tiistai 24. joulukuuta 2013

maanantai 23. joulukuuta 2013

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

MMM

Light painting valokirjain
Aakkoset 03

lauantai 21. joulukuuta 2013

Myrskylyhty luo tunnelmaa

Nyt se alkaa päivien pidentyminen ja öiden lyheneminen, sillä talvipäivän seisaus oli tänään.
Myrskylyhty on kätevä valaisin ja tarpeellinen, sillä tänäkin vuonna siitä on ollut suoranaista apua sähkökatkosten aikana ja muuna aikana sillä on korvattu sähköistä tunnelmavalaistusta. Tuollainen elävä liekki on jotenkin lumoava ja sitä katsoo mielellään niin lapsi kuin aikuinenkin. Tällaisena sähkön aikakautena ei toki sillä suurta merkitystä ole, mitä nyt huvikseen katselee.

Öljylamppu on ilmeisesti tullut muotiesineeksi, sillä niitä näyttää olevan marketeissa oikein lavakaupalla. Meillä on yhdestä lyhdystä lasi rikki ja ajattelin sen hankkia varaosana. Tänään kuitenkin huomasin, että kokonaan tuliteriä lyhtyjä oli myynnissä 2,00€ kappalehintaan, joten en sen enempää ruvennut pelkkää lasia etsimään. Tuskin sellaista varaosa lasia mistään kahdella eurolla olisi löytänyt.

On se vain kumma, että 50 - 60 vuotta sitten monista maaseudun taloista puuttui vielä kokonaan sähköt. Toimeen silti tultiin ja läksytkin luettiin ihan kunniallisesti öljytuikun valossa.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Punottu köysi venessä

Järven rannat ovat suosittuja paikkoja kesällä, mutta ei kukaan estä rannoilla kulkemista talvella. Näin vähän lumen aikaan se onnistuu mainiosti, kun voi vaikka vähän oikaista jään kautta. Rannalla on yleensä kaikkea mielenkiintoista nähtävää.

Monet soutuveneet ovat asianmukaisesti käännetty nurin, mutta on myös veneitä jotka ovat täysin talvisään armolla. Vene voi olla puolillaan vettä, joka on tietenkin  vahvassa jäässä. Veneessä voi olla syksyn viimeisen kalareissun jäljiltä sinne jätetty virveli ja haavi jääkannen alla. Airot ovat yleensä nostettuna puun nojalle.

Läheskään kaikkia veneitä ei ole lukittu. Hyvä sitä on luottaa, että omaisuus säilyy pitkäkyntisten koskematta, mutta antaa se aika huolimattoman vaikutuksen, kun millään ei ole mitään väliä. Rantoja kulkevalle valokuvaajalle riittää kuva-aiheita ja opiksi otettavaa, etteivät ainakaan omat vehkeet olisi noin vain toisten arvosteltavissa.

torstai 19. joulukuuta 2013

Joulun aikaan muistellaan

Joulukuu on muistojen kuukausi. Kuka ei muistelisi menneitä jouluja aina lapsuudesta alkaen. Joululahjat ja läheiset ystävät palaavat mieleen. Joulukortteja lähetään edelleen lukuisa määrä, vaikka käytössä on sähköiset yhteydenpitotavat, eivät ne syrjäytä joulukortin inhimillisyyttä. Näyttää siltä, kuin vanhemmiten korttimäärä vain lisääntyisi. Vuosittain ainakin meillä on saatujen ja lähetettyjen korttien lukumäärä kasvanut. Ehkä yksi syy siihen on helposti ylläpidettävä osoiterekisteri. Käsin ne joulukortin kuitenkin kirjoitetaan, eikä vaimo anna lupaa tulostaa valmiita osoitetarroja. Tämän vuoden korttinipun ostin kuitenkin sellaisia joissa oli valmiiksi painettu postimerkki, vaikka helppo olisi ollut tarramerkki kortteihin kiinnittää.

