Puhuttelevat tiensivut

Kulkiessamme teemme havaintoja ympäristöstä, se koskee kaikkea liikkumista olemme sitten kävelyllä, autoilemassa tai vaikka junan kyydissä. Tien sivussa olevat kohteet ovat aina puhuttelevia. Maisemat vaihtuvat ja yksityiskohdat ovat erilaisia, kuljemme kesällä tai talvella — päivällä illan hämärissä.

Kylätie

Vuosikymmenten aikana maisemat ovat muuttuneet merkittävästi, maaseutu ei ole kuin ennen, sillä harvoin Suomessa näkee enää laitumilla kuljeskelevia karjoja. Sivuteiden varsilla on paljon autioituneita taloja, käyttämättömäksi jääneitä karjasuojia ja kaatuvia latoja. On tietenkin myös tehokkaita maatilayrityksiä entistä suurempine karjasuojineen, koska omavaraistaloudesta on siirrytty tehotalouteen. Pienet kyläkaupatkin ovat poissa, sillä kansa keskitetään kasvavalla vimmalla asutuskeskuksiin ja kaupunkien mahtavien markettien vaikutuspiiriin.

Talviset tiensivut kertovat omaa kieltään roskaamisesta ja saastumisesta. Keväiset polunvarret ovat ruskeina koirien jätöksistä. Myös hevosenlantaa on paikoittaan, kuin 1960 luvun alkupuolella. Autotkin levittävät saastetta ympäristöön.

• Miksi ilmastoiduissa nykyautoissa on avattavat sivuikkunat?

No tietenkin siksi, että ikkunasta on kätevää heittää roskat ulos. Ikkunasta viskotaan ulos karkkipaperit ja pullot ym. muut autoon kertyvät tarpeettomat roinat. Eikö olisikin järkevää jos Ympäristöministeriö tai Liikenne- ja viestintäministeriöön joku tekisi aloitteen ja säädettäisiin laki auton ikkunoiden lukosta, joka sulkisi ikkunat automaattisesti, kun auton nopeus ylittää esim. 70km/h. Eihän niitä ikkunoita silloin tarvitse avata, kuin tuohon roskaavaan käyttöön.

Ympäristömme puhuttelee jokaista kulkijaa, joten olisi parempi mitä enemmän saisimme näkemästämme hyviä fiiliksiä. Tämä edellyttää, että jokainen meistä itse toimii, siten kuin haluaisimme muidenkin kanssaihmisten toimivan.

Poikkesin pojan pojan kanssa marketissa karkkiostoksilla ja siihen sisäänmenon lähelle oli pysäköity sellainen pieni sininen mopoauto. Poika pysähtyi ja katsoi autoa pitkään ihmetellen, kunnes kysyi. ”Pappa kato sinäkin, siinä on pieni autonpoikanen”!