Alamäestä on jäänyt aika karmea muisto. Se oli talvella 1963, joka oli muuten ihan samanlainen talvi kuin nytkin. Pakkanen paukkui ja lunta oli reilusti yli saapasvarren. Olin silloin apupoikana tukkitraktorissa, jolla ajettiin puutavaraa Kullaalta Ahlströmin Pihlavan sahalle. Ajomatkaa oli reilut 50 km ja siinä sitten keltainen Deutz-40 veti linja-auton alustasta tehtyä peräkärryä, johon lastattiin vähintään 100 suurta sahatukkia. Tukit vinssattiin palstatien varteen ja kuormaan suoraan kannolta. Apupoika rämpi hangessa varppia vetäen ja kuski otti tukit kuormaan vanhan Mossen perästä tehdyn joutsalaismallisen nosturin avulla. Kuorma saatiin aamutuimaan päälle ja sitten baanalle ja Pihlavan sahalle. Perävaunussa oli huonoja renkaita ja monesti niitä pamahti ja apupoika sai tunkata raskaan kuorman, jotta saatiin vararengas paikoilleen.
Kerran sitten kävi niin, että ennen Poria olevassa loivassa, mutta pitkässä alamäessä kuskilla epäonnistui vaihtaminen, ja traktori kuormineen lähti rullaamaan vaihde vapaalla alamäkeä. Siinä mentiin kovaa ja Deutzin jousitetut etupyörät eivät juurikaan tiehen koskeneet. Kuljettaja sai kuitenkin pidettyä meidät tiellä. Lasku loppui ja traktori pysähtyi, nousimme tielle, kuskin polvet eivät pitäneet ja minä joka istuin kuljettajan takana olevalla kakkospenkillä olin myös kauhusta tönkkönä. —Se oli tuloa sanoi kuski ja arvuutteli, miten oli onnistunut pitämään traktorin tiellä. Pelkällä ohjausjarrujen hipaisuilla oli pitänyt raskaan lastin menosuuntaan suorassa. Jos se kuorma olisi mennyt klinkkuun ja ojaan ei sitä alamäkeä olisi kukaan muistelemassa.
Huh, olipa onnea. Hyvä, että olet täällä muistelemassa!
VastaaPoistaKomea tarina, ja onpa hyvä, että talletit sen tänne. Eivät nämä saa unhoon painua.
VastaaPoista