Joulurahaa

Joulurauhaa

Verottaja lähettää meille joulurahaa hihkaisin vaimolle, joka minua alkoi valistaa, ettei se mikään lahja ole vaan viime vuodelta liikaa perittyä veroa joutuvat sulle palauttamaan. Harvinaista herkkua kumminkin, sanoin. Ihan nelinumeroinen summa sitä onkin kertynyt. Ei se mikään yllätys ole, kun tehtiin remonttia, josta saatiin se kotitalousvähennys tehdä.

Nyt on sitten rahaa tilillä korkoa kasvamassa, ja voihan sillä ostaa kinkun ja perunoita Jouluksi. Vahvan kunnon jouluklögin ainekset haluaisin hakea jalon juhlan kunniaksi. Voi kuitenkin olla, että pullo on ostettava salaa ilman vaimon lupaa. Huuto netistä huusin jo vanhan kamerakassin, joten omat lahjat alkavat olla siinä. No läheisille, etenkin lastenlapsille vielä jotakin, niin siihen alkaa verottajan avulla tapahtunut pakkosäästö huveta. Loppu hupenee sitten kirjoihin ja muuhun turhuuteen! 

On niin helppoa hupuloida rahat, ihmisen joka ostaa kirjoja ja on harrastuksia sekä kummia mielitekoja. Silloin omassa lapsuudessa 1940 – 50 luvuilla eivät joululahjatoiveet useinkaan täyttyneet, mutta onneksi nyt onnistuu paremmin, kun tämä ikääntyminen ja uusi lapsuus on hyvässä alussa.