Eihän aina olisi pakko istua

Istujallekin on tarjolla samanlaiset töppöset

Yleensä tuoli on istuin, jossa on neljä jalkaa, siinä on selkänojakin, joka lisää istumisen mukavuutta. Kuka ja koska tuoli on keksitty, sitä lienee vaikea selvittää. Istuimia on monen kaltaisia, monen muotoisia ja värisiä, eikä niillä kaikilla ole edes kunnon jalkoja.

Käydessäni tänään marjassa, istuin hetken kannolla, jolla oli karhunsammalta pehmusteena. Tuolilta se tuntui, vaikka olikin matala. Hyvä siinä oli istuskella ja syödä mustikoita varvuista. Joskus otan metsään mennessäni mukaan Walkstool nimisen ruotsalaskeksinnön. Pahuksen mukava istuin sekin on etenkin, jos käy katsomassa vaikka jotakin kenttätapahtumaa. Oma kevyt ja kestävä tuoli kulkee helposti matkassa. Tosin minun Walkstoolille kävi tässä taannoin niin, että tuolin jalat painuivat märkään saviseen kenturaan ja yhdestä sen kolmesta jalasta jäi töppönen saveen. En sitä sieltä löytänyt, joten nyt tuolini yksi jalka on paljaana.

Kuvassa olevassa tuolissa on hyvää se, että sen jalkineet ovat värikkäät joten kadonneenkin kengän löytäminen olisi helpompaa.

Terveyden kannalta istumista tulisi ainakin vähän rajoittaa, sillä minulla on suuri kiusaus aina etsiä jokin istuinpaikka. Ihminen joka seisoo vaikuttaa levottomalta, vaikka omilla jaloilla seisoskelu olisi terveydelle hyväksi. Mitähän vaimo sanoo, jos tänä iltana katsoisin vaikka illan TV-elokuvan kokonaan seisaaltani, vain ihan terveydeksi?

(Levoton)