Uskon auringon nousevan, joka aamu vaikka harvoin se on tähän vuodenaikaan näkyvissä. Talven pimein aika kääntyy lauantaista alkaen valoisampaan suuntaan. Pimeää onkin ollut ihan tarpeeksi, sillä tänäänkin pilvisenä päivänä ei kovin kauaa pärjännyt ilman valoja. Valokuvauksen harrastajalle tämä aika on kuitenkin mukavaa aikaa kuvata. Kameran kennolla herkkyys riittää, ja jos ei käsivaralta saa kunnon kuvaa niin jalustalla valokuvauskone pysyy vakaasti paikoillaan.

Järven jäähän jäätynyt mennen kesän muisto

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

— Suut makiaksi

Makrohaaste 126
Maku on sellainen asia, josta voi kiistellä loputtomasti. Mikä on maukasta minusta ei ole sitä sinusta tai päinvastoin. Joulun aika on makujen ja tuoksujen aikaa, joten osuva haasteaihe näin lähellä joulua. Suklaan maku on mitä ilmeisemmin hyvä maku joka tuo veden kielelle ja tyytyväisen mielen.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Epävakaata alkutalvea

Jos ei viitsi mennä ulos niin, sitten kuvataan sisällä

Kello on tasan kolme, tai pitäisikö sanoa, että se on nyt juuri 15:00. Varmaan niin on oikein, sillä nämä numerot ovat tietokoneeni oikeassa alakulmassa. Päivä on pilvinen, tuulinen ja sateinen. Lumi sulaa vaikka en tahtoisi sen sulavan. Ilmavirtaukset ovat nyt sellaisia, että saamme todennäköisesti lähes lumettoman joulu ajan. Eihän sillä suuresti ole väliä, mutta kun perinteisesti on oppinut odottamaan valkeaa joulua.

 Voisi lämpöasteita olla sen verran, että nuo pihapolkujen jäätiköt sulaisivat, ovat niin perhanan liukkaita, eikä tullut varattua sepeliä liukkauden torjuntaan. Saahan sitä marketista säkillisen  ja varmaan sellainen pitää käydä hakemassa, jos luonnollinen sulaminen ei näitä jäitä heti sulata.

Valokuvaus on sellainen harrastus, jota eivät edes ilmat pilaa. Ei tuuli eikä sade, ei edes pimeys. No ehkä sellainen paukku pakkanen jähmettää ensin kuvaajan hyppyset ja sitten hyytyy akku. Ei juuri muita ongelmia tule mieleen. Tosin pakkasellakin voi istua autossa ja avata ikkunan raolleen ja tiirailla siitä. Muutenkin auto on hyvä piilokoju ja sääsuoja. Olen joskus vuosia sitten hankkinut Siilinjärvellä valmistetun
ErgoRest jalustan, jonka voi laittaa auton sivuikkunaan ja kuvata siitä. On se kätevä jalusta kun siinä on Manfrotto tilttipää, johon järkkäsin saa iskettyä kiinni pikaliittimeen. Hm. aika harvoin se on kuitenkaan käytössä, mutta on se kätevä ainakin tähän epävakaaseen talventulon aikaan.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Joka jouluista tohinaa

Joulu lähestyy, eikä vuoden vaihteeseen ole pitkää aikaa. Sää on lauhaa, liukastakin on kaikkialla. Kaikki kaupat suurista pieniin, ovat pullollaan ostavia ihmisiä. Vaikka joulu on joka vuosi, emme me kukaan siihen koskaan totu. Aina se on sama joulutohina päällä. Se on myös kotona, kun siivotaan, kuin ei koskaan olisi siivottu. Leivotaan ja paistetaan, kuin ei olisi koskaan syöty. Suuria suolakinkkuja kannetaan kotiin ja sitten niitä paistetaan pienissä uuneissa. Toisinaan kinkku jää raa'aksi, tai sitten se murenee ylikypsänä. Suolavesi ja rasva valutetaan viemäreihin tukkimaan putkistoja.

Tuli mieleen, jos en ostaisikaan sitä 8 kilon perinteistä kinkkua, vaan noita valmiiksi paistettuja pikkukinkkuja tarpeen mukaan. Ehkä ne on kyhätty ulkomailla tuotetusta possusta, mutta onko sillä niin suuresti väliä, jos sekin on kuitenkin ihmisravinnoksi kelpaavaa sianlihaa.

lauantai 14. joulukuuta 2013

perjantai 13. joulukuuta 2013

Jouluenkelit

MV#148
Aamulla tuuli puhalsi oikein voimalla pohjoisen suunnasta. Seitsemän uutisten kuuntelu katkesi kesken kaiken. Kerran valot palasivat muutamaksi sekunniksi, mutta sitten olikin täysin pimeää. Vähän jännitti, miten pitkä katkos nyt tulee, sillä edellisen kerran sähkö oli Einon päivän myrkyn vuosi 28 h. poissa. Nyt päästiin vähällä, sillä heti kymmen jälkeen valo paloi jälleen, eikä uusia katkoja ilmennyt sen jälkeen.
Aina palaa mieleen miten riippuvaisia olemme sähköenergiasta, vaikka hellapuita, lamppuöljyä, paristoja ja kynttilöitä olisikin varastossa, eivät ne auta kuin lyhyen sähkökatkon ajan.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Iltataivas

Tuomiojärvi Jyväskylä

Jäätynyt ruusu

Makrohaaste 125
Ruusu lumessa.
— Miksi minut hylkäsit,
lumeen jäätymään?

tiistai 10. joulukuuta 2013

Joki virtaa

Haaste # 36: Joulukuun haaste  (JO..)

Aamurusko

Puhdas lumi tekee aamut valoisiksi ja nouseva aurinko voi maalata taivaan vaikka punaisella värillä. Tänä aamuna oli kaunis aamurusko, jota teki mieli lähteä kuvaamaan. Jäin kuitenkin omalle pihamaalle vaikka se ei olekaan otollisin paikka taivaan kuvaamiseen. Ei tullut äkkiä mieleen minne olisin mennyt, ja mistä olisin löytänyt sopivan maiseman. Olisi varmaan ihan mietittävä, mistä ja milloin erilaisia kuvia saisi.
Kuunkin kuvaamiseen olisi hyvä olla oikein erityinen paikka josta saisi kuunsillan kuvatuksi järven selällä tai öisen metsän talven kuutamossa. Kesän ukkospäivien varalle voisi olla salamakuvaus paikka. Kunnon lumisadekuviakin varten voisi olla jokin mielenkiitoinen maisemakohde. Ei vain ole tullut suunniteltua, en usko, että sellaisia viitsin miettiä, mutta jospa jotakin -sittenkin!!!

"J" koukussa

Aakkoset01 haastekuva

maanantai 9. joulukuuta 2013

Euroilla saa kalaonnea

Pappilanjoki, Palokka

Vaikka maassa on lumi ja pakasta on yli 10°, ei vesi siltikään jäädy. Tuskin joessa mitään glykolia on, oikeaa vettä se on, mutta pienikin virtaama estää jäätymisen. En ole mistään mitannut jäiden paksuutta, mutta ainakin pienet lammikot ovat jäässä. Joko ensimmäiset kalastaja ovat jäällä, sitäkään en tiedä, en ainakaan itse vielä jäille lähtisi urheilemaan. Marketin kalatiskiltä ostin tänään joulukalaa ja ihan ihmeekseni katselin miten suurta eurosyöttiä on käytettävä pienenkin kalamäärän saalistamiseen. Kuitenkin se on hyvin turvallista ja miellyttävääkin käyttää palvelevaa kalatiskiä.
Olen ollut aina huono kalamies, mutta mikä sitä estäisi kokeilemasta vaikka pilkkiä, kunhan jäät paksunevat. Milloinkahan se tulee se kalastuksenhoitomaksu takaisin myös eläkeläiskalamiehille? Pilkki- ja mato-onki sentään taitavat jäädä verottomiksi. Minusta eläkeläisille pitäisi sallia virkistyskalastus ilman suurempia velvoitteita, sillä niin tuli edes vähän enemmän ulkoiltua, joka saattaisi säästää yhteiskuntaa terveydenhoitomenoissa enemmän kuin, mitä tuo kalastuksenhoitomaksu kassaan kerryttää.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyden 96-vuosipäivänä

Aamun hämäryys kirkastui,
kun nostin Suomen lipun lumisateessa
vapaana hulmuamaan.
Tänään itsenäisyyden 96-vuosipäivänä.

