Syksyn lehti tallessa

Talvisin jotkut sauvakävelevät, toiset kävelevät ilman sauvoja lumikengillä ja aika monet hiihtävät. Luistelu kiinnostaa monia samoin kuin jotkut ovat intohimoisia laskettelijoita. Vaihtoehtoja riittää, joten kenenkään ei pidä jäädä kauniina talvipäivänä pirttiin.

Minulla ei ole nyt kunnollisia suksia ja luistelu on jäänyt lähes nuoruuden kokeiluasteelle. Nykyisin tuskin pystyssä pysyisin luistimilla. Kävely on minun lajini, siitä pidän. Kävelen ilman sauvoja, mutta myös sauvojen kanssa. Lumisena aikana laitan lumikengät jalkaan ja menen metsään. Minulla on poljettu reitti pihasta korpeen ja siellä vähälumisessa kuusikossa voin tehdä lenkkiä. Joskus tuntuu, että takaisin paluu on vaikeaa umpihankea tarpoen, jolloin voin tulla omia jälkiäni takaisin. Minua ei viehätä valmiit hiihtoladut ja vauhti, vaan lumikenkäilyn hitaus ja vapaus valita omat reitit. Kamera on aina repussa, kun metsään suunnistan. Toisinaan kotiin tullessa on paljonkin kuvia kortilla, mutta joskus voi olla ilman kuviakin.

Metsässä on paljon erilaista valoja varjoja. Kuvattavaa riittää, on maisemia, oksia, kantoja kiviä jne. Ei niitä mikään suuri tarve ole tallentaa, mutta nykyisin laukauksella ei ole hintaa niitä voi ilokseen ottaa. Ottaessani kameran esiin kuvaan lähiympäristöstä useita mielenkiintoni herättäviä kohteita. Yritän olla kuitenkin kriittinen, ainakin tallentaessani kuvia kamerasta tietokoneelle. Ensikarsinnassa tuhoan noin puolet pois ja senkin jälkeen saatan karsia, jolloin voi olla, että kymmenestä otoksesta vain 1- 5 jää myöhempää katselua varten.