Hinnat/kpl

 

	Hinta/kg	Paino g	Hinta/kpl
Peruna	1,05	216	0,23
Omena	2,05	134	0,27
Tomaatti	1,89	149	0,28
Banaani	2,05	182	0,37

Hinta/kg

Paino g

Hinta/kpl

Peruna

1,05

216

0,23

Omena

2,05

134

0,27

Tomaatti

1,89

149

0,28

Banaani

2,05

182

0,37

Heinälilja?

Huhtikuun lopulla

En enää muista talven kylmiä pakkasia

en jäällä olleen lumen määrää,

mutta se painoi lamauttaen rannan kaislojen päällä.

Jäiden lähdettyä kaislat vapautuivat;

kohta ne rehottavat vihreänä rantaruovikkona

ja niiden juurella kutevat ahvenet  

Leskenlehti (Tussilago farfara)

Tällä makroviikolla on vuorossa KEVÄÄN ALKAMISTA kuvaava kohde.

Sinivuokkoa ei lötynyt, joten kuvasin tämän!

Pässi

Pää pässi - bää!

Jää

Vahvakin jää sulaa, kun kevät tulee!

Vanhaa

Myllynkivet

Pääsiäinen

Valossa on voimaa

Varma merkki saapuneesta keväästä on kun, pientareet ovat keltaisten leskenlehden kukkien peitossa. Joka kevät näitä airuita on kuvattava, vaikka samankaltaisia kuvia olisi kuinka paljon. Onneksi kuitenkin kaikki kuvat ovat jotenkin erilaisia, samankaltaisuudesta huolimatta. Joskus minua harmittaa kameran kanssa kulkiessani, kun tulee tunne, että näkyvä maailma loppusi. Ehkä se on kuitenkin vain mielikuvituksen puutetta. Sitten kun istahtaa, kiinnittää kameran jalustaan ja katselee objektiivin läpi, niin kumma kyllä, miten syntyy vastustamaton halu tallentaa kameran muistiin monia pieniä yksityiskohtia.

Kuljin tänään luonnossa keskipäivän aikaan, joka on huono hetki ainakin lintujen kuvaamiseen. Ainuttakaan tinttiä ei tullut objektiivini ulottuville. Ei edes pesää rakentava harakkapariskunta suostunut poseeraamaan. Niillä oli kiirettä kodin rakentamisessa, mutta nyt tiedän missä ne asuvat ja varmaan jonakin päivänä saan kuvia niiden perhe-elämästä. Tänään vain tarkkailin varovaisesti niitä, kun ne kantoivat pitkiä risuja tiheän kuusen latvustoon. Kevään tärkein asia ja voima on valossa, jota riittää nyt aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan.   

— Joikui puolison...

Pituus

1234 Pituus-100

Puisto

Pitkäperjantaina puisto sanasta tulee ensinnä mieleen Pääsiäisen aikaan sopiva Getsemanen puisto Jerusalemista. Oliivipuulehto on varmaan rauhoittava paikka niin tämän päivän ihmiselle, kuten se oli Jeesukselle.

Suomi on myös puistomaisten metsien maa, sillä meillä on paljon erilaisia metsiä. Maamme pintalasta on metsämaata 22,1 miljoonaa hehtaaria eli neljä hehtaaria jokaista suomalaista kohti. Euroopan keskiarvo on vain 1,3 hehtaaria. Jokamiehenoikeus antaa meille mahdollisuuden mennä metsään niin halutessamme. Mikään muu ei ole sen mukavampaa kuin istahtaa keväisenä päivänä kannolle ja antaa mielen rauhoittua ja katseen levätä ympäristössä. Joskus hakkuuaukon reunalla saattaa tulla surullinen olo, kun kaikki rinteen puut ovat poissa ja kannotkin raivattu poltettavaksi. On vain ymmärrettävä, miten tärkeää meille on uusiutuva energia. Muutenkin metsän puusto on kansallinen aarre. Mitä olisi Suomi, jos noiden metsien tilalla olisi esimerkiksi puutonta erämaata? Puistojemme lumo lisää tietenkin tuhannet järvet ja lammet, jotka päilyvät humisevien honkien välistä.

