Syyskuu lopuuu nyt

Tästä kuluvasta vuodesta on vielä kolme kuukautta jäljellä ja yhdeksän takana. Mennyt talvi oli kylmä, mutta kulunut kesä oli helteinen ja kaunis. Kohta alkavat järvivedet kylmetä ja lammet saavat rannoilleen jääriitettä. Syksy alkaa kääntyä talveksi. Yleensä lokakuussa saadaan ensilumi, joka ei kestä kevääseen asti välillä sulamatta.

Tutkijoiden mukaan ilmaston pysyvä lämpeneminen on tosiasia, jolla on hetkellisesti joitakin positiivisia vaikutuksia, jotka kuitenkin ovat pitkän päälle negatiivisia. Vaikea on näitä suuria globaalisia asioita ymmärtää, joita ei tiedekään kaikkea tiedä. Ihmiskunta on omilla käyttäytymistavoillaan ja jokainen yksilöllisillä valinnoillaan paljon vartijana. Ei  yksi ihminen toki voi suuresti vaikuttaa, mutta meitä on maapallolla miljardeja niin jo alkaa näkyä, mikäli lähes kaikki pelaisivat joukkueena yhteisen ilmastotavoitteen hyväksi.

Fokuksessa numero 27

Numerokuvat

Maalaismaisema

Ruskaa Viitasaarella

Valintoja

Ellen pidä ottamastani kuvasta, painan delete nappia!

On pakko tehdä valintoja, kun taivaltaa syksyistä metsäpolkua. On valittava polku tai reitti. Koska kamera on kaulalla, pitää valita käyttääkö sitä, tai ei. Yleensä tulee kuvattua, mutta siinä sitten onkin valinnan vaikeus mitä kuvaan. Kuvaanko maisemia, lähi- tai makrokuvia, käytänkö jalustaa, vai kuvaanko käsivaralta jne. Homma on helppoa, kun valitsee kohteen, sommittelee sen, jolloin kuva on enää napain painalluksen päässä. Kamera hoitaa lopun, jos se on automaatilla. Jos haluaa tehdä itse valintoja pitää miettiä valotusaikaa, syväterävyyttä, valojen ja varjojen kontrastia. Aiheita metsä tarjoaa niin paljon ettei kukaan koskaan kaikkea haluamaansakaan saa kuvatuksi. Vaikea on kenenkään varpaille astua, joten kuvallisesta plagioinnista ei ole kysymys kuten joillakin taiteilijoilla, jotka katselevat valokuvia ja sitten tahallaan tai tahtomattaan syyllistyvät pikku rikkomuksiin.

Kuvan voi ottaa uudelleen, mutta mennyttä hetkeä ei voi enää tavoittaa

 

Pisarat

Kaktus

Valokuvatorstai

Puhtaus on tahrattomuutta

Puhtaasti näkeminen tulee vanhemmiten entistä tärkeämmäksi

Makrohaaste-114

Suppilovahverot

Monet sienikeittoannokset ovat varmassa tallessa

Viime viikolla poimitut suppilovahverot mahtuvat kuivattuna muutamaan maitopurkkiin. Säilytys ei vaadi paljoa komerotilaa ja sienet säilyvät ruuaksilaittoon saakka.

Oravanmarjat

Helakan punaisia oravanmarjoja ei tee mieli maistaa, sillä ne ovat lievästi myrkyllisiä

Lohikäärmeen rahat riittivät

Haastenumero (45)

Lohikäärmeen piilopaikka on metsässä.  Mehiliset linnut ja muut metsän eläimimet ovat sen hyviä ystäviä. Mehiläiset ovat keränneet kesällä makeaa hunajaa, jota lohikäärme ystävineen haluaa ostaa. Vaikaea pulma on koska yhteenkerättyjä pennejä on vain 45¨, kun mehiläiset haluavat hunajasta ainakin 50 penniä. Tiukan tinkiminen tuloksena kauppa syntyi 45 pennillä, ja kaikki ovat taas tyytyväisiä.

Johtopaikoilla olo on hyvätuloisten homma,

mutta jokainen lehti kellastuu aikanaan, ellei puuta kaadeta motolla tai sahan ja kirveen kanssa, se lahoaa ja kaatuu itsestään.

Sininen ajatus

Valokuvatorstain aihesana: "KAIPAUS"

Pyrstö takana

 

Makroviikot

Roskaa

Kukaan meistä ei pysy kiinni ajassa, eikä kellastunut lehti pysy puussa. Se on vain niin, että aikansa kutakin. Vielä viikko sitten vihreänä kukoistanut vaahteranlehti on tänään maahan pudonnut roska. Pieni pakkanen ja sen jälkeinen syysmyrsky, niin jopa syksyn väriloisto katoaa nopeasti.

Ween ja maan wiljaa tarjosi ostajille syksyn satoa

Ween Maan Wiljaa on Jyväskylässä joka syksy järjestetty koko perheen syksyinen tapahtuma, jossa voi nauttia lähiruokaa paikanpäällä tai ostaa kotiin vietäväksi. Myyjiä oli lukuisasti ja oli siellä jopa lievää tungostakin. Suosiossa tällainen tapahtuma on, sillä vastaan tuli tuttu, jos toinenkin. Valtaosa oli tietenkin tuiki tuntemattomia.

Sää oli tänä viikonloppuna suotuisa kaikenlaiselle ulkoilulle, joten ei tuolla basaarimaisessa tungoksessa kauaa viitsinyt kulkea, etenkin kun myyntikojuille pysähtyminen oli hupaa rahamassille, vaikka pääsymaksua alueelle ei tarvinnutkaan maksaa.

Kuokkalan silta

Tyhjä on nolla

Numerokuvissa haetaan tyhjää nollaa:

-lasi on tyhjä (0)
-lasin suu kuvaa nollaa (0)

Mörrimöykkyä ei näkynyt kärpäsienen alla

Kärpässieniä ei pidä kerätä, mutta niiden kuvaaminen ei ole vaarallista 

Simsalabim

Kaviot kivellä

Värikäs

Valkoapilat

Syksyn väriä

Laajavuori Vuorilampi

Tänä vuonna on hyvä omenasato

Haasteena numero (35)

Kuvassa 35 mm mustavalko filmi ja 35 mm objektiivi. Taustalla 35mm kinofilmikamera.

Vehka kellastuu

Suovehka

Vaimo kävi läheisessä sienipaikassa ja palatessaan hänellä oli pienehkö korillinen keltaisia kantarelleja. Sienien päälle hän oli poiminut suon laidasta kellastumaan alkavan vehkan lehden.
Katsoin keltaista lehteä, jonka hän oli heittämässä kompostisankoon, mutta minä otin lehden häneltä, asetin sen mustalle taustalle ja otin kuvan.

Nyt lehti säilyy kuvana ja näkyy laajalti netissä, vaikka fyysisesti se on kompostissa, josta se palaa luonnon ravinne ketjuun.

Valokuvaus on helppoa, sillä pitää vain valita kohde etsimeen ja painaa nappia.

Kota - koti

Saarijärven Kivikauden kylässä on muinaisem mallin mukaan rakennetuja kotia

Wikipedian mukaan koti sana on ilmeisesti tullut kota sanasta, ”menemme kotiin tai tulemme kodista”. Koti on useimmilla ihmisillä ja sitä pidetään paikkana, joka on vakituinen asunto, missä säilytetään henkilökohtaista omaisuutta. Kodissa asuvat perheenjäsenet ja siellä vietetään aika, jolloin ollaan kotona.

Aina on ollut, ja on edelleen olemassa myös kodittomia ihmisiä. Maailman kodittomien määrän arvioidaan olevan noin 100 miljoonaa. Suomessa on kodittomille paikkoja, joissa he voivat nukkua yönsä ja peseytyä.

