Puolukoiden aikaa

Pienet purot muodostavat
vuolaan joen, kun ne ensin löytävät

tiensä yhteiseen uomaan.

Olen huono poimimaan marjoja. Mustikanpoiminnasta ei tule kerrassaan mitään, mutta nyt on hyvä puolukkavuosi. Olen kannon tai mättään vierellä ja kas kummaa leveä poimuri täyttyy nopeasti puolukoista. Hyvässä paikassa saattaa samalla istumalla saada toisenkin rohmullisen. Kuin huomatta vajaassa tunnissa on muovinen kauppakassi marjoja pullollaan.

Puolukka on todellista superfoodia, terveys ruokaa, jolla on muutakin kuin täyttävä vaikutus. Ehkä kaikkia puolukan hyviä vaikutuksia ei edes tunneta. Jos varastoon kertyy esimerkiksi 50 kiloa marjaa se vastaa kiloa/viikko. Jo tuosta määrästä saa useampikin henkilö hyvän terveysvaikutuksen. Puolukkaa ei ihan joka päivä halua syödä mutta sopivassa määrin se antaa enemmän, kuin sen keruusta syntyy vaivaa.

Puolukan poiminta on ainakin minulle terapeuttista puuhaa. Ollaanhan siinä raikkaassa ja aurinkoisessa suomalaismetsässä, hengittäen raikasta metsäilmaa. Sitten vielä kun siellä saattaa sammakko pelmahtaa suomättään takaa sormille, on säikähdys melkoinen. Metsässä saa kuunnella linnun laulua ja katsella taivaalla pörrääviä Hawk tai Hornet sotakoneita.

Meillä tämän vuotinen puolukkapaikka on lähellä metsäautotietä, joten puolukkasaaliin kantamiseen ei kulu suurta energiaa. Metsässä kulkiessa emme ole löytäneet tänä kesänä sieniä juuri ollenkaan, eikä siihen vakiopaikkaan näytä tulevan suppilovahveroita. Milloinkaan meillä ei ole ollut näin vähän kantarellia mitä nyt on. No nyt on puolukkavuosi ja sillä hyvä.