—Mitä jos meille käy vahinko?

Ennen vanhaan tehtiin maatiloilla touko- ja kesäkuussa pitkiä ja raskaita työpäiviä, olihan kylvöjen aika ja kesantopellot kynnettiin. Silloin ei ollut traktoreita eikä muita fossiilista polttoainetta käyttäviä koneita. Peltotöissä olivat rengit ja hevoset, samalla kun piikalikat puuhastelivat kartanolla. Palkolliset olivat talon ruokahuollossa ja työvaatteet kuuluvat isännän kustantamaan täyteen ylöspitoon. Palkka ei ollut suuren suuri, joten rengit eivät rahoissa kylpeneet, mutta ei ne menotkaan olleet sitä mitä nykynuorilla.

Ruokatauon jälkeen palkollisilla oli oikeus ruokaperäisiin, jotka yleensä otettiin pirtin penkillä tai ruohoisella pihakenturalla. Jussi isäntää ihmetytti, kun renki Matti ja Lahja piika usein aterioinnin jälkeen joutuivat häviksiin, mutta saapuivat takasin säntillisesti työajan alkaessa. Jussia tämä salaperäisyys kiinnosti.

—Mee sää Pikku-Kalle kattomaan missä ne aikaansa kuluttaa, sanoi Jussi Kalle pojalle.

Kallen piti useampana päivänä vakoilla, sillä päivittäin tuo salaperäinen kaksikko lähti aina eri suuntiin. Seurannan tulos tuli kuitenkin tarkalle pojalle selväksi.

—Ne menee kumpikin pimeeseen riiheen, enkä mä uskalla sinne mennä, sanoi Pikku-Kalle Jussi isännälle.

Tämä tieto riitti isännälle ja hän antoi Kallelle pienen palkkion hyvin tehdystä tutkimisesta. Tästä eteenpäin Jussin oli hyvä selvittää asiaa lopullisesti. Eräänä päivänä hän meni tovin kuluttua itse riihelle, jossa arveli pariskunnan nytkin olevan. Kurkisteli oven raosta ja kuulosteli ääniä.

—Kuule Matti, jos meidän tässä käy hassusti ja tulee vahinko, niin kuka maksaa, kun sinä et ole mikään rahakas renki, kysyi Lahja?

Rengit ojanluonnissa

—Hetken oltuaan ajatuksissaan Matti tokaisi ”Ole huoleti rakas, kyllä Hän joka pimeässäkin meidät näkee ja kaiken kuulee maksaa!

Tämän kuullessaan ei Matti isäntä enää voinut pysyä nahoissaan, koska hän luuli Jussi rengin tarkoittavan häntä, ison talon isäntää.

Isäntä Jussi äityi huutamaani pimeässä riihenparsilla makoilevalle lemmenparille:

—Jokopliut, ei mulle kuulu palkollisten lapsen ruokot eikä muutenkaan semmoset lemmenvahingon teot!”

Syntyikö näille ihmisille riihikäyntiensä seurauksena perillisiä? Menivätkö he papin puheille ja saivat isännältä torpanpaikan, sitä minä en tiedä. Tiedätkö Sinä?
Jos jollakin Pakinaperjantain lukijalla on asiasta lisätietoa sen voi kirjoittaa kommenttilaatikkoon.