Vaajalan kauppakeskus on avattu

Tänään en käynytkään ostoksilla lähimarketissa vaan ajelin Vaajakoskelle, jossa avattiin uusi ja näyttävä Vaajalan Kauppakeskus. Kokonaispinta-alaa on yli ½ hehtaaria, jossa tarjolla on monenlaista hyvää palvelua. S-marketin lisäksi saman katon alla ovat Vaajakosken Alko, apteekki sekä lounas kahvila- ja konditoria. Näiden lisäksi keskukseen avattiin eläintarvikeliike sekä parturikampaamo.

Avajaispäivänä asiakkaita oli paikalla hyvin runsaasti ja pysäköinnin opastajilla oli kovasti puuhaa, jotta autot saatiin sopimaan pysäköintialueelle, jolla on autopaikkoja noin 400.

Taikakalu

Lievästä taikauskosta on paljon hyötyä, eikä siitä ainakaan ole minulle haittaa ollut. Tämä ei ole mikään kunnon työkalu, mutta se on todellinen taikakalu tarvittaessa. Monella kalareissulla siitä on ollut suurta apua ja täma kuvassa oleva apuväline minulla kulkee kameralaukun taskussa. Yhden olen hukannutkin, mutta tilalle on pitänyt heti hankkia toinen, niin riippuvaiseksi tällaisesta taikavälineestä voi tulla. Jos taikakalua ei ole mukana on lähes sata varmaa, että silloin jokin pieni ongelma kohtaa.

Jyväskylän syyskesää

Tämä kulunut kesä jää muistoihin todellisena unelmakesänä, mutta ei tässä alkusyksyssäkään ole mitään valittamisen aihetta. Jotenkin nämä syksyiset päivät, ovat kuin kruunu hienolle kesälle.

Luonnossa tapahtuu muutoksia joka hetki

Tästä alkaa syksy

Schaumanin linna Jyväskylä (Tänään avointen ovien päivä)

Kuvahaastenumero 36



Filmille voi kuvata 36 diaa

Luonnossa mieli rauhoittuu

Elokuu käy vähiin ja samalla loppuu kesä, sillä pian alkava syyskuu on jo kiistatta syksyä. Kesän värit ovat edelleen tallella ja tästä ne vain kirkastuvat ensimmäisten hallojen ja pakkaöiden koittaessa. Ennen värikuvat olivat parhaimmillaan dioissa, mutta nyt niistä on vain muisto jäljellä. Hyvin värit toistuvat digikuvissa, eikä se niistä edes haalistu kuten noista vanhemman teknologian tallenteista.

Loppukesän luonnossa liikkuminen tekee hyvää henkiselle ja ruumilliselle kunnolle.

Kesän kukka

Metsäkurjenpolvi

Vedessä

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde läheltä!

Viikon aihe on VESI

PA-rveke

Parveke

Sellaista elämä on

Tandem korvasi hääparin limusiinin

Tusina (12)

Kuva on Alvar Aallon suunnitteleman Säynätsalon kunnantalon sisäpihalta

Numero 51

S. CHARDONNET Neste rally 2013

 

 

 

S. CHARDONNET Neste rally 2013

Juustokuu

Sunnuntai iltana oli kirkas sää ja siksi tuli kotipihalta kuuta kuvattua. Vielä se ei ollut aivan täysikuu, sillä vasta eilen se oli komeimmillaan, mutta pilven takana. Hyvä, että tuli sunnuntaina kuvatuksi. Korostin reilusti keltaisen kuun värikylläisyyttä ja tänään katsoimme nelivuotiaiden lasten kanssa ottamiani kuukuvia. Lähes kuin yhdestä suusta tuo napakka kolmikko neuvoi minua, että olen juustokuusta kuvia ottanut.

Taisi olla pieni pettymys kun kerroin, että kuu ei ole juustoa, vaikka monet satukirjan tarinat niin kertovat. Taitaa tulla samanlainen pettymys aikanaan, kun lapset kuulevat ettei joulupukkiakaan ole oikeasti, vaan aikuisten sepittämää satua sekin.

Kesän kasvi

Alppiruusu

Otin kuvan Jyväskylän alppiruusupuistossa kesäkuussa. Eihän tämä ole makrokuva, mutta lähikuva kumminkin.

Kallionauhus

Kallionauhuskuvat ovat makrokuvia

Jokainen voi tehdä vähän enemmän maapallon hyväksi

Maailma, jossa me elämme, on käsittämättömän suuri systeemi, mutta maapallo alkaa olla lisääntyvälle väestölle liian pieni.

• Säde: 6371 km
• Ikä: 4,54 miljardia vuotta
•  Etäisyys auringosta: 149 600 000 km
• Massa: 5,972E24 kg
• Väkiluku: 6,974 miljardia (2011)

Lähde: Wikipedia

Oras Tynkkyseltä ilmestyi hiljattain uusi kirja: ”Pieni maailmanpelastusopas”. Kirja tarjoaa mielenkiintoista tietoa maailman nykytilanteesta, joka saattaa olla kokonaisuutena aika tukala. Kirjoittaja tarjoaa kymmeneen suureen ongelmaan ratkaisuja, jotka hän on luetellut:

Takakansi

Ongelmat	Ratkaisut
Ylikulutus	Verotus
Sorto	Kasvisruoka
Nälkä ja jano	Koulutus
Ilmastokriisi	Perhesuunnittelu
Sota	Tutkimus ja kehitys
Köyhyys	Kansanvalta
Väestönkasvu	Kansaivälinen yhteistyö
Syrjintä	Perustulo
Eläinten hyväksikäyttö	Avoin ja reilu talous
Huumeet	Kestävä maatalous

Opimme elämänkokemuksista, siitä mitä meille on sanottu ja mitä kuulemme tai luemme. Meillä olevat tiedot ovat aina tulkinta, jostakin ei mikään absoluuttinen totuus. Tiedämme tämän maapallon järjestelmän toimivan jonkinlaisella varmuudella meidän elinikämme, ehkä paljon kauemminkin.

Kirja tuo esiin vakavia asioita, mutta kukaan meistä ei pysty yksin muuttamaan suuria kokonaisuuksia. Muutokset ihmisten käyttäytymiseen luodaan ja opitaan yleensä vasta pakon edessä. Informaatiota, riittää ja sitä on tarjolla erilaisista lähteistä. Globaalien muutosten oppiminen on kuitenkin hyvin vaikeaa, ja on hankalaa käsittää, mikä on mahdollista ja mikä ei, mihin yksilönä pystyn ja mihin en. Jos me kaikki toimisimme samojen tavoitteiden saavuttamiseksi, tulos voi olla hyvin positiivinen.

Pieni maailmanpelastusopas on mielenkiintoinen kirja, mutta sanasta sanaan en jaksanut sitä laina-ajan päättymiseen mennessä lukea. Toimin vähän niin kuin Google Earth ohjelmalla maapalloa pyörittäessä, jolloin mielenkiintoisimpiin kohteisiin on helppo laskeutua maan tasalle ja vähemmän kiinnostavat kohdat mennään vauhdilla ohitse.

Valokuvaus on edullinen harrastus, vai onko

Vanhaa tekniikkaa 1990 luvulta

Valokuvaus ei ole koskaan ollut kovin edullinen harrastus, onko nytkään? Filmille kuvatessa piti aina kaivaa kuvetta, kun osti filmejä ja silloin kun filmit kehitettiin paperikuviksi tai dioiksi. Nyt kun on digitaaliset vehkeet voi antaa kameran laulaa ja laukaukselle ei juuri hintaa tule. Kameralehden viime numerossa (8) päätoimittaja Asko Vivolinin pääkirjoitus oli ajatuksia herättävä otsikolla: ”Edullinen harrastus”. Kuvantallennustekniikan muutos on ollut suuri, ja merkittävästi kuvaajaystävällinen.

Värinegalle kuvatessa filmistä tuli otettua kopiot kaikista ruuduista, jos ne olivat edes suunnilleen kopiointikelpoiset. Nyt voi kuvata muistikortille, käsitellä originaalia ja valikoida mieleiset otokset, jotka tulostaa itse tai tulostuttaa vaikka kirjoiksi. Usein riittää, kun katselee kuvia vain tietokoneen näytöltä tai television isolta ruudulta.

Hyviä, jopa ihmeellisiä kameroita saa edullisesti, mutta kameran lisäksi kuvaaja tarvitsee paljon muutakin, tietokoneesta ja ohjelmista alkaen. Digikuvan ottamiseen ei paljoa rahaa kulu, mutta kuvaamiseen liittyvään hilpetööriin voi kulua kaikki liikenevä, jos on vähänkin vekotinhullu.

Digikuvaus on vienyt harrastusta aimo askelin eteenpäin, eikä varmaan kukaan osaa tarkasti kuvitella millaista valokuvaus olisi ilman digikameroita. Jos kaikki suuret filmin valmistajat Kodak, Agfa, Fuji, Ilfrod ym. olisivat jatkaneet analogisen kuvauksen parissa olisi sekin nyt erilaista, kuin -90 luvulla.

Näen digiajan pelkästään hyvänä asiana, vaikka kaapeissa on edelleen useita filmikameroita. Aika paljon on varalla vanhaa kuvaamatonta filmiä, josta osa on vaimon harmiksi pakastimessa tilaa viemässä. Saattaa olla, että nuo filmit ovat jo pilalla, eikä ole tullut edes huvin vuoksi kokeilluksi vanhaa tekniikkaa.

Ötökkä

Tuntematon Otökkä?

Mikä tuo on, huudahti vaimo, kun oli laittamassa viimeisiä mustaherukoita mehumaijaan? En minä tiedä, enkä tunne tuollaista hirviötä, mutta otetaan se pois tuosta sangosta, niin otan siitä kuvan makrohaasteeseen, jossa juuri nyt haetaan kesäistä ötökkää.

Kävin hakemassa pihasta vuorenkilven lehden ja siirsin kuvattavan lehdelle. Pahus sehän käpertyy siihen eikä halua tulla kuvattavaksi. Lämmitin ulkoa tuotua ötökkää varovaisesti lämpöpuhaltimella ja annoin sen rauhoittua. Melkein tunnin kulutta tuli mieleeni, että nyt se on varmaan karannut, mutta tallella oli ja niin sain ihan rauhassa ottaa vierailijasta muutamia kuvia.

Kuvauksen jälkeen vein lehden ja sillä olevan toukan ulos, menköön menojaan tai tulkoon syödyksi jonkun linnun toimesta. Siitä se sitten hävisi, enkä tiedä mikä kohtalo sillä oli. Ehkä se tulee muutaman päivän päästä lepattelemaan perhosena siipiään pihan kukkiin.

Markku Kettulan luontokuvanäyttely Tikkakosken veteraanitalolla

—Pyydän itseltäni anteeksi, jos joskus kuvaan luonnossa liikkuessani maisemakuvan, tuumii luonnosta voimaa saava valokuvaaja. Kivet, kannot, sammaleet jäkälät jne. ovat jyväskyläläisen luontokuvaaja Markku Kettulan mielikohteita.

Kamera ja luonnossa liikkuminen on antanut paljon eläkepäivinään kuvaamisen aloittaneelle miehelle. Markku Kettulan luontokuvanäyttely "Mystinen metsä" on esillä Tikkakosken tohinoiden (15-18.08) ajan Tikkakosken veteraanitalolla.

Hän kuvaa pokkarikameralla ja käyttäen kuvatessa kameran automatiikkaa. En käsittele kuvia ennen tulostamista, vaan luotan kameran kykyyn nähdä, kuten minäkin. Kuvausreissuillani syntyy 60-90 otosta kerrallaan, joista aina muutama ruutu on muita mielenkiintoisempi, kertoilee kuvaaja esitellessään yleisölle seinällä olevien teosten sisältöä.

— Pyrin näkemään luonnossa erilaisia kuvioita ja hahmoja, niitä löytyy jäästä, kivien jäkälä pinnoista ja kelon kyljestä, mistä milloinkin. On opittava näkemään ja sitten niitä kuvioita alkaa löytyä melkein etsimättä.

Markku Kettulan kuvissa on mielikuvia