Kevät herättää silmuja

Kivi tarjoaa lämpöä

Pääsiäinen meni ja kevät tuli, eikä siinä ole mitään ihmeellistä, sillä niin on tapana käydä. Pääsiäiseen liittyy paljon perinnettä, eikä ainakaan vähiten ruokien suhteen. Kananmunat, mämmi ja lampaanviulu ovat ainakin sitä perinnettä ja kaikkia näitä oli meidänkin ruokapöydässä ja tietenkin myös pajukissoja. Jotenkin niitä perinteitä pitää vaalia ja siirtää myös seuraaville sukupolville.

Maaliskuu oli poikkeuksellisen lämmin ja siksi huhtikuun alku oli jonkinlainen pettymys, kun oli koleaa. Eräs tuttu henkilö valisti minua, kun puhuin takatalvesta, ettei tämä voi olla takatalvi, koska kunnon kevät ei ole vielä alkanut. Totta se on, mutta nyt kun vielä yöt lämpenevät jopa alkavat kevään merkit näkyä. Joku urheilee turmiollisen heikoilla jäillä, ja joku vaihtaa muutamia tunteja liian aikaisin kesärenkaisiin. Kaikkea voi sattua ja sitten sattuu pahasti.

Erilaiset kevään pölyt tuntuvat sieraimissa väsyttää. Johtuuko kevätväsymys jostakin allergisesta reaktioista, koska samalla pärskityttää. Voi se niinkin olla. Kevät kuitenkin innostaa ja innottaa vanhempaakin taas kuten puiden oksilla hyppiä ja laulavia lintuja.