Hakamoision lato

Perinteinen lato rakennettiin pyöreistä kuusi- tai mäntypuista salvostaen harvaksi, jolloin hirsien väliin jäi reilu rako josta tuuli pääsee puhaltamaan heiniin. Latoa ei sen kummemmin perustettu kunhan nurkkien alla oli kivet pitämässä alavarvin maasta irti. Laudossa on harva riukulattia. Lato oli usein olkikattoinen,  mutta myöhemmin se korvattiin pärekatolla. Tässä ilmeisestri jo n. 100 v. vanhassa ladossa on nykyisin painava tiilikatto.

Ostin yksjalkaisen

Manfrotto 560B

Jalusta on tärkeä apuväline jokaiselle kuvaajalle. Raskas jalusta on vain raskas kantaa, siksi se jää usein kotiin ja siksi vähälle käytölle. Vuosien saatossa jalustoja on kertynyt varastoon useampiakin. Monopodeja on ainakin kolme, joista yksi on salpojen osalta pahasti rikki. Halpa ei yleensä ole hyvä käytössä eikä se ainakaan kestä kovaa käyttöä.

Nyt tuli tarve hankkia uusi monopodi. Kuulin kehuja Manfrotto 560B jalasta. En sellaista kuitenkaan pelkkien kehujen tai YuoTube videoiden perusteella mennyt ostamaan, mutta kun sain sellaisen kokeiltavakseni, niin siitä tuli päivän kokeilun jälkeen vakuuttuneeksi ja nyt sellainen sitten on omaksi ostettuna.

Manfrotto 560B monopodin erikoisin ominaisuus on alustan alaosan kuulanivel ja sen yläpuolella sijaitseva vaimennuselementti, joka takaa sulavat ja tasaiset videokameraliikkeet panoroidessa. Jalassa on myös tillipää, joten se on todella kätevä apu, joka ei paina paljoa.

Järkkärin kanssa kuvatessa se myös hyvä laite. Etenkin makro-objektiivilla lähikuvia luonnosta kuvatessa siitä on enemmän apua, kuin noista perinteisimmistä yksijalkaisista.

Mutta hyvää ei saa halvalla, joten hinta tuntui ainakin minusta melko kovalta, mutta koska tälle luvataan jopa 10v. takuu niin ehkä sitten tästä laadusta kannattaa maksaa.

http://www.youtube.com/watch?v=g9xvn_27dAE

Toivonkipinä

— Mitä sinä täällä teet?
Minä törmäsin kallioon. Olenko minä kuollut... enkö minä... kuollutkaan?

Richard Bach, Lokki Joonatan

Suuri pahka

PAhka

Haaste # 33: PA
 

Hoikka kuusi

Tämä korven keskellä kasvava puu sopii vaikka majakanvartijan joulukuuseksi.

Siinähän te olettekin

— On kahdenlaisia ihmisiä - niitä jotka huoneeseen astuessaan sanovat "Tässä minä nyt olen!" ja niitä, jotka saapuessaan sanovat "Siinähän te olettekin".
Frederick L. Collins



Voi joku noinkin sanoa, siis kummin päin vain. Useimmiten ajattelemme luonnossa kulkiessamme, miten keväinen luonto on muuttunut nopeasti värikkääksi kukkien mereksi. Tänään kävimme vaimon kanssa metsäkävelyllä synkässä kuusikossa, jossa ei juurikaan ollut jalansijaa, jossa ei olisi tallannut valkoisena kukkivia ketunleipiä. Maistelimme happamia lehtä, eikä pieni oksaalihappomäärä  napostelua haitannut.

Tästä aina juhannukseen saakka luonto näyttää parastaan, mutta jo heinä- elokuun vaihteessa kukat vähenevät, mutta vilja tuleentuu ja marjat alkavat kypsyä. Aina myöhäiseen syksyyn saakka luonnossa riittää värejä ja kontrastia, ja sitten lehtien kellastuessa vaihtelu jatkuu punakeltaisin syksyn sävyin.

Elämää ei kuitenkaan pidä elää etukäteen vaan päivä kerrallaan koska joka aamu silmät auki ulos astuessaan voi todeta ”Siinähän te olettekin”

Kukkapenkissä

Mailapelien ja viisujen viikko

On helpottava tunne, kun ei enää tarvitse seurata MM-jääkiekkoa. Suomalaiset selvisivät otteluista kunnialla, vaikka olisi se pronssimitali pitänyt Suomeen saada. Pienestä se kiinni jäikin, kun yhdestä epäonnistuneesta rangaistuslaukauksesta mitali meni USA:n. Onko noissa pelin säännöissä jokin vika, kun ei reilusti anneta pelaamalla ratkaista voittajaa. Olisi se voitto tosin niinkin voinut mennä samalla tavalla, tai sitten ei.

Loppuottelu Sveitsin ja ruotsalaisten välillä oli sitäkin selvempi, sillä sen näki helposti, miten paremmin ruotsalaisten porukka mailoillaan pelasi.

Toinen mielenkiintoinen TV-ohjelma menneviikolla oli nuo Euroviisut. Olisi siinäkin säänöissä korjaamisen varaa, sillä ainakin näin katsojan kannalta on väsyttävää istua telkkaria töllöttäen pitkälle aamuyöhön saakka. Aamulla oli melkein krapulapäissään noin pitkään valvottuaan, eikä sitä ihan kuivin suin pitkää viisuilua jaksanut katsella. Muutenkin 26 kappaletta ja niiden välissä turhaa höpinää, niin kyllä se kysyi kestävyyttä katsoa ne kaikki loppuun asti.

Ehkä niistä parhaat viisut sijoittuivat kärkeen, mutta loppupää ei kyllä mielestäni mennyt enää paremmuusjärjestykseen. Suomen edustuskappale ei ilmeisesti aivan terävämpään kärkeen kuulunut, mutta jos se olisi ollut edes puolivälin paremmalla puolen ei voisi valittaa. Luulisi viisaiden TV- ja musiiki-ihmisten osaavan laatia tuollekin kilpailulle oikeudenmukaisemmat säännöt ja katselijoille nautittavamman ohjelman.

Pakinaperjantai #336: Mailataan

Postimerkit

2x 10 mk:n postimerkit vuodelta 1962

Numerokuvat 038

Ketunleipä eli Käenkaali

Oxalis acetosella

287. haaste (kaikki käy)

Kevätpiippo

(Luzula pilosa)

--MM--

Peltolemmikki  (Myosotis arvensis)

Tamman hyvässä hoidossas oleva varsakin on lemmikki

Numero 22

Numerokuvat 037  (Haastenumero 22)

Harakkaperhe

Harakanpesä

Kaikenlainen luonnon seuranta on mielenkiintoista ja mukavaa, koska sitä voi hyvin tehdä keittiön pöydän ääressä aamukahvia horppiessä.

En edes tarkkaan tiedä kuinka monta vuotta meidän tontilla on ollut harakkaperhe asumassa. Ensin niillä oli salava pesäpuuna ja sitten ne muuttivat tiheään kuuseen, nyt alkuviikosta ne rakensivat pesän sembramäntyyn. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, sillä noin kolmessa päivässä savella muurattu risukasa valmistui ja varmaan siellä on nyt onnellinen harakkaperhe.

Herra Harakka päivystää ympäristöä eikä puolisoa ole juurikaan näkyvissä. Liekö pesässä munintaa suorittamassa. Aikanaan sitten tulevat pikkuharakat ennen juhannusta (5 – 6 poikasta) rähisemään ja pomppimaan pihamaalle. Minusta niitä on mukava seurata, eikä niistä juurikaan ole ollut haittaa, joten saavat olla muuten rauhassa. Joitakin kuvia yritän niistä ottaa, mutta harakka on varovainen, eikä sitä ole helppo saada poseeraamaan ainakaan lähietäisyydeltä. Enemmän oravista on haittaa, siksi vieroittaisin ne mieluummin pihapuista pesimässä, sillä jostakin ne aina löytävät tiensä myös ullakolle, tai tulevat avoimesta ovesta jopa sisälle.

