maanantai 31. joulukuuta 2018

lauantai 29. joulukuuta 2018

Viisi vinkkiä välttää ylinopeussakko



1. Seuraa tarkasti liikennemerkkejä, jotka näyttävät alueen nopeusrajoituksen. Nämä kyltit ovat keltaisella pohjalla mustien numeroiden kanssa ja niitä ympäröi punainen reunus. Keskellä oleva numero kertoo, kuinka kovaa saat laillisesti ajaa.

2. Seuraa auton nopeusmittaria,  joka osoittaa auton nopeuden.

3. Käytä Here tms. älypuhelinsovellusta, joka varoittaa kuljettajaa myös mahdollisesta ylinopeudesta

4. Vakionopeudensäädin on pidemmillä matkoilla varma keino pitää auton nopeus tasaisena

5. Tämä on kaikkein vaikein.
Vastaat itse siitä, ettet aja rajoitusten ilmoittamaa nopeutta kovempaa. Poliisi ei voi sakottaa kuljettajaa, joka ei aja ylinopeutta!

tiistai 25. joulukuuta 2018

Jouluaatto 2018—

—on tänne saapunut matkallaan...

perjantai 21. joulukuuta 2018

torstai 6. joulukuuta 2018

maanantai 3. joulukuuta 2018

Luonnonpuista

Miksi en näkisi metsän puita?

Puita on kaikkialla luonnossa. Mutta on aivan liian helppoa katsoa puiden ohi, kun etsii  näkymiä ja maisemaa.
Syyskausi on ohi, eikä keltaisia tai punaisia ​​lehtiä enää ole. Jokainen pitää syksyn väreistä, mutta entä
nyt loppuvuonna ja talvella? Juuri nyt puut ovat paljaita, ja nyt ne näyttävät enemmän tikkuhahmoilta,
joissa on runko ja paljaita oksia, kuin käsivarsia. Kevät ja kesä tuovat vihreyden takaisin, koska vuoden
kierto toistaa itseään. Puut vaihtelevat koko vuoden ja laajemmassa kaaressa puut muuttuvat vuodesta
toiseen. Sama puu on erilainen joka kuukausi ja erilainen vielä vuosien kuluttua.

Luontokuvissa on puita, mutta vain vähän kuvia puusta. Tämä kummastuttaa minua, kun otetaan
huomioon luonnon puiden erilaisuus ja runsaus. Onnea käyttäen olen ottanut joitakin "puukuvia", joista
pidän, joten etsin aktiivisesti kuvattavia puita, jotka voivat miellyttää kuvana. Ne voivat olla missä
tahansa, omassa pihassa, tien varrella tai syvällä korvessa tai upottavalla suolla. Ne ovat myös elämäs-
säni, jos etsin niitä. Vanhoissa metsissä on parhaat puut, niiden muoto ja kuori, oksisto ovat rakentaneet
luonteensa vuosien varrella, samoin kuin muotokuvaajien arvostamat viisaan ihmisen uurteiset kasvot.

Lumen tultua puut saavat oksistoon satumaisen vaipan, joka lisää puiden valokuvauksellisuutta.
Kuvaan puita etsien niistä myös pieniä yksityiskohtia, kuten kääpiä, pahkoja tai kuoren erilaisuutta.

perjantai 30. marraskuuta 2018

Ännikirjat


Lukeminen on aikaa vievä harrastus ja lukemattomien kirjojen määrä vain kasvaa. Aika on rajallista, sillä vuorokauteen ei voi tunteja lisätä, eikä aina voi istua nenä kirjassa, vaikka haluttaisi. Silmätkin väsyvät, jos liiaksi lukee. Silmälääkärissä käydessäni sain kuitenkin hyvän vinkin, ryhtyä äänikirjojen kuuntelijaksi. Tuntuu nyt kuin aikaa kirjallisuuteen olisi ainakin tuplasti entiseen verrattuna.

Bluetooth kuulokkeet korville ja älylaite taskuun, niin jopa teksti alkaa virrata tajuntaan. Siinä samalla voi
tehdä jotakin muutakin, kun ei tarvitse käännellä sivuja. Ei tarvitse luopua mistään vaan kirjat tulevat, kuin
sivutuotteena. Nukkumaan mennessä kuuntelen kirjaa laittaen uniajastimen sammuttamaan laite ½ - 1h.
kuluttua. Jos kirja ei ole kovin mielenkiintoinen voi uni voittaa ja leikata joitakin sivuja pois, mutta haitan-
neeko tuo? Jos asia jää harmittamaan voi seuraavana päivänä kelata vähän taaksepäin, jos pelottaa se
unen aikaansaama tietojen menetys.

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Käpylehmä

Käpylehmä on
lelu joka ei maksa
kuin vähän vaivaa


Haiku on terapeuttinen tapa siirtää ajatuksia pois painostavista asioista. Kukaan ei jaksa, jos mielessä on vain ahdistusta tuovat asiat. Meillä saattaa olla liikaa töitä, harrastuksia tai muita paineita. Joskus vain pitää päästää irti joistakin asioista. Se voi olla vaikeaa, mutta se voi olla joskus lähes pakko. Kuntosali, niin hyvä asia kuin onkin, niin siitä voi pitää viikon tauon ja koettaa vaikka kirjoittaa haikuja. Haiku vie ajatukset pois kaikesta muusta. Se pakottaa mielen irtoamaan paineen aiheuttamasta stressistä. Ei pidä yrittää sanoa haikulla kaikkea, mutta 17 tavuun mahtuu enemmän, kuin voisi uskoakaan. En kirjoita haikuja päivittäin, en edes viikottain, mutta kirjoitan silloin kun se tuntuu minusta hyvältä.

lauantai 17. marraskuuta 2018

Videokerho Monitori

Jyvässeudun videokuvaajat Monitori ry esitteli tänään toimintaansa Palokan aluekirjastolla. Mukana oli pieni näyttely vanhoja kameroita. Katsottavissa oli video- ja valokuvakooste kameran historiasta sekä tutustumista live-videoon








Live-videota verkkoon


Jyvässeudun Videokuvaajat Monitori ry perustettiin vuonna 1991 maakunnassa toimivien video-harrastajien toimesta. Yhdistys edistää Jyvässeudulla valokuvausta, av-viestinnän harrastusta ja mediakasvatusta.

maanantai 12. marraskuuta 2018

maanantai 29. lokakuuta 2018

lauantai 27. lokakuuta 2018

torstai 25. lokakuuta 2018

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

lauantai 20. lokakuuta 2018

torstai 18. lokakuuta 2018

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Korkeakoski

Vähän lirisee, mutta ei kuohu

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Keltaisteten lehtien koski

Koskessa on enemmän keltaisia lehtiä, kuin vettä. Kohta on aika toivoa runsaita syyssateita.

torstai 11. lokakuuta 2018

Rantamaisema

Kävin katsomassa ruskaa

maanantai 8. lokakuuta 2018

lauantai 6. lokakuuta 2018

Lokakuu


Ei ole kahta samanlaista päivää, sillä jokainen hetki on uusi ja erilainen.

tiistai 2. lokakuuta 2018

Onko maapallon ulkopuolella elämää

Maapallo on aikalailla kriisissä, kun ihmisten määrä lisääntyy ja jätemäärä peittää kohta maat ja meret. Emme tarvitse maapallolle uusia asukkaita, koska Syyrian sotapakolaisten sijoittamisessa on jo vaikeuksia. Jos niitä tähtien kansalaisia on, niin toivottavasti he tuovat meille viisautta ja varallisuutta, sekä tarjoavat uusia asuinmahdollisuuksia kaukaisilla planeetoilla. Toivottavasti ne eivät ole tyhmiä apinoita, sillä niitä maapallolla on riittävästi. Ei olisi mukavaa, jos olisivat lihansyöjiä, jotka olisivat kiinnostuneita ihmisistä vain riistana. Mitä jos ne ovatkin suuria hyönteisiä, rumia ja suuria otuksia. Voisi kuvitella, että avaruusolennot ovat huomanneet hätämme ja tulevat nyt pelastamaan ilmastonmuutoksesta kärsivän planeettamme.

