En tiedä miten monta erilaista luonnonkasvia tuolla metsissä ja ojanpientareilla kasvaa. Se tiedän että eivät ne ensimmäiseen tuhanteen mahdu. Opiskeluaikana eri kasveja piti kerätä ja prässätä 200 lajia. Se tuntui silloin aika vaikealta, mutta olihan se mielenkiintoista. Onko siitä ollut muuta hyötyä, kuin se, että aika monia tuolloin oppimiani kasveja tunnistan vieläkin ja muistuu jopa tieteellinen nimi mieleen.
Nyt kasvien keruu on helppoa valokuvaamalla. Olen liikkunut luonnossa viisivuotiaan pikkupojan kanssa. Olen ohjannut häntä myös kasvien tuntemiseen. Tuossa iässä jäävät kaikki asiat hyvin mieleen ja usein käyn hänen kanssaan kuvia lävitse tietokoneen ruudulla. On jopa aika suuri valikoima erilaisia kasveja jotka pikkupoika tunnistaa niin kuvasta kuin myös luonnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti