Katselin ”mummun” vanhoja
pelargonioita, jotka eivät ole näin helmikuussa kovinkaan hyvän
näköisiä. Tuskin hän huomaa, kun otan muutamia versoja ja lehtiä
saksilla irti.
Pelakuu lähtee helposti kasvamaan,
joten sen voisi suoraan turvemultaan tökätä, mutta minä nyt
kokeilen juurruttaa jopa tällaista lehteä ensinnä vesilasissa. Voi olla ettei se sentään onnitu. Noin parikymmentä
uutta versoa, vfahvaa kukkatainta yritän saada aikaan. Saapa nähdä
millainen hätisteltävä katulaulajien joukko meidän ikkunaa
ihmettelee, kunhan kesä koittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti