkennus oli vasta tulollaan kameroihin. Minä olen ollut kameralehden kestotilaaja vuosikymmenten ajan, joten en ostanut teosta, sillä minulla on varmaan tuokin vuosikerta jossain vintilla laatikossa.
Kotiin tultua tarkistin ja totesin, että olisin ostanut kaksoiskappaleet. Se tästä kuitenkin jäi käteen, että otin muutamia vanhoja kellastuneita lehtiä selailuun ja voin vain todeta, ettei valokuvaus ole juuri muuttunut, vaikka tekniikka on kuin toiselta palaneetalta. Onhan Nokian uudet Lumia puhelimetkin erilaisia kuin 1980 luvun ARP.it, mutta puhelut pysyvät edelleen puheluina.

HU huu!

Valouvatorstain 222. haaste: —Huhuu! Näin Halloweenin kynnyksellä haaste tällä viikolla on kummitustalo.
Mikä sitten, ellei kummitustalo?

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Lämmin annos

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata kohde LÄHELTÄ!
Varmaankin tästä pullosta on haettu lämpöä.
Tämän viikon aihe on: —LÄMMIN
Paellaa lämpimänä


tiistai 25. lokakuuta 2011

Tuunattu

"Tuunaus" ymmärretään kulkuvälineen suorituskyvyn parantamisena. Termillä tarkoitetaan usein myös ulkonäön muuttamista. Tämän pyörän ulkonäkö on todella erikoinen, joten jos joku sitä luvatta lainaisi saattaisi varkaudella olla lyhyet jäljet.
En varmuudella tiedä, mutta kuvassa oleva entinen kulkuneuvo on mitä ilmeisemmin ympäristötaidetta.

Joutsen ja ...

Jo paluumatkalla etelään

maanantai 24. lokakuuta 2011

Risukossa

Sykysyisessä risukossa piileksii komeita kantarelleja 

Fabada

Fabada Asturiana

Rauha

Rauha vaatii puolustusta!

Paella

Ruoka on valmistumassa

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Elämäni kovin kisa

Kilpailun järjestäjä selitti reittiä kilpailuun osallistuville.

— Polun pituus on noin 5 kilometriä ja sen varressa on tehtävärasteja. Osa tehtävistä vaatii tietoa, osa taitoa, jota teillä kaikilla putkimiehillä on. Tulokseen vaikuttaa matkaan käytetty aika, sekä tehtävien suorituspisteet. Jos joku tehtävä jää kokonaan suorittamatta on kilpailu hylätty. Pyrkikää kaikki parhaimpaanne, sillä palkinnot ovat arvokkaat, ei yksin voittajalle vaan myös muille hyväksytyn suorituksen tehneille se tuottaa kunniaa.

Lähtöpaikalla oli 10 kanssa kilpailijaa, jotka lähtivät kiertämään yksitellen vaativaa tehtäväpolkua. Tunnistusta, arviointia taitavuutta, kestävyyttä ja voimaa. Monista hyvistä ominaisuuksista on apua  suoritukseen. Tavoitteena on hyväksytty ja suoritus ja tietenkin hamuan hyvää tulosta, voittoa.

Eivät ne ammattilaiselle kovin vaikeita tehtäviä olleetkaan, kunnes polulla oli korkeaksi rakennettu este.

—Esteet ovat voitettavaksi, totesi paikan valvoja.
Mahdollisuus on kiertää este, mutta siihen kuluu aikaa runsaasti, läpäistä este kulkemalla läpi labyrintistä tai kiipeämällä esteen ylitse. Kiertämisestä tulisi liian paljon sanktioita, joten ei niin, ei myöskään sokkeloon jossa kuluisi aikaa. Kiipeäminen on fyysisesti vaikea, mutta ehkä se on nopein vaihtoehto, Joten yli esteestä!

Se ei ollut ollenkaan helppoa, koska väsymys ja kilpailun jännitys painoi jo kehossa. Oli hikinen olotila janottikin. Nousu ylös askel akelelta, jännitti jopa vähän pelotti. Miten tämä on näin hankalaa selviänkö tästä mitenkään. Enää en jaksa eteenpäin, mutta paluukin on mahdoton. Olen jumissa ja voimat ehtyvät. Ei ole mitään turvaa olen yksin, kauanko tässä jaksan? Pakokauhu ja pelko saa jäsenet vapisemaan, putoaminen olisi kohtalokasta, sillä alla on rakenteita, joihin varmasti loukkaantuisi pahasti. Silmät painuvat kiinni ja.. Mielessä kulkee pikakelattu filminauha, siinä on koko menneisyys, myös tulevaisuus unelmat tavoitteet. Koko elämä vilistää silmissä. Nyt kaikki pysähtyi, tähänkö matkani päättyi?
Olin varmaan hölmön näköinen, kun vaimo tarttui heräävän olkapäähän ja muistutti: ”Tänään on sunnuntai aamu ja on Sinun vuorosi laittaa meille aamiainen”. Naamani vääntyi ONNELLISEN putkimiehen hymyyn, mutta miksi, siitä en koskaan kerro kenellekään.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Salaisuus

 "Valokuva on salaisuus salaisuudesta. Mitä enemmän se kertoo, sitä vähemmän tiedät." Diane Arbus, amerikkalainen valokuvaaja.)

lauantai 15. lokakuuta 2011

Lokakuu on puolessa

valot palavat huoneessa, ja kuulas päivä on takana.
Niin on taakse jäänyt kesäkin, mutta lämmin syksy jatkuu vielä.
Edelleen etsin ja kerään kesän kasvattamaa satoa,
kuten suppilovahveroa ja kantarellia.
Tunnen olevani keräilijä, joka viihtyy hyvin luonnossa,
vaikka se ei olekaan enää kovin vihreä.
Hämärässä huoneessa tarkastelen valokuvia,
joihin tallentuivat monet kesäiset tapahtumat.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Kantarellejä koriin lokakuussa

Vielä kannattaa käydä kiertämässä tutut kantarellipaikat, sillä sammalista ja risujen alta löytyy edelleen hyviä sieniä. Tein lyhyen lenkin ja löysin yllättävän paljon isoja ja hyviä sieniä. Kakkia löytämiäni en edes kerännyt, sillä meille on tulossa vieras Espanjasta. Koska hän on suuri kantarellien ystävä, on mukava viedä hänet metsään, kun tiedän valmiiksi katsotut paikat missä noita keltaisia herkkuja pilkistelee.

torstai 13. lokakuuta 2011

Valokuvatorstai 220

220 haasteviikolla saa inspiroitua seuraavan tekstin pohjalta:
”Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan. Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä.”  Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Parturin työväline

Olisiko tällä jo antiikkiarvoa?

Kevyt

Kalsiumin tarpeeseen

tiistai 11. lokakuuta 2011

Polvisuojat

Polvisuojat eivät varmaan ole ihan välttämättömät, mutta ne ovat mukavat luontokuvausvarusteet. Ainakin syksyllä on harmittanut, kun pusikossa kyykkii polvet pihkaisina ja housut märkänä. Katselin netistä erilaisia polvisuojavaihtoehtoja, sitten suunnistin läheiseen kauppaan, Minun valintani oli kympin arvoinen Biltema tuote, joka on geelitäytteinen ja vahvan näköinen suoja.

Pelkkään valokuvauskäyttöön en näitä hankkinut, sillä on monia muitakin asioita, joissa pitää olla povillaan, jopa autoa rassatessa, -renkaita vaihtaessa niistä tarvitsee. Puutarhatöissäkin niistä on jotakin hyötyä, mutta todennäköisesti valokuvausrepusta tulee niiden pääasiallinen säilytyspaikka.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Iloista mieltä

Luonnossa, niin metsissä, kun asutuksen keskelläkin on paljon nähtävää, jota ei aina huomaa. Valokuvaus kehittää, parantaa, ainakin se ylläpitää heikkenevää huomiointikykyä. Sellaiselta ainakin tuntuu, kun kameraan tallentuu valojen ja varjojen leikkiä. Varmaan sama olisi, jos aina kulkiessa pitäisi taskussa äänitallenninta, johon voi puhua mieleen tulleita ajatuksia. Tai olisiko pieni videokamera tätäkin parempi keino? Tosin pikkupokkarissa ja hyvissä puhelimissa on kaikkí hyvään havainnointiin tarvittavat ominaisuudet.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Kukassa


Kesä 2011 oli pitkä ja otollinen huonekasveille, sillä kukat saivat olla myöhään syksyyn pihan perällä ulkoruokinnassa. Viime yö oli syksyn toinen hallayö tällä seudulla. Mummon kukat olivat jo sisätiloissa. Kovasti ne näyttävät kesän ulkona olosta tykänneen, sillä nyt monet niistä kukkivat koko komeudessaan, kuten tämäkin kaktus.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Kriistautia on havaittu

Syksyisestä auringosta ei säteile enää riittävää D-vitamiiniannosta, joten nyt on syytä avata pilleripurkki. D-vitamiini on tarpeen, koska se ehkäisee luiden pehmenemistä ja sitä keljua länkisäärisyyttä aiheuttavaa lasten riisitatautia.
Otsikossa on kuitenkin (K)= ennen ärrää.

Tietääkseni sellaista vitamiinia ei olekaan joka vaikuttaisi isoihin kriiseihin, joita maailmassa ilmenee tuhkatiheään. Maailmantalous on hyvin kriisiherkkä ja monet pankit kärsivät kriiseistä. Tuntuu kuin koko Euroopan Unioni olisi kriisi. Perussuomalaisilla on resepti tuohon tautiin, mutta sillä lääkkeellä on monien mielestä runsaasti haitallisia sivuvaikutuksia, joten sitä ei ihan hevin nautita. Kriisien kanssa on vain opittava elämään, sillä vastuskyky kasvaa siedätyshoidolla, joten ei isoa hätää, kyllä näiden kriisien kanssa pärjää, kun ei hötkyile.

Ilmastonmuutos on yksi kriisi, joka ainakin nyt tuntuu pelkästään hyvältä, sillä tämmöisestä lämpimästä syksystä on pelkkää iloa. Samaa ei voi sanoa noilla alavilla mailla ja isojen merien rannoilla, joilla strombit myrskyää ja vesi nousee asumuksiin asti. Siitä vasta kriisi syntyisi, jos oikein suuri osa kriisialueiden ihmisistä halusi paeta muuttuvia olosuhteita meidän lintukotoomme. 

Kaikilla meillä on omat kriisimme, eikä niihin kaikkiin mikään lääke tepsi. Ihmisen kohtalo on vain sellainen, että toisilla on liikaa ja toisilla taas ei juuri mitään.

Syksyn lehtiä

Koivunlehdet
Taalainamaankoivu

perjantai 7. lokakuuta 2011

Puuhastelua

Tänään kävi navakka tuuli, ilma oli aurinkoinen ja kirkas kirkas. Tullen suunta oli juuri oikea, koska se toimii, kuin lehtipuhallin. Pudonneet ruskeat syksyn lehdet saavat kyytä juuri oikeaan suuntaan. Pieni avitus haravan kanssa ja kas miten helppoa onkaan pihan siivous. Puissa ei ole enää paljoakaan lehtiä, mutta juuri sen verran että ihan vielä ei ole oikea aika siivota räystään rännejä. Tai jos huomenna on yhtä kaunis sää, niin voisi senkin suorittaa kauniin sään aikana. Monena syksynä tuo puuha on jäänyt märkään, jopa loskaiseen säähän, jolloin tikapuilla ei ole ollut ollenkaan mukavaa keikkua.

Syksy on hyvin mukavaa aikaa, eikä talvi tule odottamatta, kuin autoilijoille. Jostain kummasta syytä ensimmäiset liukkaat kelit tulevat lähes, joka vuosi yllättäen. Ei kait sille olisi mitään estettä vaikka talvirenkaisiin siirtyisi jo nyt. Vähän ajavalle on aivan yhdentekevää, pyöriikö alla kesä- vain talvikumit. Turvallisuuden kannalta talvirenkaisiin voi hyvin siirtyä vaikka pari viikkoa tarpeettoman aikaisin, kuin minuuttin liian myöhään.

