Eristenuppi |
Synnyinseudulleni Pohjois Satakuntaan saatiin sähkö olympiavuonna 1952. Se on myös tärkeä vuosi, koska menin silloin ensimmäiselle luokalle kansakouluun. Ensimmäiset koululäksyt, aapisen tavaaminen tapahtui öljylampun kelmeässä valossa. Sähkövalon tultua oppiminen eteni tehokkaasti, vaikka sähköä toki säästettiin. Taidettiin niitä valopetroolivalaisimia käyttää jonkun verran, vaikka sähkönappula oli seinässä.
Isä oli mukana kun sähkölinjoja vetämässä. Hän oli “tolppa-apina”. Maassa porattiin tolppiin reiät joihin eristeet ruuvattiin ja sitten kun pylväät oli pystytetty niin avoin kuparijohto vedettiin kireäksi linjaksi, jolloin hän oli sitomassa lankoja tällaisiin eristeisiin.
Aidassa tällaisia oli aikoinaan maalla, kun sähköaitaa laitettiin lehmälaitumen ympärille.
VastaaPoistaTämä on kyllä 220 voltin sähkölinjan nuppi
PoistaKeraaminen nuppi
VastaaPoistaKaunista kiiltoa ja raudan rosoisuutta...
VastaaPoistaVau - upea!
VastaaPoistaAntiikkia!
VastaaPoistaKerrassaan loistava idea ja tarkka kuva! Voihan posliininuppi konsanaan! Noita ei juurikaan enää näe kuin vanhoissa maalaistaloissa...
VastaaPoistaTämä nuppi herättää mukavia muistoja.
VastaaPoistaNuppi jolla on sinulle muistoarvoa. Kiva keräilyesineenäkin. Muistan öljylamput serkkuni kotona, varjot olivat pelottavia. Meillä oli aina sähkö, ainakin sen mitä muistan.
VastaaPoistaHIENO!
VastaaPoistaRuoste ja ikä on kuvassa aina kaunista. Noita olen joskus opiskelija aikana jopa vääntänyt pylvääseen. :)
VastaaPoistaHieno haastevastaus!
VastaaPoistaNostalgiaa ja hyvä oivallus!
VastaaPoista