maanantai 10. lokakuuta 2011

Iloista mieltä

Luonnossa, niin metsissä, kun asutuksen keskelläkin on paljon nähtävää, jota ei aina huomaa. Valokuvaus kehittää, parantaa, ainakin se ylläpitää heikkenevää huomiointikykyä. Sellaiselta ainakin tuntuu, kun kameraan tallentuu valojen ja varjojen leikkiä. Varmaan sama olisi, jos aina kulkiessa pitäisi taskussa äänitallenninta, johon voi puhua mieleen tulleita ajatuksia. Tai olisiko pieni videokamera tätäkin parempi keino? Tosin pikkupokkarissa ja hyvissä puhelimissa on kaikkí hyvään havainnointiin tarvittavat ominaisuudet.

4 kommenttia:

  1. Tosi kiva oivallus. Sopivaan aikaan kuvattu. Tuottaa iloa katsojalle ja varmaan myös kuvaajalle.

    VastaaPoista
  2. Todella hieno kuva! Kaikki jotenkin sointuu toisiinsa. Tuo varjo on kyllä hieno yksityiskohta. :)

    VastaaPoista
  3. Upea kuva! Näen tässä monenlaista iloa; iloa kävelystä kauniissa miljöössä, iloa kauniista ilmasta, iloa havainnoinnista, iloa kengän alla ropisevasta sorasta - ja etenkin iloa esteettisestä näystä, kun varjot kulkevat täydelleen mutkaa mukaillen; iloa oikeaan aikaan oikeassa paikassa olemisesta. :)

    Iloinen olen nyt myös itse kun jaoit tämän kuvan. :)

    VastaaPoista