Perinteistä lipsuen

Joulu on niin perinteinen juhla, että niistä poikkeaminen tuo mukanaan lähes syntisen olon. Perinteistä voi tietenkin poiketa, sillä se saattaa jopa virkistää mieltä, tai sitten ei. Sääntöjen rikkomisessa on kuitenkin aina mukana myös ripaus luovuutta.

Joulupukki kulkee vuosittain vain Jouluaattoiltana, mutta meidän perhekunnalle aaton käynti ei nyt sopinut, koska vietimme aattoillan ihan kahdestaan Mummon kanssa. Joulupäivänä oli pojan perhe paikalla, joten tilasimme paluumatkalla etelästä takaisin Korvatunturille menossa olevan Joulupukin. Hyvin se sopi pukille, kun ukon ei tarvinnut käydä kaikkien maailman lapsien luona yhtä aikaa. Joulupäivän iltainen pukin tulo oli ihan yhtä mielenkiintoista, mitä se olisi ollut aattonakin. On se vain niin että lapsen mielenkiinto kohdistuu enemmän lahjoikin, kuin vanhaan Joulupukkiin.

Lahjat kiinnostavat lasta enemmän, kuin vanha Joulupukki

Joulukuusen kohdalla olemme tehneet suuren perinnerikkomuksen, kun vuosia sitten hankimme muovisen joulukuusen. Tuomaan päivänä on kätevää ottaa ullakolta laatikko, johon ”kuusi” on pakattu ja siinä samassa laatikossa ovat kaikki mitä koristeluun tarvitaan. Sähkökynttilät ja muut killukkeet. Ei tarvitse papan mennä lumiseen metsään tai rahdata auton katolla torilta ostettua kuusipuuta. Ekologinenkin tuo muovikuusi on myös, sillä se kestää vuodesta toiseen ja on niin kaunis. Hämäristä valokuvistakaan sitä on vaikea erottaa oikeasta kuusipuusta. Ei myöskään tule neulasia lattialle eikä joulun jälkeen roskikseen kuusenraatoa.

Ruokien suhteen meillä noudatetaan perinteitä eikä osteta mitään ”Äitien tekemiä” laatikoita tms. Ruuat ja rosollit tehdään itse hyvistä raaka-aineista. Joulukala suolataan itse, mutta kinkku sen pitää olla suomalaista harmaasuolattua.

Jouluaattoiltana katsoimme Mikko Niskasen elokuvan ”Elämän vonkamies” ja ja Jouluiltana ”Nuoruuteni savotat”. Ovat nuo Kalle Päätalon elämänvaiheet olleet sellaisia, että niitä katsoo oikein mielellään, eikä pitkän elokuvan aikana tullut kiusaustakaan torkahtaa. Jotenkin tuttua tarinaa on tuo vanhanajan elämän- ja työtapojen kuvaus.