Pudas luonto ja ympäristö ovat vaalimisen ja sälyttämisen arvoisia asioita, jossa jokaisella luonnossa kulkijalla on oma vastuunsa. Näemme jokainen tulevaisuuden menneisyyden jatkona, kehitys on edennyt hyvinvoinnin osalta parempaan suuntaan. Jotta näin tapahtuisi tulvinakin vuosikymmeninä olemme kantamassa vastuuta myös jälkipolvien Suomesta. Ainakin suuri enemmistö kansasta haluaa säilyttää koko maan puistomaisena ja asuttuna.

Pääsiäisen ajan ajatuksiin sopii hyvin mennä tänään metsään ja istahtaa kivelle tai kannolle antaen mielen rauhoittua, hengittää syvään keväistä ilmaa ja meditoida nauttien kauniista säästä ja luonnonkauneudesta.

Namut

Tänään "synneistä puhdistautumispäivän" haasteena on ajankohtainen suklaa

Iloista Pääsiäistä

Hui lai lee

Olin Palmusunnuntaina Porvoossa havainnoiden miten kevät saapuu Etelä-Suomeen. Tuli sellainen vaikutelma, ettei se ole paljon edellä Keski-Suomen keväästä. Meillä on ollut vähemmän lunta, kuin etelässä. Porvoon metsissä sai vielä tarpoa hangessa. Ainakaan minä en löytänyt sinivuokkoja vaikka niitä olin etsivinäni, ehkä etsin väärästä paikasta. Viime syksynä jollakin oli unohtunut tämä tärkeä puutarhatyökalu huilailemaan tontin rajalle, tien penkalle. Varmaan se nyt hyvin levänneenä on innoissaan uuden kevään koittaessa.

Talven lumien alta paljastunut lapio huilailee vielä hetken

Tulevaisuudenkuvia

Politiikka on ollut viime aikojen tärkein puheenaihe lähes jokaisessa mediassa. Näyttää, kun se vaalien jälkeen vain lisääntyisi, kun hallitusta aletaan kokoamaan. Jostakin näkyi luettelo Suomen uhkakuvista. Niitä voisi olla ydintuho, maanjäristys, tsunami, hirmumyrsky ukonilmoineen tai sitten se, että kansa olisi äänestänyt väärin vaaleissa.

Eduskunnan kokoonpano muuttuu nyt se on vaaleilla  päätetty, ja varmaan jokainen äänestäjä haluaa, että tulevaisuus on entistäkin ruusuisempi. Nyt ei ollut pokaalien jako vaikeaa, koska voittajana selvisi vain yksi puolue, ei ole ihme, että Soinin on helppo hymyillä. Tässä kisassa on vain niin, että voittajan todellinen näytönpaikka alkaa vasta nyt vaalien jälkeen. Muutaman kuukauden tai vuoden kuluttua saamme selkeän käsityksen, oliko kansalla tietoa ja äänestimmekö oikein vai väärin.   

Tilanne

Mustavalkohaasteena "kaaos"

Palmusunnuntai

Vaalipäivä

Sarjanumero

Ällöä vai...

Varmaan jäätelö on hyvää, mutta en nyt muista, milloin sitä viimeksi olen  syönyt. Vaimo ostaa joskus Vaniljaa tai Ainoa pakkauksen pakastimeen, mutta jostain syystä en tunne siihen suurta vetoa, en ainakaan niin suurta kuin lenkkimakkaran glutamaattiin.

Katsoin googlettamalla miten hyvää jäätelöä voisi valmistaa kotona, mutta on se niin työlästä, ettei siihen ihan suinpäin innostu. En ainakaan osta jäätelökonetta, jolla sitä voisi helpommin valmistaa. Jos asuisin maalla ja minulla olisi omaa lypsykarjaa tai saisin helposti ostettua tinkimaitoa, voisin harjoittaa omaa jäätelötuotantoa. Kun itse tekee ruokansa tietää syövänsä aitoa ruokaa, eikä pöydällä ole mitään ”ällökettä”, eikä petos tule lautaselle.

Kuluttaja haluaa saada mahansa täyteen vaivattomasti, helposti ja halvalla. Se kyllä onnistuu sillä teollisuudella on keinot siihen ja samalla se maksimoi tuottonsa. Nykyisin sellaista perinteistä jäätelöä ei taida saada kaupasta, sillä jäätelömassaa turvotetaan mm. sekoittamalla siihen ilmaa. Suomalainen jäätelö painaa säännösten mukaan vähintään 475g/litra, joten aika kevyt tuote se on ja ehkä siksi vähän ällöä.

Pitäisi varmaan kokeilla, miten kermaisen kotijäätelön teko onnistuu, eihän siihen tarvita kuin kermaa, maitoa sokeria ja kananmunaa, sekä keväällä puolityhjillään sähköä syövä pakastin. Semmoinen kermajäätelö, jossa on maitorasvaa reilut 10% voisi maistua hyvältä, mutta ei taida sitä marketista saada, joten yritän innostaa vaimoa, jos kokeilisimme edes yhden erän jäätelön kotivalmistusta.  

Hälläväliä

"Hälläväliä" ketä äänestät, kunhan vain et nuku!

Satoa

Töyhtöangervo keväällä

Muista

Kesärenkaiden vaihtoaika on nyt käsillä, muista tarkistaa myös rengaspaineet.

Sanomalehti

Viikon aihe: SANOMALEHTI

Tankkaus tepselistä

MV-maanantai 67, menopelit.

Kevät

Muuttolinnut ja liikenteeseen ilmestyvät moottoripyörät ovat varmoja kevään merkkejä.
Kuva Jyväskylän MP-näyttelystä

Tonni (1000)

—Paremmaksi kaikki muutuu, mut hyväksi ei milloinkaan

Luin aamulla Pakinaperjantain tehtävänannon, joka on hyvin mielenkiintoinen, etenkin —Mitä kierrätyksestä voisi vielä sanoa? Nyt vasta iltamyöhällä on mahdollista paneutua aiheeseen.

Maailmassa ei ole mikään asia koskaan tullut lopullisesti valmiiksi, ei ainakaan kierrätys, ja tuskin se koskaan tuleekaan. Kaikki asiat voidaan tehdä aina vähän paremmin.

Purukumin kierrätys tulee ensinnä mieleen. Katselin miten siivottomia ovat asvaltit, etenkin markettien edessä. Purkka on sylkäisty jäiseen lumeen noin vain huomaamatta, mutta kevät paljastaa tämänkin siivottomuuden. Ehdotankin että kun ostaa sellaisen ison purkkapussin saisi siinä kylkiäisenä tyhjän pussin johon kerää vanhat jämät. Sitten se jämäpussi pitää palauttaa markettiin ja sitä vastaan saa uutta ehtaa tavaraa, vaikka puolet sen palautteen painosta. Asvaltit pysyvät siisteinä ja jotakin niistä jämistä teollisuus voi tehdä. Voisi siitä saada vaikka biodieseliä.

Koirankakoille sama systeemi, joten jos palautan kilon kakkaa saisin tilalle vaikka pienen alennuksen koiranmuonasta, tai jauhepussin kukkaravinnetta.

Tupakantumpit ovat yksi riesa, riesa vaikka tupakointi on vähentynyt, mutta se on samalla siirtynyt sisätiloista ulos. Tumpit pitää palauttaa ostopaikkaan ja saada hyvän mielen lisäksi lisää tuota ikää lyhentävää herkkua. Tapasin erään tutun, joka ei ole tupakoinut aikaisemmin, mutta eläkkeelle jäätyään osti komean piipun ja kuluttaa nyt aikaansa piiputellen. Hänen mukaansa hyvä piippu on ympäristöystävällinen kuten se E10 bensakin. Niin piipusta ei jää, kuin vähän tuhkaa, kun pesällisen hitaasti polttaa, kertoi hän.

Muitakin uusia kierrätys mahdollisuuksia löytyy, mutta olen huomannut, ettei kukaan lue pitkiä jorinoita, joissa on pelkkää asiaa.

PS. Vielä laitan yhden asian: Lopetetaan ruuan vieminen jätteisiin, valmistamalla ennen lopullista pilaantumista leivästä ym. sopivasta tavarasta kotiruokaa pihan tinteille ja miksei myös oraville. Sitä on jo tullut kokeiltua talviakaan, kun muuten olisi pitänyt ostaa auringonkukkaa ja pähkinöitä kaupasta. Hyvin on kotitekoinen ruoka siipiveikoille kelvannut.  

Valotrilogia

Valokuvatorstain aiheena "Heijastuksia".

—Valaistussuunnittelija Jukka Korpiheten suunnitteleman Valotrilogia-teoksen näyttämönä on Jyväskylän lyseon julkisivu, johon julkisivuvalaistuksen lisäksi heijastetaan videokuvaa ja laserilla tuotettuja efektejä.

Taalainmaankoivu

—Myrsky unhoitti laasta pois..., kuten laulussa sanotaan. Pihassa kasvavassa Taalainmaankoivussa on vielä jonkin verran talven yli säilyneitä syksyn keltaisia lehtiä. Nyt niistä yhden tallensin tänne Makroviikon kuvakavalkadiin.

Minulla on objektiivit hyvin vanhoja, eikä niissä ole parasta mahdollista piirtokykyä. Tämä kuvan otin Sigman 90mm F2.8 makro-objektiivillä, jonka edessä oli lisäksi käytössä naarmuuntunut lähilinssi.

Makrovarustus, kameran ja optiikan lisäksi pitää olla sopiva jalusta ja heijastimia, teippiä, nipistimiä ym. mitä mieleen tulee. Edullisena heijastimena toimii vaikka alumiininen keittiöfolio, jota voi käyttää myös taustana. Voihan sillä ottaa jonkun kasvin taustalle esimerkiksi sinisenä heijastuvan kesätaivaan värin. Taskupeili- tai suurempi voi olla joskus korvaamaton lisävalon antaja varjossa olevalle pienelle luontokohteelle. Pienestä led-avainvalosta on usein apua liikkumattoman kohteen valaisussa. 

Tärähdysten estämiseksi tarvitaan kameraan kaukolaukaisin,  ellei sellaista ole, voi käyttää vitkalaukaisinta. Loittorenkaita saa järjestelmäkameraan aika edullisesti, jos tyytyy esim. Kenko tai muihin harrastelijan kukkarolle paremmin sopiviin. Netissä voi makrovarusteita etsiä mm. Verkkokauppa.com, Digitarvike.fi tai Maitolaituri TV sivuilta. Ulkomaisista mm ebay.com kautta löytää sitten melkein mitä vain. Eniten tässä makroilussa kaivataan kärsivällisyyttä ja kiinnostusta pieniin asioihin.

Mortteli

Valitsin morttelin tämän haastekuvan aiheeksi, vaikka ensinnä listasin yli 20 Mo alkuista aihetta, jotka olisivat ollut helppo kuvata tänä aamuna. Vaimo ehdotti tuon painavan esineen kuvaamista, josta minulla ei aikaisemmin ollutkaan kuvaa olemassa. Käytin kolmea valaisinta ja mustaa taustaa. Jalustaa en käyttänyt, koska F2.8 aukolla aiheen pystyi kuvaamaan käsivaralta. Lyhyt syväterävyys voi olla haitta, mutta itse pidän sitä tässä tehokeinona

Varmaan joku on tieteellisesti todistanut, että siemenet yrtit, ym. mausteet säilyvät parhaiten kuivassa, jauhamattomina. Pyrimme siksi ostamaan ja myös keräämään luonnosta erilaista mausteita, joka on helppo hakata aina käsillä olevassa valurautaisessa morttelissa. Ainakin morttelin käytöstä on tullut tapa ja ihminen on tapojensa orja.

Muistan tämän morttelin jo 1940- 50 luvun vaihteesta, jolloin se oli Mummon ja Äidin käytössä. Minun omassa perheessä se on ollut lähes 40 vuotta. Morttelin ikää on vaikea tietää sillä siinä ei ole merkintöjä. Voisiko se olla jopa satavuotias?

Vielä emme kierrätä sitä eteenpäin, mutta tällaiselle perintökalleudelle kyllä löytyy tarvitsija nuoremmasta polvesta.



Maaseutukultuuria kaupungissa

TEEMA 57

KULTTUURI

Survo Korpela, Jyväskylä

Dûrerin taikaneliö

Luin viikonvaihteessa tämän Dan Brownin kirjan ”Kadonnut symboli”. Mielenkiintoinen juttu kaikki muukin mitä Brown on kirjoittanut. Ilmeisesti olen lukenut kaikki hänen Suomennetut kirjansa. Niissä on aina jännitystä, mutta myös tietoa, jota voisi kai salaiseksikin sanoa. Tässä kirjassa on tärkeässä osassa Dûrerin taikaneliö, joka on ensimmäisen kerran julkistettu v. 1514. Neliön lukujen summa on sama kaikkiin suuntiin 34. Taikaneliötä on käytetty salakirjoituksen avainkoodina ja kelvannee se siihen vieläkin.

Googlettamalla löytyy lisätietoja niin herra Dûreristä kun hänen Melengolia 1 taulustaan.

Kylätie

Tänä aamuna: Kevätsumuisen harmaa kylätie!

SEIS

KLIKKAA Sama kohde

Huhtikuussa humahtelee, sanoi vanha kansa ja niin nyt näyttää, että lumi saa kyytiä kevään tieltä. Polut ovat yhtä klossakaa tai ypyliä, jossa ei enää jalkamies tahdo polulla pysyä. Ennen kun talvitiet meni ypylille, ei niillä voinut hevosella ja reellä ajaa, ei ainakaan kuorman kanssa.
Viikon, kun jatkuvat tällaiset suhjusäät niin lumi alkaisi olla vähissä. Muutama yönä kun sataisi kunnolla räpäskää ja päivällä helottaisi aurinko olisivat pian pälvien mättäät paljaana.

O2 haastekuva

Omena/2

Kaupunkikuva

Jyväskylää, taustalla Laajavuori

Ongelmattomuus

Ongelmattomassa maailmassa eläminen voisi olla tylsää. Olisi rahaa, kuin rikkauksistaan tunnetulla Lydian kuningas Kroisoksella ja ruokaa joka oksalla, kuin paratiisissa. Kaikki olisivat keskenään ylimpiä ystäviä eikä kukaan ajattelisi pahaa, kun ei tarvitsisi ajatella juuri mitään. Olisi silloin ihmisen maailma sekaisin, varmaan olisi jatkuva kesä ja lämpötila, tuulet ja sateet ja maanjäristykset olisivat maailmasta poissa. Varmaan naiset olisivat kauniita ja miehet komeita. Ehkä olisimme täysin normaaleja ja muutenkin terveitä ja ikuinen elämä kukoistaisi maanpäällä

Ongelmattomuus olisi kyllä pirun huono keksintö. Eikä sellaista voisi kukaan edes hulluimmissa kuvitelmissaan toivoa. Ongelmat kuuluvat elämään, jossa pystymme edistämään hyvää terveyttä ja menestystä, sekä onnea niiden ajatusten avulla, joita ajattelen mielen kätketyllä näyttämöllä. Ihminen pystyy tuntemaan miten riemukasta on nähdä pienien toiveiden toteutuminen, se on todiste siitä, että elän rakentaen jokaisen päivän mahdollisuuksieni mukaan. Elämäniloa lisää, kun saa kokeilla uusia asioita, joissa on tietenkin mahdollista epäonnistua, mutta myös oppia ja yrittää uudelleen. Ei pidä elämää pelätä vaikka se ei ole ongelmatonta. Jos ei omaa kykyä yrittää, niin voi ajatella, että olisin voinut, mutta kun ei tarvinnut. Pääasiassa saamme lähes kaiken sen mitä tarvitsemme, ellei ihan päättömyyksiin pyri.

Ongelmallisuus saattaa joskus kasvaa suuremmaksi mitä yksilö jaksaa kantaa, mutta silloin tulee apuun jokin yhteisö, kuten nyt tuossa Libyan tilanteessa, jossa Maailmanjärjestö YK päätti antaa kapinallisille apua ja vähän roiskia ohjuksilla pahiksia siellä aavikoiden laidoilla. YK perustettiin toisen maailmansodan jälkeen edistämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia. Ehkä uskotaan, että vuosien kuluttua konflikteista sodat unohtuvat ja ihmiset ovat tyytyväisiä, koska talous kasvaa ja siviilikäyttöön saadaan uutta tekniikkaa ja ennen näkemätöntä tietämystä.

Loppujen lopuksi ajattelemme, että maailma on näin paras, sillä ongelmattomana se ei olisi edes tämän nykyisen veroinen. Suomalaiset käydään  joukolla vaaliuurnilla ja äänestetään Suomenmaahan mahdollisimman ongelmaton eduskunta, ja sitten vaalikaudeksi pulinat pois.