Syksy lähestyy päivä kerrallaan

En halua valehdella ja sanoa, että marjojen poiminta olisi minusta mukavaa puuhaa. Tänään tein sitä kuitenkin monta tuntia. Istuin jakkaralla herukkapensaassa ja poimin ja ajattelin kaikenlaista. Sinänsä tuollainen poiminta on erityisen mukavaa, kun varsinaista työsuoritusta ei juurikaan tarvitse ajatella. Huolehdin että en ole ihan lähellä vaimoa, joka kuitenkin olisi halunnut puhua ja näin haitata minun ”sinisiä ajatuksiani”.

Oli muuten lämmin ja hiki valui, sillä aurinko helotti täydeltä terältä niskaan. Olisin voinut siinä samalla kuunnella ralliradiota, mutta en halunnut.

Varmaan hellepäivien määrä on kohta tältä kesältä täynnä ja muutos tapahtuu syksyn suuntaan. Päivä kerrallaan se lähestyy, halusimme tai emme. Muutos on ihmeellinen asia, eikä sitä, ei ainakaan syksyn saapumista voi vastustaa. Muutenkin muutoksen vastustus, niin yleistä kuin se onkin, se on kuitenkin turhaa. Olen yrittänyt oppia elämään muutoksen mukana mieluummin sitä edistäen, kuin muutosta vastustaen. Muutoksen edistämiseen mukaan lähtemällä, siihen voi jotenkin vaikuttaa, mutta muutoksen vastustajat saavat vain kovat äänensä kuuluviin, mutta tapahtumassa oleva muutos etenee vastustuksesta piittaamatta.

Inhimillistä kuitenkin on, että vastaan pannaan, sen huomaa esimerkiksi aamuisin, kun pitäisi kömpiä ylös sängystä, mutta olisi niin mukava jatkaa loikoilua vielä edes hetken. Me jatkamme herukkasavottaa vielä huomennakin, eikä se taida vieläkään valmiiksi tulla.