![]() |
Kohtaaminen Tuntemattoman ihmisen kohtaaminen ja heille puhuminen, on jotenkin vaikeaa. Harvoin sitä pysähtyy keskustelemaan ventovieraan vastaantulijan kanssa. Varjelemmeko elämäämme, omaa minuutta suojellen ja sisäänpäin kääntyen?
Marketin kassajonossa syntyy joskus
pieniä rupatteluja, mutta harvemmin muualla, vaikka itse yrittäisi
olla aloitteellinen. Toisin oli silloin kun oli koira. Monilla
ulkoilureissuilla pääsi juttuun tuiki tuntemattomien kanssa, siitä
pitivät koirat huolen. Vaikka kaipaankin juttutuokioita satunnaisten kulkijoiden
en kuitenkaan hanki koiraa.
|
Arjen ajatuksia ja askareita, sekä liikuntaa luonnossa, jolloin kuljetan kameraa matkassa mukana.
maanantai 31. lokakuuta 2011
Kävelyllä
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Talviajassa
lauantai 29. lokakuuta 2011
Huomenna
perjantai 28. lokakuuta 2011
Kuplat
torstai 27. lokakuuta 2011
Kellastuneet lehdet
Aika usein on käynyt niin, että olen
jättänyt kirpparilla käydessäni, jonkun mielenkiintoisen esineen
tai laitteen ostamatta. Sitten päivän parin päästä on tullut
mieleen käydä hakemassa se. Useimmiten käynti on ollut turha, koska
joku on osannut tehdä heti päätöksen.
Tänään katselin Kameralehden vuosikerta
1985 siististi sidottuna koviin kansiin, ja hintalappu 5 euroa.
Historiaa, sillä tuolloin ei vielä tiedetty digitaalisesta
valokuvauksesta mitään. AF-automaatti tarkennus oli vasta tulollaan
kameroihin. Minä olen ollut kameralehden kestotilaaja vuosikymmenten
ajan, joten en ostanut teosta, sillä minulla on varmaan tuokin
vuosikerta jossain vintilla laatikossa.
Kotiin tultua tarkistin ja totesin, että olisin
ostanut kaksoiskappaleet. Se tästä kuitenkin jäi käteen, että
otin muutamia vanhoja kellastuneita lehtiä selailuun ja voin vain
todeta, ettei valokuvaus ole juuri muuttunut, vaikka tekniikka on kuin
toiselta palaneetalta. Onhan Nokian uudet Lumia
puhelimetkin erilaisia kuin 1980 luvun ARP.it, mutta puhelut pysyvät
edelleen puheluina.
HU huu!
Valouvatorstain 222. haaste: —Huhuu! Näin Halloweenin kynnyksellä haaste tällä viikolla on kummitustalo.
![]() |
Mikä sitten, ellei kummitustalo? |
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Lämmin annos
tiistai 25. lokakuuta 2011
Tuunattu
maanantai 24. lokakuuta 2011
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Elämäni kovin kisa
Kilpailun järjestäjä selitti reittiä
kilpailuun osallistuville.
Lähtöpaikalla oli 10 kanssa kilpailijaa, jotka lähtivät kiertämään yksitellen vaativaa tehtäväpolkua. Tunnistusta, arviointia taitavuutta, kestävyyttä ja voimaa. Monista hyvistä ominaisuuksista on apua suoritukseen. Tavoitteena on hyväksytty ja suoritus ja tietenkin hamuan hyvää tulosta, voittoa.
—Esteet ovat voitettavaksi, totesi paikan valvoja.
Mahdollisuus on kiertää este, mutta siihen kuluu aikaa runsaasti, läpäistä este kulkemalla läpi labyrintistä tai kiipeämällä esteen ylitse. Kiertämisestä tulisi liian paljon sanktioita, joten ei niin, ei myöskään sokkeloon jossa kuluisi aikaa. Kiipeäminen on fyysisesti vaikea, mutta ehkä se on nopein vaihtoehto, Joten yli esteestä!
— Polun pituus on noin 5 kilometriä
ja sen varressa on tehtävärasteja. Osa tehtävistä vaatii tietoa,
osa taitoa, jota teillä kaikilla putkimiehillä on. Tulokseen
vaikuttaa matkaan käytetty aika, sekä tehtävien suorituspisteet.
Jos joku tehtävä jää kokonaan suorittamatta on kilpailu hylätty.
Pyrkikää kaikki parhaimpaanne, sillä palkinnot ovat arvokkaat, ei
yksin voittajalle vaan myös muille hyväksytyn suorituksen tehneille
se tuottaa kunniaa.
Lähtöpaikalla oli 10 kanssa kilpailijaa, jotka lähtivät kiertämään yksitellen vaativaa tehtäväpolkua. Tunnistusta, arviointia taitavuutta, kestävyyttä ja voimaa. Monista hyvistä ominaisuuksista on apua suoritukseen. Tavoitteena on hyväksytty ja suoritus ja tietenkin hamuan hyvää tulosta, voittoa.
Eivät ne ammattilaiselle kovin
vaikeita tehtäviä olleetkaan, kunnes polulla oli korkeaksi
rakennettu este.
—Esteet ovat voitettavaksi, totesi paikan valvoja.
Mahdollisuus on kiertää este, mutta siihen kuluu aikaa runsaasti, läpäistä este kulkemalla läpi labyrintistä tai kiipeämällä esteen ylitse. Kiertämisestä tulisi liian paljon sanktioita, joten ei niin, ei myöskään sokkeloon jossa kuluisi aikaa. Kiipeäminen on fyysisesti vaikea, mutta ehkä se on nopein vaihtoehto, Joten yli esteestä!
Se ei ollut ollenkaan helppoa, koska
väsymys ja kilpailun jännitys painoi jo kehossa. Oli hikinen
olotila janottikin. Nousu ylös askel akelelta, jännitti jopa vähän
pelotti. Miten tämä on näin hankalaa selviänkö tästä
mitenkään. Enää en jaksa eteenpäin, mutta paluukin on mahdoton.
Olen jumissa ja voimat ehtyvät. Ei ole mitään turvaa olen yksin,
kauanko tässä jaksan? Pakokauhu ja pelko saa jäsenet vapisemaan,
putoaminen olisi kohtalokasta, sillä alla on rakenteita, joihin
varmasti loukkaantuisi pahasti. Silmät painuvat kiinni ja.. Mielessä
kulkee pikakelattu filminauha, siinä on koko menneisyys, myös
tulevaisuus unelmat tavoitteet. Koko elämä vilistää silmissä.
Nyt kaikki pysähtyi, tähänkö matkani päättyi?
Olin varmaan hölmön näköinen, kun
vaimo tarttui heräävän olkapäähän ja muistutti: ”Tänään on sunnuntai
aamu ja on Sinun vuorosi laittaa meille aamiainen”. Naamani vääntyi
ONNELLISEN putkimiehen hymyyn, mutta miksi, siitä en
koskaan kerro kenellekään.
maanantai 17. lokakuuta 2011
Salaisuus
![]() |
"Valokuva on salaisuus salaisuudesta. Mitä enemmän se kertoo, sitä vähemmän tiedät." Diane Arbus, amerikkalainen valokuvaaja.) |
lauantai 15. lokakuuta 2011
Lokakuu on puolessa
perjantai 14. lokakuuta 2011
Kantarellejä koriin lokakuussa
torstai 13. lokakuuta 2011
Valokuvatorstai 220
220 haasteviikolla saa inspiroitua seuraavan tekstin pohjalta:
”Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan. Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä.” Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31
”Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan. Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä.” Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)