Lokakuisen aamun valkea hanki ja
auringonpaiste saa luonnon näyttämään huhtikuisen aamun
kaltaiselta. Ilma oin raikas ja yöllisen pakkasen jäljiltä järven
rannassa on ohutta riitettä. Ei kuitenkaan kannata uskoa, että
tässä ja nyt olisi pysyvän talven alku. En muista milloin, jos
koskaan lokakuinen lumi olisi pysynyt maassa kevääseen saakka.
Muutama lämmin päivä ja yö sekä syksyinen vesisade, niin
palaamme jälleen pimeään syksyyn.
Tällainen alkutalven kirkas sunnuntai
on kuitenkin oiva sää kävellä metsässä. Jos puheradiosta
kuulemani ohjelma pitää paikkansa, voi metsässä kävely ilman sen
kummempaa tarkoitusta vastata muutamia lääkärin määräämiä
ihmepillereitä. Tässä kuten niin monessa muussakin asiassa on
avuksi, kun voimakkaasti uskoo kuulemaansa ja vähän itseensäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti