Kaikki pikkupojat haluavat olla
koneenkäyttäjiä, eikä jatkuvasti leikkivästä pojasta
välttämättä kasva koskaan miestä, jos uskoo minun vaimoani.
Koneiden käyttäjä olen ainakin omasta mielestäni. Harmittaa tosin
katsoa, nykyisiä pikkupoikia, joilla on aivan erilaiset lelut, kuin
ennen muinoin oli. Nykyiset lelut ovat teknisiä ja ja
radio-ohjattuja, kun ne onnen oli tehty puusta tai sitten leikittiin
vain kuusenkäpyeläimillä. Nyt jo alle viisivuotiaat kuuntelevat
musiikkia äitinsä älyluurin Spotifystä. Silloin joskus ei ollut
putkiradiotaan joka huushollissa, puhelimesta puhumattakaan.
Telkkaria me päästiin katsomaan vasta kun olimme jo toisella
kymmenellä.
Nykyiset
pikkupojat tuntevat automerkitkin, jopa vastaantulevien autojen
mallit luetellaan automatkan aikana. Viisikymmenluvun alussa auto oli
niin harvinaisen, että riitti kun tunsi naapurin piikkinokka Mossen,
ja enon haisevan Wartburgin.
Volkkarilla jos joku tuli pihaan, tiesi sen olevan Kukkulan,
Rauma-Repolan tukinostajan.
Monenlaisia konemiehiä on kuitenkin
meistäkin pojista kehittynyt, mutta ihmetyttää millaisia näistä
elektronisten lelujen kasvateista syntyykään. Kehitys on ollut
valtavaa, jopa uskomatonta, kun ajattelee asiaa vaikka siitä
näkökulmasta, kun omat isovanhemmat ovat syntyneet tsaarin aikaan,
jolloin Suomessa elettiin kuten Aleksis Kivi ”Seitsemässä
veljestä” kirjassa on kirjoittanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti