Tänään on poikkeuksellinen syksysää, kun ei sada vettä. On valoisaa, jopa syvällä metsässä. Sammal on märkää, mutta kumisaappaat jalassa on mukava kävellä, katsella ja kuunnella. Syksy tuo muutoksia maisemaan, kun puut ovat jo lähes kokonaan lehdettömiä. Mukanani ei ole kuin kamera kaulalla, jolla kuvaan metsän pieniä yksityiskohtia. Silmäni ovat tottuneet puiden lomasta siivilöityvään valoon.
—Mitä kumman keltaista näenkään maassa?
Kantarelli! Niitä on jopa enemmänkin.
Taskussa ei ole edes muovipussia, ei ole kameralaukkukaan mukana. Onneksi päässäni on pipo. Kerään päähineellisen keltaisia sieniä. En odottanut tällä reissulta löytäväni mitään erityistä, mutta niin vain osuin sieniesiintymään. Ehkä pitää vielä toistamiseen käydä etsimässä, jos vaikka sieniaika vielä jatkuu.
Taskussa ei ole edes muovipussia, ei ole kameralaukkukaan mukana. Onneksi päässäni on pipo. Kerään päähineellisen keltaisia sieniä. En odottanut tällä reissulta löytäväni mitään erityistä, mutta niin vain osuin sieniesiintymään. Ehkä pitää vielä toistamiseen käydä etsimässä, jos vaikka sieniaika vielä jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti