Otetaan kevätaurinkoa

Härkä on nykyään aika harvinainen kotieläin, sillä ei sonnia kuohita, vaikka niistä kasvatetaan lihapainoltaan jopa 400 kiloisia ruhoja. ”Härän lihaa” on kaupoissa, mutta se saattaa olla, ja useimmiten onkin lehmänlihaa, joten tieto puppua, ankka tai vaikka härkänen. Mureaa hevosenlihaa sen sijaan saa ostaa, kun vain tietää mistä sitä kysyy. Aina joskus olen sitä varannut meidänkin pakastimeen.

Härkä on myös tuttu horoskoopeista, tunnemme monta tuohon linnunradan merkkiin kuluvaa. Vaimoni ei ole onneksi härkä, ei edes härkänen, vaikka joskus voisi sellainenkin olettamus tulla mieleen. Jokainen meistä joskus hevostelee koninleikkiä harrastanen ja suomalainen mies voi olla useinkin härkäpäinen ja ajaa jotakin asiaa, kuin käärmettä pyssyyn.

Valkoinen- ja mustahevonen

Hevonen on tunnetusti hyvä apu monissa töissä. Muutama vuosikymmen sitten, kun ei ollut vielä traktoria joka talossa tehtiin hevosella niin pelto-, kuin metsätyötkin. Härkää olen nähnyt käytettävän polttopuidenajoon vain yhdessä talossa. Hyvin uutterasti se pieni härkänen niitä rankoja kiskoi keväisellä hangella.

Koko ihmiskunnassa taitaa olla vähän härkää, itsepäisyyttä ja peräänantamattomuutta. Muistuukin mieleeni satu, jossa kerrottiin miten aurinko ja myrsky joutuivat kiistaan voimistaan. Siitä ei selvitty neuvotellen, joten piti ryhtyä tosi toimiin. Yhteistuumin sovittiin, että voittaja on se joka saa riistettyä päällysvaatteet kulkijalta. Myrsky sai arvonnassa kunnian olla ensimmäinen yrittäjä, niinpä se puhalteli härkäpäisesti kylmää ja ärjyi kovaa, mutta ei siitä mitään tullut, kun ihminen napitti takkiaan vain lisää eikä siitä luopunut.

Aurinko hymyili, kun sen vuoro tuli! Se ratsasti hevosellaan ja lämmitti kehrällään suloisesti, keväisen lämpimästi. Pitkään ei aikaa kulunut, kun takin napit aukenivat ja lopulta kulkijan takki tuntui tarpeettomalta. Hän riisui sen pois yltään aivan iloisena nauttien myrskyn jälkeen yllättäen koittaneesta kauniista säästä.

Eikö olekin selkeä asia kumpi tällaisessa kamppailussa voittaa? Tuntuu, kuin satujen opetukset unohdetaan jokapäiväisessä elämässä. Kiistoja on joka puolella, niin kotimaisesta politiikassa, kuin myös erilaisten kansanryhmien, kansojen ja hallitsijoiden välillä. Olisiko parasta luopua Hölmöläisten puuhista, ja koettaa vanhoja lempeämpiä konsteja?