Puisto

Pitkäperjantaina puisto sanasta tulee ensinnä mieleen Pääsiäisen aikaan sopiva Getsemanen puisto Jerusalemista. Oliivipuulehto on varmaan rauhoittava paikka niin tämän päivän ihmiselle, kuten se oli Jeesukselle.

Suomi on myös puistomaisten metsien maa, sillä meillä on paljon erilaisia metsiä. Maamme pintalasta on metsämaata 22,1 miljoonaa hehtaaria eli neljä hehtaaria jokaista suomalaista kohti. Euroopan keskiarvo on vain 1,3 hehtaaria. Jokamiehenoikeus antaa meille mahdollisuuden mennä metsään niin halutessamme. Mikään muu ei ole sen mukavampaa kuin istahtaa keväisenä päivänä kannolle ja antaa mielen rauhoittua ja katseen levätä ympäristössä. Joskus hakkuuaukon reunalla saattaa tulla surullinen olo, kun kaikki rinteen puut ovat poissa ja kannotkin raivattu poltettavaksi. On vain ymmärrettävä, miten tärkeää meille on uusiutuva energia. Muutenkin metsän puusto on kansallinen aarre. Mitä olisi Suomi, jos noiden metsien tilalla olisi esimerkiksi puutonta erämaata? Puistojemme lumo lisää tietenkin tuhannet järvet ja lammet, jotka päilyvät humisevien honkien välistä.

Pudas luonto ja ympäristö ovat vaalimisen ja sälyttämisen arvoisia asioita, jossa jokaisella luonnossa kulkijalla on oma vastuunsa. Näemme jokainen tulevaisuuden menneisyyden jatkona, kehitys on edennyt hyvinvoinnin osalta parempaan suuntaan. Jotta näin tapahtuisi tulvinakin vuosikymmeninä olemme kantamassa vastuuta myös jälkipolvien Suomesta. Ainakin suuri enemmistö kansasta haluaa säilyttää koko maan puistomaisena ja asuttuna.

Pääsiäisen ajan ajatuksiin sopii hyvin mennä tänään metsään ja istahtaa kivelle tai kannolle antaen mielen rauhoittua, hengittää syvään keväistä ilmaa ja meditoida nauttien kauniista säästä ja luonnonkauneudesta.