Joulukuu on muistojen kuukausi. Kuka ei muistelisi menneitä jouluja aina lapsuudesta alkaen. Joululahjat ja läheiset ystävät palaavat mieleen. Joulukortteja lähetään edelleen lukuisa määrä, vaikka käytössä on sähköiset yhteydenpitotavat, eivät ne syrjäytä joulukortin inhimillisyyttä. Näyttää siltä, kuin vanhemmiten korttimäärä vain lisääntyisi. Vuosittain ainakin meillä on saatujen ja lähetettyjen korttien lukumäärä kasvanut. Ehkä yksi syy siihen on helposti ylläpidettävä osoiterekisteri. Käsin ne joulukortin kuitenkin kirjoitetaan, eikä vaimo anna lupaa tulostaa valmiita osoitetarroja. Tämän vuoden korttinipun ostin kuitenkin sellaisia joissa oli valmiiksi painettu postimerkki, vaikka helppo olisi ollut tarramerkki kortteihin kiinnittää.
Uskon auringon nousevan, joka aamu vaikka harvoin se on tähän vuodenaikaan näkyvissä. Talven pimein aika kääntyy lauantaista alkaen valoisampaan suuntaan. Pimeää onkin ollut ihan tarpeeksi, sillä tänäänkin pilvisenä päivänä ei kovin kauaa pärjännyt ilman valoja. Valokuvauksen harrastajalle tämä aika on kuitenkin mukavaa aikaa kuvata. Kameran kennolla herkkyys riittää, ja jos ei käsivaralta saa kunnon kuvaa niin jalustalla valokuvauskone pysyy vakaasti paikoillaan.
 |
| Järven jäähän jäätynyt mennen kesän muisto |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti