Onnellinen?

Mikähän se onni on? Ensimmäisenä tulee mieleen DNA-Onni ja muut hassun hauskat kännykkämainokset. Sitten muistuu mieleen Arto Paasilinnan Onnellinen mies, kirja ja elokuva. On se kait ollut kesäteatterissakin, hyvä näytelmä. Onnellisuus on tietenkin kiinni monesta asiasta, eikä vähiten onnesta, mutta myös onnea voi auttaa olemalla vain onnellinen.

Jos elämässä oikein huono tuuri käy, olisi vaikea olla onnellinen. Tosin joskus huonollakin tuurilla on puolensa, koska olisi voinut käydä vielä pahemmin. Siitä on jopa omakohtaista kokemusta. Olen onnellinen, kun selvisin aika vähällä.

Lähinaapurin mies sairastaa syöpää, mutta on kuitenkin aika onnellinen, vaikka tilanne on vakava. Sääliksi käy ja pyrin auttamaan joissakin asioissa, kuten lumitöissä ja joskus toimin kyytimiehenä sairaalalle. Samanlaisia muitakin sairaustapauksia on lähipiirissä. Elämästä ei selviä hengissä, lauleli aikanaan Juice, eikä sellaista onnea ole kenellekään suotu. Oisiko se edes mikään onni, jos eläisi maailman tappiin.

Tunnen muutamia ihmisiä, joilla minusta olisi aihetta olla vaikka kuinka onnellinen, mutta ei vain ole. Asenne on sellainen, että mikään ei riitä. Ovatko lottovoittajatkaan keskimääräistä onnellisempia? Ehkä, mutta minä en ainakaan usko rahan tuovan onnea. Onnellisuus syntyy, kun on hyvät ihmissuhteet, arvostaa toisia, mutta arvostaa myös itseään. Oma perhe on useimmille onnen lähde, mutta monella perhe-elämäkään ei onnistu. On se vain niin tuurista kiinni.