Sain vakavan varoituksen

Oli vuoden 1961 kevät, eli siitä on aikaa kohta 50 vuotta, kun olin lumien sulettua suorittamassa moottoripyöräkorttia. Olin opetellut ajamaan itsenäisesti ns. määräaikaisella opetteluluvalla. Kortti piti käydä suorittamassa kotoa 50 km päässä olevassa kaupungissa. Menin sinne serkkuni kanssa hänen Cezeta 150 ccm vm.1956 pyörällään. Ensinnä oli suoritettavana kirjallinen koe, joka meni loistavasti lävitse, mutta ajokoe oli vaikea. Pyörä oli minulle outo ja siinä ei ollut kytkin kunnossa, joten risteyksissä se pahus tottumattoman käsissä sammui, ja niin töppäilin muutenkin sen verran, että ajokoe meni uusiksi. Oli tultava uudelleen muutaman viikon päästä. Silloin ajoin omalla pyörällä ja ajokoe hyväksyttiin.

Tämän jälkeen piti käydä hakemassa nimismiehen kansliasta virallinen mp. ajokortti. Vein kaikki paperit, mutta kansliassa paperit tarkistettiin. Silloin vaadittavaa poliisiin antamaa raittiustodistusta. Sellaista en ollut muistanut hakea. Sain neuvon mennä poliisin puheille, joka asui kirkonkylän toisella laidalla noin kolmen kilometrin päässä. Ajoin sinne polleasti suoraan poliisin pihaan. Konstaapeli kirjoitti raittiustodistuksen, jonka sain, mutta sitten hän halusi vielä tarkistaa sen opetteluluvan. Kaivoin lapun lompakosta ja annoin hänelle. Lupa oli päättynyt edellisenä päivänä!

—Poika sitä olet ajanut ilman ajolupaa, hän jyrisi. Nyt ajokortin saantisi siirtyy vuodella, koska olet rikkonut lakia ajamalla ilman korttia! Sakkokin tästä tulee. Meni siinä naama vakavaksi. Pyörä on ja liikkumaan on kova halu. Siinä sitten käytiin keskustelua, jossa olin todella heikoilla. Viimein konstaapeli päätti, että tämä puhuttelu olkoon sinulle hyvin vakava varoitus ja saat tämän kirjoittamani todistuksen, mutta ilman korttia et aja metriäkään.

Olin tyytyväinen, selviämiseeni varoituksella ja lähdin työntämään raskasta pyörää lämpimänä kesäkuun alkupäivänä, kohti nimismiehen kansliaa. Se oli aika raskasta ja hiki nousi pintaan. Ollessani noin puolimatkassa, sama poliisi ajoi Mossella ohitseni, silloin minä polkaisin Jawan käyntiin ja ajoin lähelle nimismiehen kansliaa, mutta en sentään pihaan, vaan jätin pyörän läheisen kaupan kuusiaidan vierelle. Pian oli taskussa uusi virallinen ajokortti.

Arvostan vieläkin tuota poliisia ja olen hänelle syvästi kiitollinen saamastani asiallisesta, mutta vakavasta puhuttelusta. Tuomio oli oikea ja se oli lisäksi inhimillisesti oikeudenmukainen, sillä se sakkokin jäi saamatta.