—Lapsuusmuistoja

Se tärkeä ikävaihe, josta on vähiten muistoja. on varhainen lapsuus. Eihän aivan alusta voikaan muistaa mitään, kun ei edes puhua osannut. Sitten kun joskus komivuotiaana oppi itseään ilmaisemaan on joitakin muistijälkiä tallella. Olisiko se nyt sitten niin tärkeää muistaakaan mitä sen ajan vesirokkoinen kapalokäärö on ajatellut. Ei ollut 1940 sodanjälkeiset vuodet mitenkään hyvinvointiyhteiskunnan veroista aikaa.

Ei ollut edes muovisia leluja, vaan sai leikkiä luonnon kivien ja käpyjen kanssa. Hakohevoset ja käpylehmät olivat mukavia. Puiset autot ja itse tehdyt kaaripyssyt, niiden kanssa pihalla telmittiin. Oli mieleenpainuvaa hoidella vasikoita ja possuja vanhempien kanssa navetalla. Käydä kylässä isän hevosen reessä istuen ja kuunnella salaa jermujen huimia sotajuttuja.

Telkkari ja tietokonepelit eivät silloin ryöstäneet aikaa tärkeimmiltä tehtäviltä. Lukemaan oli helppo oppia Mummon sylissä ja kuunnella miten hän luki meille lapsille, joka päivä Satakunnan Kansassa ollutta Nalle Pekkaa. Joitakin muitakin sarjakuvia, mutta Fantom oli liian rajua. Myöhemmässä vaiheessa olen lukenut monet kesäyöt Äidille tullutta Nyyrikkiä. Muistuu mieleen Anni Polvan ja Erna Wilenin, silloin mieltä viihdyttäneet jatkokertomukset. Koulupojan seikkailunnälkää tyydytti Tarzanin huimat hommat Numan ja muiden viidakon eläinten keskuudessa. Pakko on mainita, myös Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailut vierailla mailla.

Keväisin tulvi läheinen joki ja se toi seikkailun lähelle. Rakensimme veljien kanssa lautaisia honkioita joilla laskettiin virran mukana. Kalastettiin ja usein saatiin suuria haukia, onneksi ei hukuttu vaikka monia vaaranpaikkoja uhmattiin. Joen vartta kävellen oli kesäiltoina mukava vetää syöttionkea tai uistinta. Naapurin Olli sai 12 kiloa painavan hauen, minun suurin poikavuosieni kala oli vain 3,1 kg hauki, mutta oli sekein aika vonkale. Uimaan opeteltiin heinäpellon ojassa, jossa oli vielä kesäkuussa reilu metri vettä.

Nykyaika on erilaista ja lapsille jää erilaisia muistoja, hyvä niin, mutta ei se ainakaan minua harmita, että lapsuus on ollut eritavalla rikas. Lapsilla ja eläkeläisillä leikki työ ja harrastukset sekoittuvat suloisesti toisiinsa. Näihin nykyajan hömpötyksiin on saanut perusteellisesti tutustua ja leikkiä työssä ja etenkin nyt eläkeläisenä. On ilo elää tasapainossa nykyaikaisten ja perinteisten asioiden kanssa, sillä ne edistät hyvää mieltä.