Tarvitsemme turvallista energiaa korvaamaan jo lähes loppuun kulutetun fossiilisen energian ja
vaarallisen atomivoiman. Tarvitsemme teknologiaa, jolla voisimme varastoida auringon säteilemää
saasteetonta energiaa.
Ymmärtävätkö he tai ymmärrämmekö me, miten voisimme hyödyntää koko kosmista
maailmankaikkeutta. Onhan sekin mahdollisuus olemassa, että ihminen eläisi yksin tässä suuressa
kaikkeudessa, mutta se vasta olisi todella kummaa ja uskomaton juttu.

  

perjantai 28. syyskuuta 2018

Näkökulmia

Asia näyttää aina erilaiselta, kun sitä katsoo eri näkökulmasta. Ehdotonta totuutta ei ole olemassa, sillä eri näkökulmasta sama asia on täysin erilainen. Valokuvauksessa pitäisi aina muistaa, että jos otan kohteesta useamman, kuin yhden kuvan, en kuvaa niitä samasta kulmasta.
Olen nyt suorittanut neljän päivän Jyväskylän ikääntyvien yliopiston järjestämän Kännykkäkuvaajakurssin, joten olen KKKK (kurssin käynyt kännykkä kuvaaja). Opitko jotain uutta kurssilla? Näin minulta kysyttiin ja siihen voin liioittelematta vastata, oppineeni paljon, mutta suurin hyöty on vanhojen tietojen ja kuvaustaidon kertaus, eli lisääntynyt into. Kun ajattelen yli 60 v. historiaa amatöörivalokuvaajana, voin vain ihmetellä, miten suuri muutos on tapahtunut välineissä. Kuvaaminen ei ole suuresti muuttunut, sillä kuvan tekeminen, sommittelu ja aiheiden etsintä on aina samanlaista.

Kuvan pitää herättää katsojassa mielenkiintoa ja tunteita, eikä sellainen kuva ole helppo napata. Kuvan tarjonta on nyt niin suurta, että mielenkiinnoton kuva ei ketään kiinnosta. Kylään tullut vieras ei juurikaan innostu, jos esittelen valokuva-albumia tai koostamaani kuvakirjaa, vaan siinä keskustellaan mieluummin vaikka säästä tai politiikasta. Jos laitan televisioon selostetun kuvaesityksen tai videon se saa enemmän huomiota aikaan, sillä 50” telkkari vie väkisin huomion. Valokuvaus on paljolti omaa itseään ruokkiva harrastus, joka ei muita suuresti hetkauta. Kunpa oppisin kuvaamaan asioita sellaisesta näkökulmasta, että tavallisetkin asiat olisivat mielenkiintoisia. Vuosikymmenet ja aika lisää valokuvan mielenkiintoisuutta, mutta...   

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Kesän loppuessa

Maasta se sienikin ponnistaa

Aika vekkuli on aika, joka kiirehtii, vaikka joskus sen haluaisi pysäyttää. Elokuu oli helteistä kesää, joka
huomaamatta muuttui syyskuiseksi. Sataa pitäisi, mutta kuivuus kiusaa edelleen ainakin metsän sieniä.
Ei ole pohjavesi korkealla ja järvien rannat ovat kuin valtameri laskuveden aikaan. Yöt venyvät pituutta ja
päivät lyhenevät. Kesäaika on lopuillaan ja EU:n komissio pohtii luopumista kesä- ja talviajan kellojen
siirrosta. Uskoisin näin tapahtuvan ja jää nähtäväksi onko talvi- vai kesäaika, joka otetaan pysyvään käyttöön. 
Syysväriä kukkaryhmässä

Poikkeuksellisena tämä kesä jää mieleen säiden osalta, ehkä vähän muutenkin, sillä mm. suuria
valtiomiehiä on nähty Suomessa mm. Donald Trump, Vladimid Putin ja viimeksi Ranskan
Emmanuel Macron.
     

lauantai 1. syyskuuta 2018

Syyskuu 2018

Päivät lyhenevät ja yöt venyvät. 

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Katselua

Pihakiikari
On kiinnostavaa, kun pystyy katsomaan kauas, lähes horisonttiin saakka. Miksi ei myös tähtiä ja kuuta voi katsoa lähemmältä etäisyydeltä. Tuntuu mahdottomalta, vaikka ei se sitä ole. On olemassa teleskooppeja kaukoputkia ja kiikareita. Minulla on 8 kertaa suurentava kiikari, joka tuo kilometrin päässä olevan kohteen kuvan noin 130 m päähän. Kuun etäisyys maasta on 384 400 km, joten 8x suurentavalla kiikarilla kuu näyttää olevan 48 000 kilometrin päässä, joten kuun meret, vuoret ja kanjonit näkyvät paremmin, kuin paljaalla silmällä. Lähimpien kohteiden, kuten metsän eläinten ja lintujen tarkkailuun kiikarista on iloa. Harmi vain, että lintuja on nyt vähän, mutta muuttoajan lähestyessä, kiikarille tulee enemmän käyttöä. Minua vaan harmittaa, kun yllensä kiikari on silloin kotona, kun olisi sillä jotakin voinut katsoa. Se on sitä kohtalon ivaa. Olen nyt yrittänyt muuttaa tapaani niin, että yksi kiikari on aina autossa, toinen kulkee kameralaukussa ja kolmas on olohuoneen pöydällä pihan tapahtumien tarkkailuun.

torstai 9. elokuuta 2018

Suurennuskoneita

Digikuvauksen eräs hyvä puoli on ettei enää tarvitse puuhastella pimeässähuoneessa
Kuvattu: Kamerataivas museossa (Killinkoski)

lauantai 4. elokuuta 2018

Helteellä

Tämä asia ei mitenkään minulle kuulu, mutta kun nämä helteet vaan jatkuvat olen sivusta seurannut,
miten ihmiset lipittävät janoonsa olutta. Onkohan se edes hyväksi tuollainen noin viisi prosenttinen
“energiajuoma”. Luulisi siitä tulevan pikku pöhnän joka väsyttää ja veltostuttaa. Näyttää siltä,
että kaljottelu on samanlainen tapa kuin tupakanpoltto; sitä tehdään tavan vuoksi, vaikka kaikki tietää
sen haitat. Varmaan kaljasta on yhtä vaikea vierottautua, kuin tupakasta.
Minä en juurikaan kaljasta välitä ja tupakki on minulle ihan tuntematon, joten kirjoitan vaan asiasta,
josta en tiedä mitään. Minä pidän muista juomista; eräs sellainen on jäätee, jonka ohjeen liitän tähän
Teeleidin pöydältä otettuna kuvana. Jos ette ole kokeillut jääteetä niin ei muuta kuin toimeksi.

keskiviikko 1. elokuuta 2018

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Liljankukka

Avasin ikkunaverhot
en päässyt elokuuhun,
en näe edes huomiseen,
mutta näen alkavan hellepäivän,
joka jatkuu huomenna alkavassa elokuussa.


lauantai 28. heinäkuuta 2018

Diiva ei esiintynyt

Eilistä kuunpimennystä odotettiin, kuin kuuta nousevaa. Oli tarkka aikataulu ja YLE Areena näytti 2 tuntia suoraa kuvaa Helsingin horisontista. Me olimme jo torstai iltana katsoneet valmiiksi kameran paikan, joten valmista piti olla. Olimme paikalla oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Odotettiin kuuta nousevaa, mutta esirippu (pilviverho) pysyi kiinni. Rannalla oli muutama kymmen muutakin kuun tuijottajaa. Siinä syntyi mukavia juttutuokioita toisilleen ennestään vieraiden kanssa ja aika kului leppeässä illassa, kuin siivillä. Vähän ennen puoltayötä tuntui siltä, että nyt saa riittää. Soitin Porvooseen, jossa  myöskään ei “esirippu” ollut avautunut tälle illan diivalle. Oikeastaan eilisestä illasta jäi vain hyviä muistoja, ei pintäkään pettymystä.

Aamulla katsoin muutamia ottamiani laukauksia, joilla ei ole mitään mielenkiintoista.
Otin sitten kuvan appelsiinista ja liitin sen kuvan kuun paikalle. Ei ole tarkoitus huijata,
mutta se kertonee mukavalla tavalla miten pikkupettymyksen voi korvata mielikuvituksen keinoin.   

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Täysikuu pimenee

Kuu 26.7.2018

Kävin etukäteen harjoittelemassa kuun kuvausta, sillä perjantaina (27.7.2018 ) on täysikuu ja täydellinen kuunpimennys. Tarkoitukseni on käydä kokeilemassa kuunpimennyksen kuvausta, jos sää on otollinen.
Minulla ei ole oikein hyvää kuuobjektiivia, sillä paras siihen olisi jokin 500mm, jossa olisi suurehko valovoima. Pitää kokeilla 70-200 F2.8, joka on minun laseistani ehkä paras kuu-ukon tallentamiseen.

Linkki!

torstai 26. heinäkuuta 2018

Parkissa


Keskipäivän aikaan kaupungin kävelykadulla, kun aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Lämpötila on lähes +30°. Katselen ja kuuntelen tämän hellekesän menoa. Sadetta ei tule, ei tule vaikka kuinka sitä toivoisi. Istun penkillä kuvaten ihmisiä huomaamattomasti, vaikka aina joku sen huomaa.
On aika lähteä taas kävelemään, vilkasta katua, jonka teema on nyt pian alkava Neste-ralli.

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Ilta Jyväsjärvellä

Ilta-aurinko on laskemassa Laajavuoren taakse. Hiljaista kaikkialla, päivän helle saattaa uuvuttaa ihmisiä, ajatuskin tuntuu sammuneen. Pysähdyn hetkeksi etsin maisemaa kuvattavaksi, katselen tarkkailen, mietin mitä miettinen.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Helteellä

Kesähelteellä jonkin päivänä aurinko tapaa nukkuvan vuoteeltaan, kesken päivän. Lämpö tulvii sisään ikkunoista ja huonetilaa viilennetään sähköä polttaen. Ikkunoissa tulisi olla sälekaihtimet ainakin eteläpuolisissa ikkunoissa; ei ole. Jos avaa ovet ja ikkunat se on kuin toivottaisi helteen suoraan tervetulleeksi tupaan.

Tarvitsemme valoa ja lämpöä, mutta vain kohtuullisesti. Tarvitsemme vettä, kosteutta iholle, ettemme läkähdy. Valon pehmeä säteily on tarpeen, sillä emme ole sieniä, joita pimeässä kastellaan vain kerran viikossa. Olemme ihmisiä; eläimiä jotka osaavat kävellä kahdella jalalla, kuunnella, lukea ja kirjoittaa sekä ajatella.
Ilma on valoa ja värejä väritöntä valkoista, vihreää, punaista ja keltaista sekä taivaan sinistä. Kesässä on tuoksuja, niitä on nyt paljon, mutta talvella vain savun katku ja liikenteen käry. Kesällä elämä on villiä, lintujen laulua ja laineiden liplatusta. Kaikki pienet äänet sulautuvat toisiinsa. Liikenne meluaa sekä suihkukoneiden pauhua taivaalla, ne muodostavat äänten kakofonian. Yhdessä kaikki, kesä, tuuli, sade, kaupunki ja maaseutu iloitsevat elämän riemua, joka levittäytyy mukaan kaikkeen olevaan.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Sata vuotta sitten

Sampakosken taistelun muistomerkki, Lavia