Luovien laitamyötäistä

Tämä meidän Suomi isänmaamme muuttuu. Taitaa muuttua ihan päivittäin, mutta mihin suuntaan mennään, sitä on vaikea tietää. Kutenkin eteenpäin, koska ajassa ei pääse takaisinpäin, eikä huomisen tuloa voi estää.

Kaupungit, ja jotkut asutuskeskukset kasvavat kohisten, mutta syrjäiselle maaseudulle ei kehitys hyvää tee. Näyttää kuin yksityistiet rappeutuisivat eivät kylätietkään ole hyvässä kunnossa. Tievarren tyhjät navetat lahoavat ja tiilinavetat rapautuvat. Ei kaikissa tölleissä ole maalikaan kovin tuoreen näköinen.

Syrjäisten seutujen palvelut ovat vähissä ja koulut harvassa, mutta eihän siellä ole ympärivuotisesti paljon lapsia jos kunnolla aikuisiakaan. Vanhukset ovat taloissaan harmitellen, kun tilalle ei ole jatkajaa. Joku iso tilallinen voisi ostaa pellot ja metsät halvalla, jos myisi. Taitaa moni talo ja manttaalit jäädä perikunnan revittäväksi. Ehkä tulee joku rikas venäläinen, joka haluaa rannat ja metsät virkistyäkseen syrjäisessä Suomessa.

Kohta pitäisi äänestää kuntavaaleissa. Entinen peritty puoluekanta säilyy, mutta senkin edustajat valtuustossa vähenevät:

—Populistia en äänestä, sanoi isäntämies. Elämä on semmosta luovimista laitamyötäistä, hän jatkoi.

—Neljännesvuosisata vielä niin eihän näillä seuduilla monestakaan piipusta pakkasaamuna haiku nouse. Ei nouse, kun kaikki torpat, silloin kylmillään kyhjöttää.

—Tyytyväinen minä olen elämään, ja kyllä ne kaupunkiin muuttaneet nuoret pärjää, mutta olisi se hyvä, kun maaseutukin säilys. Pitäs varmaan kuntien liitosten sijaa yhdistellä noita puolueita, koska Suomessa voitas nyt tarvita semmosta Koko kansanpuoluetta.

Istuttiin ja muistellen miten oli 25 vuotta sitten. Näemme miten hyvin on tänään, mutta millaista on vuonna 2037, sitä emme kukaan voi tietää, mutta tulossa sekin aika on.

Pakinaperjantai

303. Luovien laitamyötäistä