Joulukuista hössötystä

Joulu on jo ovella...

JJoulun lähestyminen aiheuttaa kummallista hössötystä. Tuntuu siltä, että kaikki on muuttunut työajoista, jolloin olin, kotoa kotoa poissa aikaisesta aamusta usein myöhäiseen iltaan. Nyt kun pitää olla vaimon kanssa yhdessä lähes koko ajan, niin se on yhtä matalalentoa. Ei aina kehtaa karata minnekään ulos, tai linnoittautua työhuoneen rauhaan. On toki eläkkellä olossa paljon positiivista, mutta joskus ottaa päähän, sen voin sanoa. 

Eilen ajoin mökille joulukuusia hakemaan. Toin niitä pienen kuorman, jotta on sitten valinnanvaraa. Yhden oikein hyvän kuusen katsoin huolella, mutta kaikki muut otin sellaisia, joista on muille puun taimille pikemmin haittaa. 
—Eihän sitä omalta maalta parasta puuta pidä kaataa, ajattelin.

Se oli virhe, sillä kotona puut joutuivat emännän kovaan laatu karsintaan. Onneksi siitä parhaasta olimme samaa mieltä, joten se tulee jouluaattona olohuoneeseen. Niistä huonommista yhden pystin jo valmiiksi etupihan puolelle ja seuraavan iskin tukevasti takapihan kukkapenkkiin Näihin kahteen ulkokuuseen laitamme jouluvalot, ja olkilyhteet linnuille, kunhan joudetaan. Muutama kränä kuusi on vielä peräkärryllä, jos vaikka jollekin kelpaisi.