Hyvä on meidän täällä pohjolassa elää;
- vapaassa maassa
- vapaa kansa
Hiljaisina ajattelemme ja muistamme
suuria uhrauksia,
joita ilman maamme olisi erilainen.

Illalla syttyvät sinivalkeat kynttilät
tuikkimaan kotien ikkunoilla
kilvan taivaan tähtien kanssa
- Onnea Suomenmaalle!

Runotorstain 306. haastevastaus

torstai 5. joulukuuta 2013

Sinivalkoinen Suomi

Huomenna on Suomen itsenäisyyden 96-vuosipäivä.
Valokuvatorstai 306. haaste

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Koru

Haasteet panevat valokuvaajan liikkeelle. Totuttu tapa ottaa haaste vastaan pitää hänet vireänä.

Makrohaaste 124

tiistai 3. joulukuuta 2013

Kuvakulma

                        Kun katsoo maisemaa totutusta poiketen, maailma näyttää aivan oudolta ja erilaiselta.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Harkittu teko


Ellen pidä jostain ottamastani kuvasta muokkaan sitä kuvankäsittelyohjelmassa.
Ellei se ole muutoksenkaan jälkeen minulle mieleinen, tuhoan sen.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ostin vihreitä perunoita

Viiden kilon kiinteitä, siis keltaisessa pussissa olevista perunoista suuri osa oli vihreitä. Pussin kyljessä on palautelappu, jossa on tilan ja pakkaajan nimi, mutta tästä pussista puuttuu palautusosoite, eikä pelkän tilan nimellä voi palautetta postittaa. Ehkä sen osoitteen saisi kaupasta, mutta olkoon. Kuitenkaan vihreät perunat eivät ole kauppakelpoisia.
Väittämä:  Vihertävä peruna on myrkyllistä
– Totta. Vihertävissä perunoissa on alkaloideja, jotka ovat myrkyllisiä suuremmissa määrin syötynä. Vihreät perunat pyritään lajittelemaan pois, mutta joskus perunat alkavat vihertää kaupassa saatuaan liikaa valoa. Nämä perunat kannattaa aina heittää pois!

Vaimo lajitteli perunat uudelleen ja keitti toki vihreätkin, mutta emme me niitä syö. Lintulaudan tiaiset eivät niistä kuitenkaan anna moitteita, joten ollaan vain kaikki tyytyväisiä. Seuraavalla perunanostoreissulla kyllä asetan näiden perunoiden tuottajan karanteeniin.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Influenssa piikille pääsi jonottamatta

Kyllön terveysasema Jyväskylä


Kävimme aamupäivällä Kyllön terveysasemalla influenssa rokotuksessa ja kaikki kävi nopeasti. Parkkipaikalla oli hyvä ohjaus ja sisään mennessä saimme kävellä suoraan huoneeseen, josta saimme piikin käsivarteen. Piikityksen jälkeen oli mahdollista tutustua erilaisiin terveys- ja hyvinvointipalveluihin. Ei voi hienommin toimia tällainen palvelu. Muutenkin olen tyytyväinen näihin piikityksiin sillä olen saanut niillä erittäin hyvän suojan tuota kiusallista räkätautia vastaan.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Vesi jäähtyy, järvi jäätyy

Marraskuisesta auringoista iloitsen, vaikka se onkin matalalla. Kuitenkin se valaisee tämän hetken, eikä huomisen tapahtumista kukaan vielä tiedä.
Marraskuisena päivänä valoisaa aikaa on vain hetki, mutta toisinaan näin kuukauden lopulla on aurinkoista. Maassa on vain vähän lunta ja metsän märät paikat alkavat olla kantavassa jäässä. Poluilla on mukava kulkea, kun taas kaupungin jalankulkutiet ovat petollisen liukkaita.
Ulkoillessa voi tarkkailla vaikka marraskuisia pilviä, joita ei juuri tule huomattua siksi, kun valtaosin koko taivas on pilviverhossa. Tänään oli aurinkoista, jopa niin pitkään, että hitaampikin olisi ehtinyt valjastaa hevosen reen eteen. Pieni mukava pakkanen ja raskaat lumipilvet roikkuvat nyt iltataivaalla, joten talvi alkaa olla hyvässä alussa. Huomenna on marraskuun viimeinen päivä ja ensiviikko on jo Joulukuuta.

torstai 28. marraskuuta 2013

Vuosirenkaat

305. haaste (Kultaiset vuodet)

Vuosirenkaita ain karttuu,
kultaiset muistot esiin nousee.
Herkistyvin ajatuksin kuvaa katson.
Toteutumattomat haaveet mieleen palaa,
-  elon muutokset vuosien mittaan!

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Herkullinen kuva

Lähikuvassa herkullisen näköinen ruusu

Makrohaaste 123

tiistai 26. marraskuuta 2013

Kiviaita

Ei kaadu aita
vakaasti aikaa uhmaa
eikä lahoa.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Vain kuukausi jouluun

Palokanorsi

Marraskuussa on myös aurinkoisia päiviä, kuten tänään. Luonto on talvinen ja pakkastakin on -7,5°C. Juuri tällainen kymmenen asteen tuntumassa oleva talvilämpötila tuntuu mukavalta. Ei yhtään haittaisi vaikka ilmaston muutos leikkaisi vähän talven paukkupakkasia. Mennyt kesä oli aivan kohdallaan, enkä yhtään toivo lisää noita yli +25°C helteitä.  Olen kohtuuden ystävä.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kuvassa

Punainen kukka
vihreässä pullossa,
ja termoskannu.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Kuivat

Kä-vyt kan-kaal-la,  au-rin-gon kui-vat-ta-mat  sie-me-net ties-sään!

torstai 21. marraskuuta 2013

Terveisiä maasta marsilaisille

Yöllä kuu loistaa,
sininen aamu koittaa.
-Maapallo herää.
Valokuvatorstain 304. haaste

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Valoa pimeyteen

 Eino myrskyn sähkökatkon aikaan ulkovalaistus oli hyvin hallinnassa. Kuvasin kuun niin läheltä, kuin vain pääsin sitä lähestymään.


 
Toinen tärkeä valonlähde oli myrskylyhty, jonka voi kuvata paljon lähempää kuin taivaalla kelluneen kuun. Nämä otokset on kuvattu 17.11.2013 myrskyn jälkeisen sähkökatkon aikana.
Valo/pimeys

tiistai 19. marraskuuta 2013

Marraskuinen aamurusko

Aamulla rusko,
päivällä sataa vettä,
yöllä pakkanen.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Eino-myrsky


Nimipäiväsunnuntain aamuna oli kovanlainen tuuli, joka yltyi myrskyksi saakka. Kello yhdeksän aikaan katkesi sähkö ja niin sain viettää nimipäivää Eino-myrskyn hämärässä. Sähkötön aika kesti kaikkiaan vähän yli 28 tuntia. Nyt taas valot palavat ja koneet toimivat normaalisti.

Pakasteessa olevat tuotteet vähän surettivat, mutta jääkaapin sisältö ei niinkään, sillä ulkona oli suunnilleen sama lämpötila kuin jääkaapissa.
Myrskylyhty oli tarpeen

Valottomuus oli oikeastaan mielenkiitosta, sillä varastossa oli myrskylyhty, lamppuöljyä ja paljon kynttilöitä. Sähköttömyys toi elävästi mieleen ajan 60 vuotta sitten, jolloin kotiin saatiin sähkö, eikä koululäksyjä tarvinnut lukea sen jälkeen öljytuikun valossa. Oikeastaan joitakin kertoja kuukaudessa voisikin viettää sähköttömän kynttilä iltapuhteen ihan vain vapaaehtoisesti ilman töllötintä tunnelmoiden.