torstai 6. lokakuuta 2011

Laiskotellen

-Seitsemän kuolemansyntiä ovat varhaisessa kristillisessä opetuksessa käytetty paheiden luokitus. Ne ovat ns. pääpaheita, joista muut synnit seuraavat. Seitsemän kuolemansyntiä ovat Danten jumalaisen näytelmän mukaan lajiteltuna pahimmasta laskevassa järjestyksessä näin:
1. Ylpeys (turhamaisuus)              2. Kateus                     3. Viha                         4. Laiskuus
5. Ahneus                                      6. Ylensyönti              7. Himo
Yhtä elämää sitä vain eletään ja kiireestä saattaa koitua pelkkää harmia. Pienestä laiskuudesta voi olla hyötyä, vaikka laiskuus kuolemansynti olisikin. Kaikkia asiat kilpailevat ajasta, mutta kun pitää ajan ystävänään, tulee hyvin toimeen sadepäivänä reilusti laiskotellen.
Lisäys 8.9: Sade loppui, tuli kaunis ilma ja hyvä innostus. Puut on pilkottu pieniksi saunapuiksi. Siististi kasattu ja peitetty, joten jo ensikesänä ne ovat antamassa mukavat lölyt, joista voi nauttia laiskottelun lomassa. 

Niksejä

Etsi uusia ideoita netistä tai vaikka NiksiPirkasta. Luo itse ideoita, eihän niiden tarvitse olla monimutkaisia. Yleensä yksinkertainen oivallus toimii hyvin ongelman ratkaisijana, mutta ilman ongelmaa ei ole helppoa löytää ideaa. Kun ratkaistavana on ongelma, voit aloittaa miettien, miten olet yrittänyt poistaa sitä. Katso miksi käytetty tapa ei ole mielestäsi riittävän hyviä, keksitkö paremmin toimivan?

Ratkaisemattomalla ongelmalla saattaa olla haitallisia seurannaisvaikutuksia, joten sen poistamisen pitäisi tapahtua mahdollisimman nopsaan. Ongelmasta saattaa olla hyötyä, koska siihen löytämäsi ratkaisu voi olla käyttökelpoinen myös joissakin muissa tilanteissa.

Ongelmat ovat yleensä tavalla tai toisella poistettavia, tai ainakin niiden haittoja voi lievittää. Esimerkkinä kumisaapas kannattaa paikata, jolloin uusien jalkineiden osto siirtyy tulevaisuuteen.
Työmaavalisinjalusta uusiokäytössä

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

tiistai 4. lokakuuta 2011

maanantai 3. lokakuuta 2011

Vesitornit

Taustalla Harjun torni

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Aamulla

Käänsin soutuveneen talviasentoon ja samalla poiminin rannasta sangollisen kantarellia ja muutamia orakkaita.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Sinä olet sankari

Kirkkomailla lepää sankarivainajia, jotka ovat uhranneet kalleimpansa maamme puolesta. Sotaveteraaneja on vielä elossa, jota ovat sankarimaininnan arvoisia. Media kohottaa tietoisuuteemme lähes päivittäin sankaritarinoita. Fiktiivisillä hahmoillakin on oma sankaruutensa, kuten Uuno Turhapurolla, Viljolla, Suhina Lempillä ja Vekselivillellä. Onhan näitä ja lisää kehitellään, kuten Marja Tyrni ja Munamies, jotka tosin saattavat unohtuvat pian syntymänsä jälkeen.

Jokainen elämä on arvokas, siksi meillä on rajaton sankarien määrä. Otin kirjahyllystä Jari Sarasvuolta vuonna 1996 painetun kirjan Sisäinen Sankari.
Sankarin etsimiseen liittyy aina luopuminen entisestä, turhautuminen, lankeemus, aikaisemman elämän hylkääminen, oman syntyperän kieltäminen tai mikä tahansa teko, joka estää paluun paratiisiin, päättää edellisen elämänvaiheen, kirjoittaa Sarasvuo.

Jokaisella meistä on tilanteita, jossa on pakko kohota oman elämänsä sankariksi, eikä koskaan pidä lannistua. Kohtapuoliin on uuden presidentin valinta, joten jonkinlainen sankaruus tarvitaan senkin kisan voittajalta, vaikka Urkin kaltaista sankaria nykyaikaan on vaikea tulla.

Eräänä onekkaana sankarina voisi pitää sellaista ihmistä, joka voittaa ja kuittaa tämän lauantain lottoarvonnassa kymmenen miljoonan euron jättipotin. Sankaruus on joskus arpapeliä, eikä ole yhtä ainutta sankaria vaan "uljaan elämän käsikirjoitus" ja hyvät ihmissuhteet synnyttävät sankareita joka ainut hetki.