Optimisti toivoo aina

— Irwin lauloi Wexi Salmen sanoin, miten paremmaksi kaikki muuttuu, mutta hyväksi ei milloinkaan. On kuitenkin hyvä, että odotamme hyvää muutosta tapahtuvaksi. Mikähän se olisi se todellinen hyvän päätepiste, paratiisi? Ehkä se on juuri se paratiisi, johon jotkut idän uskonnolliset marttyyrit päätyvät tehdessään pahan terroriteon. On ehkä hyvä, kun siitä ei ole kukaan meille faktoja kertomassa.

Muistan työelämästä Simo nimisen hyvän asiakkaan, jolle soitin ainakin kerran viikossa. Jos kysyin häneltä kuulumisia, sai takuuvarmasti aina saman vastauksen: ”Sama kurjuus jatkuu, mutta kai tästä selvitään.” Hyvin Simo selvisi kaikesta ainakin minun mielestäni, tosin oli hänellä myös ongelmia, ainakin naissuhteissa.

Tukinajossa Eetu (hevonen) s.1945 ja Erkki s.1915
Kuva otettu v. 1959

Viisikymmenluvun lopulla rankoja ajettiin metsästä vielä suomenhevosen voimin. Tuolta ajalta muistuu mieleeni tapaus, kun naapurin miehen hevonen veti polttopuukuormaa metsässä, ja teki hangessa äkkikäännöksen, jolloin aisa katkesi ja kuorma jäi siihen. Harmissaan oleva mies otti karvareuhkan päästään ja sotki sen syvälle hankeen todeten hevoselle —P...e! minkä teit? Purkautua piti, mutta taisi olla ukossa enemmän vikaa ja vihaa itseensä, kuin kuormaa kiskoneeseen polleen. Puukuorma jäi siihen kunnes oli uusi sivuaisa vaihdettu tilalle. Varmaan sitä kuormaa piti keventää, jotta jäinen lavetti taas nytkähti liikkeelle.

Yleensä vaikeistakin asioista selvitään, koska niin päätämme, eikä tapahtunutta kurjuutta pidä jäädä pitkään harmittelemaan. Oma mieli olisi kyettävä rentouttamaan ja hyväksyttävä asia niin alitajunta alkaa työstää ratkaisuja taas uusiin arkisiin ongelmiin.