Siinähän te olettekin

— On kahdenlaisia ihmisiä - niitä jotka huoneeseen astuessaan sanovat "Tässä minä nyt olen!" ja niitä, jotka saapuessaan sanovat "Siinähän te olettekin".
Frederick L. Collins



Voi joku noinkin sanoa, siis kummin päin vain. Useimmiten ajattelemme luonnossa kulkiessamme, miten keväinen luonto on muuttunut nopeasti värikkääksi kukkien mereksi. Tänään kävimme vaimon kanssa metsäkävelyllä synkässä kuusikossa, jossa ei juurikaan ollut jalansijaa, jossa ei olisi tallannut valkoisena kukkivia ketunleipiä. Maistelimme happamia lehtä, eikä pieni oksaalihappomäärä  napostelua haitannut.

Tästä aina juhannukseen saakka luonto näyttää parastaan, mutta jo heinä- elokuun vaihteessa kukat vähenevät, mutta vilja tuleentuu ja marjat alkavat kypsyä. Aina myöhäiseen syksyyn saakka luonnossa riittää värejä ja kontrastia, ja sitten lehtien kellastuessa vaihtelu jatkuu punakeltaisin syksyn sävyin.

Elämää ei kuitenkaan pidä elää etukäteen vaan päivä kerrallaan koska joka aamu silmät auki ulos astuessaan voi todeta ”Siinähän te olettekin”

Kukkapenkissä