Tarvitsemme Suojelusenkeleitä

Hyvinvointiyhteiskunta on tuttu asia jonka säilymisestä kannamme kaikki huolta. Sen säilyminen globaalissa maailmantaloudessa ei taida olla ihan itsestään selvä asia. Kuulumme suureen yhteisöön, jossa on kannettava murhetta myös muiden kansallisvaltioiden taloudesta. Suomalaisen vastuu ulottuu laajalti oman konnun ulkopuolelle.

Pienellä osuudellamme suojelemme myös kaikkia muita. Suojeltavien kohteiden määrä näyttää vain kasvavan, eikä etenkään ilmastonsuojelu ole vähäinen asia. Eräänä yksityiskohtana on meitä suojaava yläilmakehän otsonikerros. Jos otsoniaukko kasvaa kasvamistaan, ei mikään enää suojelekaan meitä, jolloin ihmiskunnalle tulee vaikeat oltavat. Koska voimme vaikuttaa omalta pieneltä osaltamme ilmakehän tilaan, miksi emme sitä tekisi?

Ilmaston lämpeneminen voi tuoda kaikelle eloyhteisössä tulevaisuudessa vaikeuksia. Vaikka oma ikäluokka pystyisi sopeutumaan ilmaston muutokseen, miten on tulevien sukupolvien, ja ravinnon tuotannon laita? Meidän pitää suojella aktiivisesti kaikkea, kuten luontoa sen vesiä, ilmaa, ihmisiä, eläimiä, kulttuuriperinteitä, rajojen turvallisuutta ym. Suojelusenkelillä riittää puuhaa, sillä kaikkien ihmisten tyhmiä ja vain omaa etua ajavia ajatuksia, Hänen pitää rajoittaa.

Suojelus on kuin vakuutus, joka jo pelkällä olemassaolollaan antaa turvallisuuden tuntua, jos luottamus hyvää onneen puuttuu olemme hyvin turvattomia. Jotkin rikollisyhteisöt keräävät suojelurajaa, mutta samaa asiaa eri nimellä maksamme jokainen kulutus- ym. verojen yhteydessä. Onneksi jokainen ihminen omaa hyvin kehittyneen itsesuojeluvaiston, joten olemme jossakin määrin oman onnemme seppiä, luottaessamme suojelusenkeleihin ja hyvään onneen.