Hukassa on villakoiran ydin

Olen joskus ihmetellyt, miksi niitä villakoiria pidetään, mutta nyt sekin selvis, että niiden villoista kehrätään lankaa. Koirankarvalangasta tulee varmaankin hyviä lapasia, kintaita ja vaikka villapaitoja. Ovat siis hyötyeläimiä nämä pitkäkarvaiset koirat.

Joskus meidänkin perheessä oli koira, mukava kuin mikä, pitkäkarvainen lapinkoira, mutta ei hänen karvaansa tullut mitenkään hyödynnettyä, koska ei noussut mieleen.

Nyt jos koiran ottaisin, voisin yrittää puhua vaimolle, että sen vuoksi, että saisit kunnon kamppeita kudottua talven varalle. En usko että meni lävitse tuommoinen anomus.

Siinäpä se on se villakoiran ydin, eli perimmäinen kysymys: Miksi?

Taitaa jäädä usein tuo ”miksi?” suureksi kysymysmerkiksi monissa isommissakin hankkeissa. Eräs tällainen taitaa olla tuo vellova valtakunnallinen kuntauudistus. Miten ja millä keinon tulemme onnellisemmiksi ja rikkaammiksi, jos Suomessa olisi vaikka alle sata kuntaa. Tuleekohan tuo 100 siitä, kun maassa on Satakunta niminen maakunta, josta lauletaan:

 

Kauas missä katse kantaa yli peltojen,
missä kaartaa taivon rantaa salo sininen,
siellä Satakunnan kansa tyynnä kyntää aurallansa maata isien.

Voi olla, että se hukassa oleva villakoiran ydin on pitkään vielä hakusessa tuossa kuntaremontissa ja antaa koirien pitää nahkansa ja karvansa, sillä minä luotan lampaan nahkaan ja villoihin, sillä ei ole koiraa karvoihin katsomista.

Pakinaperjantai aiheen ja aidan vierestä