Pakinaperjantai #334: toukokuun kuvahaaste

Mahlaa

Muutamina keväinä olen juoksuttanut mahlaa. Nyt se oli unohtua kokonaan, mutta tuli aamulla puheeksi, niin otin poran ja muutamia muovikannuja sekä pulloja ja aloitin toimet. Hyvin näyttää vielä juoksevan, vaikka vähän myöhäinen aika tämä on. Katsotaan nyt paljonko sitä otan talteen pakastamista varten. Samoista koivuista olen sitä ennenkin juoksuttanut, jos puu näyttää siitä kärsivän otan moottorisahan ja teen koivusta saunapuita.

Mahlan juoksutus ei ole jokamiehenoikeus

Pärekorin ruudut

Makrohaaste 103

Poni ravaa

Haaste # 30: PO

Avoinna

(18)

Mielikuvaus

Mielikuvitus on kumma asia, sillä sitä on tai sitä ei ole. Tämän kuvan nappasin tänään erään mökkitein varresta, johon oli jäänyt tällainen pyykinpesukone. Olisikohan pudonnut jonkun peräkärryltä, sillä ei mielikuvitukseni keksi muuta syytä, miksi tällainen joka kodin tärkeä laite olisi jäänyt lojumaan tienvarteen. Jos kuljettaja on käyttänyt sitomiseen vain ohutta narua  voi kuoppaisella tiellä peräkärryltä pudota mitä vain. Eihän painavaa konetta heikkovoimainen henkilö jaksa nostaa takaisin kärrylle. Ainakaan luontoon tämä ei kuulu, vaikka kuinka yrittäisimme mielikuvitustamme käyttää.

Mielikuvitus

Sinivuokko on vappukukka

Ei mikään muovinen kukka joka kiinnitetään neulalla rinnukseen, vaan aito sinivuokko.

Wikipedia kertoo: —Suomessa sinivuokko on yleinen tai hyvin yleinen kasvi maan lounais- ja eteläosissa Ahvenanmaalta linjan Kristiinankaupunki–Jyväskylä–Kotka korkeudelle saakka. Se on myös tavanomainen Etelä-Karjalassa itärajan tuntumassa. Satunnaisemmin sinivuokkoa kasvaa Etelä-Pohjanmaalla, Etelä- ja Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Pohjoisimmat havainnot ovat Oulun seudulta ja Etelä-Lapista. Moni sinivuokon esiintymä, varsinkin lajin pääesiintymisalueen ulkopuolella, on seurausta ihmisten tekemistä siirtoistutuksista.

Ravintoa

Yhteyttäminen on biokemiallinen prosessi, jossa kasvit tuottavat hiilidioksidista ja vedestä auringon säteilyn avulla happea sekä glukoosia, jota kasvi käyttää ravintona. Sokerit ovat tärkeita luonnon  ravintoaineita, joita kaikki tarvitesemme, mutta meistä ihmisistä on tainnut tulla liian persoja teollisesti jalostetun makean perään.
Kuvan aihe: Sokeri!

Palokkajärvi tänään

Niin vain ovat jäät sulaneet Vapuksi, joten ei tämä mikään myöhäinen kevät olekaan!

HAUSKAA VAPPUA!

Leskenlehti

Keltaisena kukkiva leskenlehti on varmoja kevään ensi merkkejä. Ensimmäiset kukat loistavat jo maalis- huhtikuun vaihteessa. Toukokuun lopulle saakka ne kukkivat kunnes voikukka jättää leskenlehden varjoonsa. On se sen verran mieltä kiehtova kukka, että on ihme jos ei siitä tule otettua vuosittain muutamia uusia kuvia. Leskenlehden lehdet tulevat vasta paljon myöhemmin kukinnan jo loppuessa.
Vanhassa kansanperinteessä leskenlehdellä myös merkitystä erilaisiin oireisiin vaikuttavan kasvina. Toivo Rautavaaran ”Miten luonto parantaa” kirjan mukaan leskenlehteä pidettiin mm. oivallisena hengityselinten tautien lääkkeenä.
Kuten kaikille kukille käy, ne kuihtuvat ja leskenlehti muodostaa samanlaisen valkoisen untuvapallon, kuin voikukkakin. Siitä tuuli kuljettaa siemenet laajoille alueille, ja näin kasvi varmistää lajin säilymisen.

Vanhat vehkeet

Tämä suurennuskojeen valotuskello on ollut jo pitkään tarpeettomana käyttämättä, kuten muutkin filmikuvausajan pimiölaitteet.

Numerokuvat

 

Pian vedet vapautuvat

 

Huhtikuu on lopuillaan, kun lähestytään Vappua. Kevään tulo on vähän myöhässä, jos tätä vertaa ns. aikaisiin keväisiin. Aikainen kevät on useimmiten pettymys, sillä alkukesä voi olla kylmä. Jäiden lähtö on varma kesän tulon merkkipylväs, mutta miten lie, lähtevätkö nyt järvien jäät normaaliakaan, vai myöhässä. Ei sitä voi vielä tietää. Jos yöllä sataa ja päivällä paistaa aurinko ja välillä tuulee, voivat jäät murtua hyvinkin nopeasti.

Tämä ”Lohi” vene odottaa kesää, mutta sillä ei ole ollut ilmeisesti viime kesinä paljoakaan käyttöä, niin hylätyltä se vaikuttaa. Kova jynssäys olisi veneen omistajan tehtävä, jos tuon puunaa edustuskuntoon ennen jäiden lähtöä.

Kynttilä t

Kynttilän lämmössä aika kuluu hellekesää odottaessa

Tunnille lähdössä

Avainsana: nen-loppuinen  

Vanhat piikkilangat

Piikkilanka oli 1950 luvulla edistyksellinen aitausmateriaali, jolla oli helppoa tehdä aita hakamaiden ympärille, joissa karja laidunsi. Piikkilankaa myytiin mm. suurissa keloissa. Kelan akselina käytettiin ohutta aitatolppaa, ja kaksi miestä otti kelan kantoon ja niin vedettiin lanka pusikoidenkin lävitse tolppalinjan varteen. Sitten terävän piikikäs lanka naulattiin sinkilöillä aitatolppiin. Aitoja tehtiin 1-3 lankaisia. Lammashakaan taidettiin käyttää neljäkin lankaa.

Piikkilangan kiristys tehtiin hohtimilla tai sitten käytettiin vasaraa, jossa oli sorkka joka oli tarkoitettu naulojen kiskontaan, mutta se kävi myös piikkilangan kiristykseen.

Viisikymmenluvulla alkoi maatalouden koneistaminen ja pieni Valmet 20 sai ”piikkilangankiristäjän” arvonimen. Se tuli siksi, kun Valmetilla sai langan kireälle, mutta ei se pystynyt vetämään sitä poikki.

Erinäisistä syistä piikkilangan käytöstä luovuttiin, aiheuttihan se eläimiin paljon haavoja, jotka pilasivat vuotia ja näkyvät mm. huonekalunahoissa ikävinä laatuvirheinä. Sähköinen ”Olli” paimenpoika taisi olla se todella suurin syy, joka teki piikkilangan tarpeettomaksi.

Sinkitty piikkilanka säilyy luonnossa vuosikymmeniä, ja sitä löytyy edelleen metsistä vaikka mistä. Tänäänkin kuvasin tuon pätkän, joka on kasvanut ison petäjän sisään. Pitää varmaan jollakin kuvausreissulla ottaa hohtimet mukaan ja ottaa pätkä ruostunutta piikkilankaa ihan vain museotarkoitukseen. Kuuluukohan se jokamiehenoikeuteen? Ehkä ei, mutta ovat aika vaarallisia nuo nokkospehkoissa olevat vanhat terävät ansalangat.

Ihan mielenkiinnon vuoksi Googletin piikkilanka haulla ja kas kummaa, kun edelleen on kyseistä tavaraa myynnissä. Hinta vain oli melko kallis, kun 10 metrin pätkä maksaa 9,99€. Ei tule mieleenkään ostaa, enkä todellakaan edes tuo sitä metsästä pätkääkään, sillä minulle riittää siitä hyvinkin pelkkä valokuva.

Laho

Pari viikkoa sitten maassa ollut paksu lumipeite on sulanut lähes kokonaan. Metsässä on jo helppo kulkea normaaleissa kesävarusteissa. Ainakin aamuisin linnut ovat hyvin aktiivisia. Olin tänään metsässä keskipäivän aikaan, joka ei lintujen suhteen ole ollenkaan hyvää aikaa. Näin pari teertä mutta kuvaamisen kannalta ne olivat tavoittamattomissa. Samoin näin joitakin perhosia, mutta en päässyt niitäkään kuvaamaan. Lahot pökkelöt eivät kuitenkaan karkaan minnekään, joten niiden kuvaaminen on siksi helppoa. Mukavaa on taas talven jälkeen samoilla lumettomilla kankailla ja kunnailla. Linkki: METSÄ

—Rupikonna kaivossa pitää lääkärin loitolla

Kevät tästä tulee kun lumi on lähes kokonaan hävinnyt muutamassa päivässä. Amatöörivalokuvaajalle aukeaa taas uudet mahdollisuudet kun maa vihertyy ja kukat kukkivat. Vaihtolämpöiset heräävät horroksestaan ja muuttolinnut saapuvat joukoittain. En kyllä muista koskaan kuvanneeni rupisammakkoa, -rupikonnaa. Harvoin niitä näkeekään. Viime keväänä taisin oikein etsimällä etsiä, mutta huonolla menestyksellä kiertelin pellon ojia katsellen. En nähnyt ainuttakaan ja siihen se sitten jäi.

Muistuu mieleen että joskus, tuollaista rupikonnaa työllistettiin oikein tosi tarkoituksella, enkä tarkoita sääennustuksia vaan konna sai olla ja asua kaivossa, jossa se selkeytti juomavettä. Sanottiin yleisesti jopa että: ”sammakko kaivossa pitää lääkärin loitolla”

On siitäkin jo kulunut vuosikymmeniä ja lähes kaikilla on kunnallinen vesi, joten omat kaivot ovat melko harvinaisia, mutta kaikille kesämökeille ei vesijohtoa tule, siksi kaivolla on vankka paikkansa.

Muista konnista ei kannata kirjoitella, ne ovat niin yleisiä asioita, kuten Amerikan pommimiehet ja kotimaiset poliitikot, joista jotkut kovin helposti syyllistyvät ainakin pieniin konnuuksiin.

No mutta, jos kuitenkin etsisin tämän kevään aikana jonkun rupikonnan tai ainakin tavallisen sammakon, joka haluaisi poseerata minunkin kameralleni. Komeita kuvia netistä löytyikin kun katselin rupikonnia Googlen kuvahaulla.

Numeropaikka

Kevät hymy

Viikon aihe; HYMIÖ!

100 x Onnea!

Haaste 100

Suomalaisia herneitä

2x500g=1 kilo

Kirjainhaaste *IL* 

Tammenlehvät

Terminen kevät on vasta alkamassa, mutta haittaako tuo mitään, jos vapuksi tulee kesä. Aikaa on vielä hyvin, sillä viidessatoista päivässä voi tapahtua paljon. Saattaahan siihen mahtua vaikka vielä takatalvikin. Toukokuussa lehtipuut saavat nopeasti vihreän värin ja kasvukausi alkaa.

Meillä on pieni pensasmainen pihatammi, jonka lehdet säilyvät pensaassa talven yli ja putoavat vasta keväällä ennen uusien lehtien puhkeamista. Tämä pikkuinen pihatammi kukoistaa vielä viime kesäisissä lehdissä. Aurinkoisena kevätpäivänä se saa väkisinkin katseita osakseen erilaisuudellaan.

Odotan perhoskesää

Kevät on tulollaan ja se on taas sitä aikaa, kun amatöörivalokuvaajille alkaa kesälaitumet. Minulla perhosten kuvaus on jäänyt aika vähälle, mutta nyt voinkin ottaa vinkistä vaarin ja aloittaa nyt heti, kun perhoset alkavat lennellä. Vielä en ole nähnyt ainuttakaan kevätperhosta. Wikipediasta tarkistin, että neitoperhosia voisi ehkä jo huhtikuussa löytää, mutta tosin perhonen vaatii toimeen tullakseen jo selkeästi + asteita. Tänä kevään ei noita perhosten lentokelejä ole vielä ollut.

Minun kuvausvehkeilläni voisi kyllä saada perhoskuvia sillä laukussa on 105mm makro ja 300 mm linssiin on loittorenkaita. Lisäksi on langattoman salaman kanssa mahdollista lisävalaista ja saada lyhyellä suljinajalla ja pienellä aukolla vaikka käsivaralta kuvia.

Olen vain huono löytämään perhosia, vaikka yritin niitä viime syyskesän aikana tavoittaa, mutta menestys oli tosi huono. Jotakin konstia olisi käytettävä. Hyvät neuvot otan kiitollisuudella vastaan ja taidan ensiviikolla käydä etsimässä kirjastosta jotakin ohjeita parantaakseni huonoa perhosten elämänlaadun tuntemustani.

Onko tämä viime syksynä kuvaamani neitoperhonen?

Lumitilanne

Vähän on kevät myöhässä viime vuoteen verrattuna

Kampa sivulle

Silloin ennen euroa

Hinta 19 mk

Huhtikuussa siirrytään kesäleluihin

Harmaa taivas, muuttuu kevään siniseen. Pienessä lapsen mielessä näemme kaiken hienon.
Mitään ei tarvitse tehdä, kun voi jo  tuntea poskilla auringon ja aistia kevään pidentyvät päivät.

Valokuvatorstai 282. haaste

Sidontaan

Muovipinnoitettua rautalankaa

 

Maistuu makealle

Suomessa pakattua hunajaa

Tänään ja tasan vuosi sitten

Keväät eivät ole aivan samanlaisia

Miehen mieleen

  Moottoripyörä on sellainen laite, että se on minun mieleeni, vaikka en sellaista omista, enkä edes ole aikonut hankkia. Kiinnostus konepyöriä kohtaan juontaa aivan -60 luvun alusta, jolloin minulla oli JAWA moottoripyörä.
 

Tänään Jyväskylän Hipposhallissa oli nähtävänä moottoripyöriä moneen lähtöön. Todellisia namusia ovat nuo kiiltävät koneet. Kansaa oli paljon, joten varmaan monilla on suunnitelmissa hankkia kaksipyöräinen menopeli.

Suunnilleen hyvän käytetyn auton hintaisia ovat, joten eivät ne motoristin kilometrit kovin edullisia ole, siksi tällaisen vanhemman miehen on syytä tyytyä vain vanhaan polkupyörään.

Kevät keikkuen tulevi

Volvo (47)

Vanha auto vauhdissa

Kevään kukka

(Tussilago farfara) Keltainen leskenlehti on sellainen kevään huomiomerkki, jota ei voi ohittaa näkemättä. Jo eilen näin kukkavanoja, mutta vasta tänään ne olivat avoinna tienpenkassa huomiota herättävinä väriläikkinä. Leskenlehti saa pian ensimmäiset hyönteiset kukilleen, mutta tänään en nähnyt niillä vielä ainuttakaan pörriäistä tai sitruunaperhosta.

Pääsiäisnoita paluulennolla

Turkoosi noita-akka, kun ei ole tullut kuvatuksi edes turkoosin värisiä revontulia taivaalta.

Korkki kiinni

Kun et tarvitse korostuskynää, pistä korkki kiinni, ettei väri kuivu.

Kevätkärpänen

TuhkakupPI

Aamulla luistellen illalla kahlaten

Suunnittelijan työ on haasteellista, ja saattaa olla jopa vaikeaa. Suomessa on tehty paljon suunnitteluvirheitä, sillä meillä on homekouluja, sortuneita halleja ja heikkokuntoisia teitä. Yksi tiesuunnittelun virhe näkyy monissa jalankulkutunneleissa, joiden vedenpoistoa ei ole ehkä ollenkaan mietitty. Näin keväällä, kun on yöpakkasta ovat tunnelit vaarallisia liukkaan jään takia ja myöhemmin päivällä, kun jää sulaa, voi olla vaikeaa selvitä kuivin jaloin tunnelista.