Kirjaston palvelut ovat tärkeitä lukijoille

Eivät kirjastot ole turhan takia jos lainauksia on niinkin paljon kuin toistakymmentä kirjaa vuodessa asukasta kohden. Se merkitsee sitä, että ahkerammat lukijat lainaavat paljon enemmän, koska on myös niitä, jotka eivät käytä kirjaston palveluista. Olen itse ollut ahkera kirjasto käyttäjä jo kansakoulupojasta alkaen ja muistan vielä silloin lukemani Tarzanit, Väinö Riikkilän kirjoittamat Pertsan ja Kilun seikkailut. Merkittävän vaikutuksen silloiseen nuoreen poikaan teki Aaro Hongan, ”Iloinen internaatti” niminen kirja. Paljon muitakin kirjoja voisin mainita, sillä olen jonkinlaisena tavoitteena pitänyt lukea joka kuukausi muutaman kirjan. On se melkoinen hyllymetri määrä, mitä niitä olen kirjastosta lukenut, ja kotonakin omia kirjoja melko paljon. Innostus lukemiseen syntyi aikanaan, kun ahmin romanttisia tarinoita äidin itselleen tilaamissa Nyyrikki- ja Perjantai lehdistä. Erna Wilen ja Anni Polva nimet muistuvat vieläkin. Heillä oli noissa lehdissä koukuttavia jatkokertomuksia. Olivat ne jonkinlaisia edeltäjiä nykyaikaisille television saippuasarjoille.

Nykyisin painetun lehden merkitys on vähentynyt, mutta kirja pitää pintansa. Joskus on tullut mieleen, että voisin hankkia elektronisen karjanlukulaitteen tai tabletti tietokoneen, mutta toistaiseksi en ole sellaista nähnyt itselleni tarpeelliseksi. Eilen yritin ilmoittautua kirjaston järjestämälle parin tunnin iPad tutuksi -koulutukseen, mutta olin myöhässä, sillä mukaan mahtui vain muutamia ensinnä ilmoittautuneita. Jäin siis rannalle, mutta myöhemmin tuollaisia tietoiskuja tulee lisää, joten käyn kyllä sellaisella. Ei sitä tiedä vaikka sitten jonkun tabletin ottaisin.

Kun en päässyt tabletti tietokoneeseen tutustumaan kävin illalla kirjaston kirjaillassa, jossa henkilökunta esitteli mielenkiintoisia kirjoja. Paikalla oli kymmenkunta kirjoista kiinnostunutta, ja minä olin mukana olleista ainut miespuolinen lukija. No ei se minua haitannut, sillä sain kirjoista kaipaamaani tietoa ja sitähän minä olin etsimässä. Lainasin kaksi kirijaa, jotka odottavat nyt keväistä sadepäivää.