Ajan rattaissa

Poimulehti

On kulunut jo useita vuosia siitä, kun sain jäädä eläkkeelle. Päivät muuttuivat paljon koska minulla ei ollut kellokorttia, vaan aloitin aamulla ja työaika saattoi jatkua hyvinkin myöhään. Eläkeläisenä se on vähän samalla tavalla, sillä harrastukset voi aloittaa aikaisesta aamusta ja jatkaa niitä kunnes uni voittaa.

Valokuvaamisen harrastuksen aloitin vuonna 1957, jolloin kuvasin 6 x 6 filmille Dacora Dignalla. Sama vuonna aloin itse kehittää filmit ja tein kuvista pinnakkaisvedokset. Vuosikymmenen vaihtuessa -60 lukuun vaihdoin kinofilmikameraan ja silloin piti hankkia suurennuskone, sillä ei kino negatiivista enää voinut pinnakkaisia tehdä, kuin arkisto käyttöön. Monia vaiheita on valokuvaus harrastuksessa ollut, tärkeintä on mielestäni se ettei se ole keskeytynyt juuri lainkaan. Mitähän olisi nyt tilalla, ellei valokuvaaminen jatkuisi eläkeläisenäkin? En minä sitä tiedä, mutta kuvausharrastus on antanut sysäyksen myös moniin muihin harrastuksiin, kuten luonnon seuraaminen, lukemiseen, tietokoneisiin, yhdistystoimintaan. jne.

Joskus tulee ajatelleeksi, mitä oikein kuvaan. Joku sanoo kuvaavansa kaikkea, mikä liikkuu. Niin teen minäkin, mutta paljon kuvaan myös sellaista, joka pysyy tiukasti paikallaan. Aika kuitenkin liikkuu ja monille vanhoille valokuville annan nyt suuremman merkityksen, kuin vuosikymmeniä sitten.

 

Valokuvaus on auttanut olemaan avoin ja näkemään, mutta myös kokemaan. Päivittäin etenemme ajassa pois jostakin, kohti tuntematonta tulevaisuutta.