Onneksi nyt ei ollut kova pakkanen, vaikkei tuo olisi meitä haitannut, onhan talossa varaava takka ja koivupuilla saa saunan lämpenemään. On myös puuhella, jolla oli mukava keittää pannukahveet, ja laittaa ruokaa. Radiota voi kuunnella paristoradiolla, mutta telkkarille ei ollut varavoimaa. Lämmintä vettä säännöstelemällä se pysyi varaajassa katkon ajan melko lämpöisenä.

Kannettavissa tietokoneissa oli akkuvirtaa, mutta nettiin en päässyt, sillä ainut nettiyhteys olisi tarvinnut sähköä. Illalla ja yöllä oli hyvä ulkovalaistus, josta piti huolen pilvettömällä taivaalla loistanut hopeinen täysikuu.

Sähkökatkoksiin on syytä varautua, sillä aina joskus tällaisia sattuu. En minä tosin kyllä muista, että meiltä olisi koskaan aikaisemmin ollut sähkö poikki muutamia tunteja kauempaa. Me nykyihmiset olemme yllättävän paljon riippuvaisia sähkövirrasta, joten tulee mieleen, mitä jos jokin syy katkaisisi sähkön useiksi vuorokusiksi, jopa viikoiksi, siinä olisi vitsit vähissä tavallisella tallaajalla. Pitkän sähköttömän ajan kestäminen maaseudun karjatiloilla, voi olla tämänkin Eino-myrskyn johdosta tuiki tukalaa, ellei varalla ole isoa traktorikäyttöistä agregaattia. Sähkölinjat olisi hyvä saada suojaan maan alle, mutta sepä ei olekaan niin helposti tehty.
—Myrskyn jälkeen on tyyni sää
 


lauantai 16. marraskuuta 2013

Kaamoksen kukat

Luonnossa on aina elämää

torstai 14. marraskuuta 2013

Tänään on Valokuvatorstai

Väriä kaamokseen
Kaamos on hämärän aika, kun maasta puuttuu lumi ja pilvet ovat matalalla. Metsässä ei juurikaan näe lintuja ja kukat ovat kuihtuneet. Ei tämä aika kuitenkaan elotonta ole, sillä lintulaudalla on jos jonkilaista siivekästä ja erittäin kekseliäitä oravia. Nyt on hyvää aikaa lukemiseen ja saattaahan telkkarikin olla enemmän auki kuin valoisaan kesäaikaan.

On ulkonakin valoa, joten valokuvaus onnistuu nykyisillä laitteilla hyvin vähässäkin valossa. On olemassa myös ledit ja salamat, heijastimia unohtamatta. Voihan metsästä ja pihamaalta tuoda jotakin kuvattavaksi sisälle ja etsiä kameran käyttöohjeesta uusia mukavia jippoja, joita voi käyttää nyt ja etenkin, kun taas on valoa ja hanget ja korkeat nietokset.  
Kuihtunut
Valokuvatorstain 303. haaste on —Kaamos!

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Mikrojärkkäristä kiinnostunut


Minulla on DX järjestelmäkamera, oikeastaan kaksikin, mutta vanhempi Fuji S2Pro kamera kuluttaa virtaa niin, ettei siinä mitkään paristot riitä kuin hetken. Onneksi se käyttää tavallista AA paristokokoa. Sen lisäksi siihen tarvitaan kaksi kallista 123-litium patteria. No se on enkä vie sitä juurikaan ulos. Siistissä sisäkäytössä se on ihan ok. Onhan se pohjimmiltaan Nikon, jonka objektiivit, salamat ym. istuvat kuten kuuluukin. Kahden järjestelmäkameran lisäksi käytössä on pikku pokkari ja kolmikennoinen videokamera.
Todellista tarvetta kaluston lisäämiseen ei ole, mutta pientäi halua olisi kuitenkin. —Täysi FX kennokoko kiinnostaisi, mutta en tarvitse sellaista pelkkään harrastekäyttöön. Mikrojärjestelmä kiinnostaa pienen kokonsa ja hyvien video-ominaisuuksien vuoksi, mutta niistäkin parhaat ovat aika kalliita, sillä pelkkä runko on noin tonnin pyörteissä. Objektiiveihin saa sitten sijoitettua helposti tonnin pari lisää.
No ei minulla ole mitään kiirettä ja olen huomannut, että tällainen, ei niin tosissaan oleva kameran etsintä lisää mukavasti asiantuntemusta noihin uusiin ihmelaitteisiin. On hyvä pysyä ajan hermolla ja seurata kehitystä. Ehkä sitten jonakin päivänä ostan jonkun vähän käytetyn Panasonic tai Olympus pikkujärkkärin reissukäyttöön.  

Ajan valinta

Nikon F4
 
Makrohaaste 121
Valokuvauksessa on tärkeää, oikea valotusaika, suhteessa aukkoon ja käytettyyn ISO herkkyyteen. Automatiikka voi hoitaa kaiken tämän, mutta...

tiistai 12. marraskuuta 2013

Marraskuista hämärää

Joka päivä on hyvä kävellä ainakin ½ tuntia terveydeksi. Marraskuisen metsän synkkä sävy on erityisen rauhoittavaa. Lähialueiden polut ovat niin tuttuja, että pitää samoilla myös polkujen ulkopuolisissa korvissa ja rämeillä. Pyrin löytämään vaihtelevia maastoja, vanhojen metsien näkymiä, noita rauhallisia alueita. Pieni tuuli ei haittaa, eikä sadekaan kastele, ei ainakaan sadetakkiin suojautunutta samoilijaa.

Katselen puita, kuusia, leppiä, katajia ja kiviä ym., kuuntelen tuulen suhinaa, noita rauhoittavia luonnon ääniä. Toki maantien äänet kuuluvat lähes kaikkialla, eikä niiden ulottumiin kaupungin läheisyydessä pääse. Tietenkin minulla on mukana kamera ja ulkoinen salamalaite. Marraskuun hämärässä voisi tietenkin kuvata ilman lisävaloa, jos olisi jalusta mukana. Hämäryys antaa salamakuviin erilaista kontrastia, mutta jonakin päivänä korvaan salaman tukevalla jalustalla. Ehkä silloin on mukana myös makro-objektiivi. Joku voisi ihmetellä mitä kuvaamista metsässä, puissa ja kivissä on, mutta se olkoon hänen ongelmansa.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Ennen lumen tuloa

Lumimarjat
 Märkä, kurainen ympäristö voi tarjota ihmeteltävää kuvallista kauneutta. Marraskuinen valo on hämärää, mutta sitä on, joinakin päivinä jopa aurinko paistaa. Lumeton maa ei paljoa valoa heijasta, mutta ei päivän hämäryys estä luonnossa kävelyä. Marraskuisessa maisemassa piilee kauneutta, joka ei ole niin silmiinpistävää, kuin valoisampina aikoina. Taivaalla voi olla näyttäviä pilvimuodostelmia tai aurinko on kokonaan harmaan pilvilautan peitossa.

Vähässä valossa yksityiskohdat ovat näkyvissä, eikä mikään estä kuvaajaa käyttämästä salamaa tai muuta  lisävaloa kuvausapuna. Kaikissa vuodenajossa on ulkoilun kannalta oma nautittavuutensa, ja kaikkia kohteita on mahdollista valokuvata. Nyt voi tutustua niihin asioihin, joita ei ehkä kesällä, tai talvipakkasten aikaan ollenkaan huomaa. Varmaankin tämä kaamosaika kuitenkin laiskistaa, joten harvemmin viitsii lähteä ulkoilemaan kamera kaulalla. Pimeämmälle vuodenajalle pitäisi oikein laatia jokin projekti, jonka toteuttaisi suunnitellusti.