 |
"Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri.[…] Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni."
Tekstin lähde: Tove Jansson, Muumilaakson marraskuu (1970), suom. Kaarina Helakisa. |
torstai 15. marraskuuta 2012
—Metsä oli sateen raikas...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onpa hieno kuva!
VastaaPoistaUpea värimaailma on kuvassasi.
VastaaPoistaMahtava kuva! Ihana sammalpeitto...
VastaaPoistaJopas löysit 'Mainion-Mallin'.
VastaaPoistaMukavasti kuva-alalle asettelit.
Värit kohdallaan ja se on siinä -
Metsän vanha valtias...!
Pehmeä sammal, tekisi mieli koskettaa.
VastaaPoistaLila ja vihreä kehuvat toisiaan satumetsässäsi! Väritys todella onnistunut ja simppeli kanto on päässyt päärooliin..
VastaaPoistaUpea kuva, kuin jostain sadusta. Saattaa melkein nähdä pikkupeikoja siinä istuskelemassa:).
VastaaPoistaUpea kuva. Tekisi mieli silittää sammalmätästä.
VastaaPoistakaunis sammalturkis kantoherralla, valmiina marraskuun juhlaan
VastaaPoistaEttä ihan hattu päässä ollaan metsään tultu! Hauska!
VastaaPoistaTunnelmallinen, kaunis kuva menninkäismetsästä !!!!
VastaaPoistaHieno valtaistuin.
VastaaPoistaAh, upea kuva! Vanha metsä ja sammaleiset kannot, näitä voisi katsoa vaikka kuinka.. ü Täällä pohjoisesa metsät harvoin ehtivät kovin vanhoiksi, vaalia noita pitäisi..
VastaaPoistaHIeno!
VastaaPoista