Punastuminen on yksilöllistä

Ei punerra

— Punertaa marjat pihlajain,

Masema

Alkusyksyn kauniit säät ovat luonnossa liikkujan kulta-aikaa!

Viitaniemi

Eteenpäin ja ylöspäin!

Hyttynen

Paljonko syksyinen hyttynen painaa?
— Sinisen ajatuksen verran se painmaa!

Satama aamulla

— Euroopan mestarikokkien pöydässä

Kävin ruokakaupassa, mutta myös läheiseillä kirpparilla. En hakenut sen ihmeempiä kirpparilöytöjä, mutta tätä kirjaa en voinut jättää ostamatta. Kirja on varmaankin raamattua vahvempi se painaa, kuin synti. Hintalappu oli 2 euroa, mutta se on 50% alennuksella ostettavissa. Tuntuu, että en tarvitse tuota kirjaa, ja sen lisäksi saan kotona vain nuhteita ostoksesta, silti ostin sen - ahneutta.
Kirjan hinta on ollut uutena noin 40€ ja antikvariaatissa sen hinta on 8 -10€. Nyt se on meillä.
Nuhteita tuli, kuten arvelin, mutta kestän ne. Jotakin pitää kokeilla ja opetella, ties vaikka mitä virikkeitä tämän oppaan sisältö voi antaa. Ainakin saan uusia uutta intoa kokkailuun.

Joka säällä voi kuvata

Valamonruusu

Tuskin mikään muu harrastus voi olla niin monipuolista kuin valokuvaus. Valokuvaus ei ole säistä kiinni, vaan yksinomaan omista asenteista. Aurinkoisella säällä kuvataan ulkona, mutta silloinkin haetaan kohteesta riippuen varjoisia alueita. Kova auringonvalo, kun tekee ainakin henkilökuviin rumia varjoja. Aurinkoiset maisemat ovat mukavia, etenkin jos kuvaan saa myös cumulus poutapilviä.

Sadesää on hyvä sää kuvaajalle ja kameran voi suojata vaikka isohkolla minigrip pussilla, johon leikkaa objektiivia varten sopivan aukon, josta vastavalosuoja kurkistaa. Sateella ei pidä jättää jalustaa kotiin, sillä parhaat sadesään kuvat vaativat pitkän valotusajan. Kameraa ei pidä päästää kastumaan, se pitää muistaa.  Aina kun sataa pitäisi kuvata, vaikka usein se jää, kun on niin mukavampi kuvata sisällä. Sateella on hyvää aikaa myös kuvankäsittelylle, jos ei ukkosta. On kokemusta siitäkin miten ukkosen aiheuttama hetkellinen sähkökatkos hävitti kahden tunnin työn tulokset, joita en ollut tallentanut.

Tänäänkin on sateinen päivä, ehkä kuvaan jotakin, mutta ainakin käyn galleria Ratamossa Ratamo katsomassa Syyrian pakolaisista kuvatun Esa Ylijääskön valokuvanäyttelyn. Otan ainakin pokkarin ja puhelimen mukaan. Pitää laittaa Olympus lataukseen, koska se on ollut pitkään laukussa ja akku on lähes tyhjä.

Juhannuksena kukassa

Keväisiä kuvia luonnosta

Roskaaminen on yleistä muuallakin, kuin teiden varsilla. Luontoon jätetty muovi säilyy maassa ja vedessä sukupolvelta toiselle1

Roskaamista on helppo välttää toimimalla asianmukaiseti ja viemällä roskat niille kuuluvaan paikkaan.

Sama kukka

Tietoisesti metsässä

Kevät edistyy nyt hitaasti, mutta erilainen todellisuus tuo esiin uusia näkökulmia. Läsnäolon oppiminen ei aina ole helppoa, — tässä ajassa, tässä hetkessä. Kevään kukat eivät juuri vielä kuki ja maassa on talven jälkeen kuollut ruskea väritys. Nyt voi nauttia niukasta luonnon voimasta, joka pian herää alkavaan runsauteen -kesään. Voisi ajatella, että luonnossa läsnäolo on kuuntelemisen taitoa tai sitä voi pitää kuuntelemisen harjoituksena. —Jossain laulaa mustarastas. Kaukaa kuuluu palokärjen rummutus ja ylläni lentää kaakattava joutsenpariskunta. Läsnäolo on kaikkea, kun kolea kevättuuli humisee lehdettömissä koivuissa, ja tunnen viiman viileänä ihollani.

Etsin tietoisesti luonnossa uusia näkökulmia. Vedän takin vetoketjua ylemmäksi ja katselen miten vähän pellon laidalla on avoimia leskenlehden kukkia.  Sinivuokkoja en ole tänä keväänä vielä nähnyt.

Luonnossa liikkuessa ihminen on aina yksin omien tunteiden ja ajatusten  parissa-  sopusoinnussa metsän kanssa. Vaikka aivot tekevät työtä se rentouttaa. Olen tietoisesti läsnä, koska ihminen on pieni osa luonnon suurta kuvaa.

Huhtikuu

Joutsen joikuu kuollutta puolisoaan

Suunnittelin tälle päivälle kuvata kevätkuvia, kun sääennusteen mukaan iltapäivän piti olla aurinkoinen. Ei ollut! Tein kuitenkin pienen ranta- ja metsälenkin. Ei ollut oikein innostava, koska näsiä oli sulkenut kukkansa, leskenlehti oli kukat supussa, eikä kukkivaa rentukkaa näkynyt.
Muutenkin oli ankeaa, kun joutsen joikui puolisoaan, joka oli lentänyt sähkölankoihin ja makasi suan vieressä kuolleena sohjoisella jäällä. Puolison menettänyt joutsen lensi ympyrää kuolleen lähellä ja minua jännitti, että sekin voi osua noihin samoihin lankoihin. Onneksi se kuitenkin onnistui lentämään lankojen alta etäämmälle.
Otin kuvia tuosta yksinäisestä joutsenesta käsivaralta. Kaikissa kuvissa on epätarkkuutta. Kolmensadan millin tele on, jo sen verran pitkä putki, ettei sillä onnistu saamaan kunnon kuvia ilman jalustaa. Minulla oli kiinteä aukkoarvo (f8)valittuna, jota en nopeassa tilanteessa huomannut avata selkosen selälleen.

Takatalvi

Luminen aamu 26.4.2017

Näkökulmaa voi vaihtaa

Yleensä takinkääntö pidetään negatiivisena asian, mutta onko se sitä? Näkökulmaa voi vaihtaa, kun asiasta on saanut uutta tietoa ja pidän siksi takinkääntöä tärkeänä toimena asiaa seuraavalle ihmiselle.
Olen monasti joutunut vaihtamaan ajatustani, ja pidän sitä aina tarpeellisena, kun sille on perusteet. Tämä on henkistä joustavuutta. Jos ei ole joustoa ei asia etene, kun vastassa on jyrkkä ei. Useimmiten entä jos vaihtoehto on tie hyvään kompromissiin. Esimerkiksi luonnossa kulkiessa voi joutua vaihtamaan polkua, etenkin näin keväällä, kun jokin polku on kovin märkä. Ei haittaa vaikka matka olisi hieman pidempi, kun tie on turvallinen.

Näkökulman vaihto avaa uusia tapoja ymmärtää valittu toiminta. Meidän kannattaa opetella käyttämään henkistä joustavuutta, sillä se on omaksi eduksi. Kun kuuntelee ja tarkkailee ympäristöä, voi päätyä huomattavasti järkevämpään ratkaisuun. Joskus se ratkaisu voi olla kokonaan EI tai sitten jokin muu tapa toteuttaa tietty hanke. 

—Paleltaa

—Onneksi on ruokaa tarjolla!

Kohta on Pääsiäinen

Ennen oli erilaista, vaikka meille ennen käsite on vain joitakin kymmeniä vuosia, emmekä tiedä paljoakaan tuhansien tai miljoonien vuosien takaisesta elämästä. Helppoa on muistella oman elämän menneitä vuosia, mutta kaukaisesta menneisyydestä emme paljoa tiedä.

Riite sulavan jään pinnalla

Ehkä tulevaisuudessa on paljon mielenkiintoisempaa tulossa, tai siellä on edessä ilmastonmuutoksen aiheuttama ekokatastrofi?j Se voi aiheuttaa eliöllisen elämän sukupuuttoaallon, jopa seuraavalla vuosisadalla. Nyt on jo merkkejä maapallon eläinlajien yllättävästä vähentymisestä.

Lähimenneisyydestä on muistoja sekä paljon erilasita tallennettua materiaalia, mutta tulevaisuudesta voimme vain haaveilla tai kauhulla sitä odottaa. Me luomme ihmislajin omaa tulevaisuutta, mutta millainen siitä tulee, sitä ei etukäteen kukaan tiedä! Siinäpä se tulevaisuuden viehätys on!

Tulevaisuudessa ikäännymme, käymme päivä päivältä vanhemmiksi. Ehkä tärkeintä elämässä on nykyhetki! (NYT!) Seurataan sitä eläen tätä kuluvaa aikaa täysin siemauksin. Suuressa mittakaavassa ihmisen elinaika on vain punainen minuutti suuressa ajan periodissa. Pitää yrittää tajuta, että olemme ajassa, joka on meitä itseämme paljon suurempi, verrattuna ihmisen elinaikaan. Emme elä aina, vaan elämme nyt. Kevät on ihmisen parasta aikaa, koska kesä on edessä. 💥💥

Sula

Tiistai 04/04

Hangella

Mittari näyttää +8,7°. Lumetsulavat, siinähän menevät. Ei sitä voi tarkkaan tietää, milloin maa on lumeton. Ehkä Vapuksi. Järvien vapautuminen jäistä on erilainen asia. Jäänlähdöstä on olemassa veikkauksia, joista oikein veikanneiden kesken arvotaan palkintoja. Se on helppo todentaa milloin merkkilippu ei enää ole jäällä, vaan lilluu vapaasti vedessä. Nyt jäät ovat jo hauraita, etten suosittele ketään jäällä liikkumaan. Itse en enää lähde edes pilkille, sillä pelkään veden varaan joutumista. On turvallista ostaa kalat tiskiltä, kunnes taas on vapaat vedet ja voi vaikka heittää katiska rannasta sulaan veteen.