Sukset vai lumikengät

Lumikenkäilystä tykkäävänä joudun joskus puolustamaan niiden mukavuutta suksiin nähden. En voi  suksia kehua, koska ainakaan kymmeneen vuoteen en ole hiihtänyt. Ei ole aikomusta edes hankkia suksia, tai jos sellaiset ostaisin, niin armeijan kaupasta pitkät kunnon metsäsukset voisin ehkä hankkia.

Tahdon  kulkea luonnossa omia polkujani, enkä käytä yhteiskunnan höyläämiä valmiita latuja. Lumikengillä voi helposti tallata oman uran maastoon, ja sille löytyy nopeasti muitakin käyttäjiä. Tallatulta polulta voi helposti piipahtaa umpihangen puolella, ja tarpoa vaikka jonkun loivan rinteen ylös tai puskea pusikon lävitse. Lumikenkäily on slow puhaa, jossa ei tarvitse, eikä ole mielekästä pitää kovaa kiirettä Polulla ei tapaa usein-, tuskin koskaan kilpailuhenkisiä kulkijoita. Kuntoilusta lumikenkäily käy hyvin, kun vain malttaa tarpoa reilun tunnin tai kaksi kerrallaan.

Aurinko on jo helmikuusta alkaen lähes päivittäin näkyvissä, jolloin metsässä on mukavaa seurata jäniksen tai peuran jälkiä hangella, katsella lumisia puita ja välillä vaikka keittää retkikahvit ja ryystää kupillinen korpikuusen katveessa.

Toki hiihtäjäkin voisi tehdä samoin, mutta useimmiten hiihtäjillä näyttää olevan jonnekin kova kiire.