Kolmepäiväiset Puumessut päättyvät tänään Jyväskylän Paviljongissa. Tutustuin messuihin aamupäivällä heti ovien avautuessa. Ei siellä ollut silloin tungosta. Kuljin kamera kaulalla uteliaasti osastoita katsellen. Ilmeisesti moni esittelijä uskoi minun olevan toimittaja, niin innokkaasti he minuun ottivat kontaktia. Hyvä asia se oli, sillä monilla osastoilla oli minua tiedollisesti kiinnostavaa, vaikka en missään tapauksessa ollut kenellekään ostavaa potentiaalia.
Suomalainen puu- ja bioteknologia on hyvin pitkällä, ja messuilla oli paljon erilaisia innovaatioita kotimaisesta raaka-aineesta. Puun käsittely ja siihen liittyvä teknologia on Suomessa kehittynyttä, ja se soveltuu hyvin moniin ratkaisuihin. Roboteilla voitaisiin rakentaa vaikka taloja tai tulostaa niitä 3D tekniikalla biomassasta. Energiaa Suomen metsistä löytyy vaikka miten, eikä puuta tai turvetta tarvitse suoraan polttaa vaan niistä saadaan myös nestemäisiä poltto-aineita. Suomen maaperässä on myös harvinaisia metalleja, joita voidaan ottaa talteen esimerkiksi puiden kannoista. Näitä erityisiä mineraaleja tarvittaneen etenkin kehittyvässä akkuteknologiassa.
Kemia on puunjalostuksessa merkittävässä asemassa ja sitä tutkitaan hyvin perusteellisesti mm. Jyväskylän yliopistossa. Jätteiden kierrätys on sitten aivan oma lukunsa, jossa suomalaiset ovat melko pitkällä. Reilun parituntisen messukierroksen jälkeen ajatukset myllertävät osin ihmetellen, miksi Suomi ei rikastu oikein kunnolla, kun meillä on luonnonvaroja ja tietoa niiden soveltamiseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti