 |
| Kohtaaminen Tuntemattoman ihmisen kohtaaminen ja heille puhuminen, on jotenkin vaikeaa. Harvoin sitä pysähtyy keskustelemaan ventovieraan vastaantulijan kanssa. Varjelemmeko elämäämme, omaa minuutta suojellen ja sisäänpäin kääntyen?
Marketin kassajonossa syntyy joskus
pieniä rupatteluja, mutta harvemmin muualla, vaikka itse yrittäisi
olla aloitteellinen. Toisin oli silloin kun oli koira. Monilla
ulkoilureissuilla pääsi juttuun tuiki tuntemattomien kanssa, siitä
pitivät koirat huolen. Vaikka kaipaankin juttutuokioita satunnaisten kulkijoiden
en kuitenkaan hanki koiraa.
|
maanantai 31. lokakuuta 2011
Kävelyllä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
joku menossa, toinen tulossa
VastaaPoistaTuttuja maisemia! Onko Jyväskylä muuttunut niistä ajoista, kun itse asuin sielläpäin? Kymmenen-viisitoista vuotta sitten oli vielä ihan normaalia jutella tuntemattomillekin. Olen edelleen siitä kumma, että juttelen kaikille niitä näitä. Ihmiset täällä etelässä katsovat kuin hullua. =) Aika surullista, jos kaupunki on vetäytynyt kuoreensa.
VastaaPoista