Ja se oli kylmää kyytiä

Palelu on hyvä varoitus, että pitää pukeutua paremmin tai hakeutua lämpimämpään paikkaan. Joskus sitä ei voi välttää, mutta usein ne kokemukset ovat omia valintoja, joskaan aina ei ole valinnanvaraa.

Kasvosuojus

Omakohtaisesti pahimmat palelukokemukseni ovat viidenkymmenen vuoden takaa. Minulla oli vuonna 1962 hankkimani Jawa moottoripyörä ja olin silloin työssä noin 50 kilometrin päässä kotoa. Talvisin ajoin aina viikonvaihteessa tuon matkan moottoripyörällä kotiin. Joillakin kerroilla pakkasta oli reilut 20°, mutta mentävä oli. Sen aikaisilla varustuksilla, kuonokoppa huurussa ja kädet ja polvet jäässä, piti olla todella kovasti Äitiä ikävä, koska lähdin tuon pitkän matkan ajamaan.

Toiset kylmänkestävyyttä koettelevat kokemukset ovat samalta vuosikymmeneltä, jolloin istuin kylmäkoppisen Deutz 40 traktorin kyydissä hyvinkin pitkiä ajomatkoja. Se oli talvea 1963-64. Ei ollut herkkua sekään työ, mutta silloin syntyi nuorenmiehen päässä ajatus, että nämä hommat eivät sovi minulle, vaan on lähdettävä koulun penkille, jotta pääsisin ulkotöistä lämpimämpiin hommiin.

Todella kylmän tarinan olen kuullut Ylä-Savolaiselta isännältä.

—Lähdimme emännän kanssa iltakylään tuohon salmen takana olevaan naapuriin. Oli maaliskuuta jäät eivät olleet enää oikein hyviä, mutta potkukelkalla ylitimme salmen iltasella. Pakkanen kiristyi yöksi ja oli aika pimeää kun palasimme kotiinpäin. Lähellä kotirantaa jää petti ja molemmat olimme veden varassa. Sinne se kelkkakin upposi. Onneksi pääsimme avannosta, mutta pakkanen paukkui ja olimme litimärkiä, hän muisteli kokemaansa.

— Vaatteet jäätyivät, mutta pääsimme omaan pihaan onnellisina, kun selviydyimme. Todellinen vaaratilanne odotti vasta omalla kotiovella. Talossa ei ollut ketään ja ulko-ovi oli lukossa. Avain oli taskussani. Silloin meitä paleli niin, kädet olivat kohmeessa ja ne tärisivät. En saanut avainta lukkoon ei sitten millään osunut, kun oli pimeääkin. Sitten kun sen sain paikalleen lukon reikään ei käsissä ollutkaan puhtia vääntää, jotta lukko aukeaisi. Siinä oli kuolema lähellä, paljon lähempänä, kun siellä avannossa ollessa. Viimeisillä pinnistyksillä se sitten onnistui ja olimme kodin lämmössä, hän muisteli kokemaansa.