maanantai 31. lokakuuta 2011

Kävelyllä

Kohtaaminen

Tuntemattoman ihmisen kohtaaminen ja heille puhuminen, on jotenkin vaikeaa. Harvoin sitä pysähtyy keskustelemaan ventovieraan vastaantulijan kanssa. Varjelemmeko elämäämme, omaa minuutta suojellen ja sisäänpäin kääntyen?
Marketin kassajonossa syntyy joskus pieniä rupatteluja, mutta harvemmin muualla, vaikka itse yrittäisi olla aloitteellinen. Toisin oli silloin kun oli koira. Monilla ulkoilureissuilla pääsi juttuun tuiki tuntemattomien kanssa, siitä pitivät koirat huolen. Vaikka kaipaankin juttutuokioita satunnaisten kulkijoiden en kuitenkaan hanki koiraa.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Talviajassa

Osan kelloista siirsin normaaliaikaan jo eilen illalla, osan heti aamulla, mutta milloin ovat viimeiset siirretty? Kelloja on kaikkialla, melkein jokaisessa sähköisessä laitteessa. On ihan sama mitä ne kellot näyttävät, mutta sittenkin minua harmittaa, jos kameran, askelmittarin, MP3 laitteen, tai jonkin turhakkeen kello on vika ajassa.


lauantai 29. lokakuuta 2011

Huomenna

Talviaikaan

Eilinen unohtuu,
kuin maahan pudonnut syksyinen lehti,
joka lahoaa luonnon kiertoon.

Tänään kuljen virkeästi,
kuin aurinko, joka aamulla nousee
ja loistaa pilvettömän päivän.

Huomenna on talvi lähempänä,
kelloa siirretään tunnilla taaksepäin.
Palaamme normaaliaikaan

perjantai 28. lokakuuta 2011

Kuplat

Runsassateisen kesän- ja syksyn johdosta pienistäkin metsäojista on syntynyt puroja. Vuolaasti virtaava vesi, jossa on humusta kuohuaa, kuplii ja vaahtoaa.

torstai 27. lokakuuta 2011

Kellastuneet lehdet


Aika usein on käynyt niin, että olen jättänyt kirpparilla käydessäni, jonkun mielenkiintoisen esineen tai laitteen ostamatta. Sitten päivän parin päästä on tullut mieleen käydä hakemassa se. Useimmiten käynti on ollut turha, koska joku on osannut tehdä heti päätöksen.
Tänään katselin Kameralehden vuosikerta 1985 siististi sidottuna koviin kansiin, ja hintalappu 5 euroa. Historiaa, sillä tuolloin ei vielä tiedetty digitaalisesta valokuvauksesta mitään. AF-automaatti tarkennus oli vasta tulollaan kameroihin. Minä olen ollut kameralehden kestotilaaja vuosikymmenten ajan, joten en ostanut teosta, sillä minulla on varmaan tuokin vuosikerta jossain vintilla laatikossa.
Kotiin tultua tarkistin ja totesin, että olisin ostanut kaksoiskappaleet. Se tästä kuitenkin jäi käteen, että otin muutamia vanhoja kellastuneita lehtiä selailuun ja voin vain todeta, ettei valokuvaus ole juuri muuttunut, vaikka tekniikka on kuin toiselta palaneetalta. Onhan Nokian uudet Lumia puhelimetkin erilaisia kuin 1980 luvun ARP.it, mutta puhelut pysyvät edelleen puheluina.

HU huu!

Valouvatorstain 222. haaste: —Huhuu! Näin Halloweenin kynnyksellä haaste tällä viikolla on kummitustalo.
Mikä sitten, ellei kummitustalo?

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Lämmin annos

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata kohde LÄHELTÄ!
Varmaankin tästä pullosta on haettu lämpöä.
Tämän viikon aihe on: —LÄMMIN
Paellaa lämpimänä


tiistai 25. lokakuuta 2011

Tuunattu

"Tuunaus" ymmärretään kulkuvälineen suorituskyvyn parantamisena. Termillä tarkoitetaan usein myös ulkonäön muuttamista. Tämän pyörän ulkonäkö on todella erikoinen, joten jos joku sitä luvatta lainaisi saattaisi varkaudella olla lyhyet jäljet.
En varmuudella tiedä, mutta kuvassa oleva entinen kulkuneuvo on mitä ilmeisemmin ympäristötaidetta.

Joutsen ja ...

Jo paluumatkalla etelään

maanantai 24. lokakuuta 2011

Risukossa

Sykysyisessä risukossa piileksii komeita kantarelleja 

Fabada

Fabada Asturiana

Rauha

Rauha vaatii puolustusta!

Paella

Ruoka on valmistumassa

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Elämäni kovin kisa

Kilpailun järjestäjä selitti reittiä kilpailuun osallistuville.

— Polun pituus on noin 5 kilometriä ja sen varressa on tehtävärasteja. Osa tehtävistä vaatii tietoa, osa taitoa, jota teillä kaikilla putkimiehillä on. Tulokseen vaikuttaa matkaan käytetty aika, sekä tehtävien suorituspisteet. Jos joku tehtävä jää kokonaan suorittamatta on kilpailu hylätty. Pyrkikää kaikki parhaimpaanne, sillä palkinnot ovat arvokkaat, ei yksin voittajalle vaan myös muille hyväksytyn suorituksen tehneille se tuottaa kunniaa.

Lähtöpaikalla oli 10 kanssa kilpailijaa, jotka lähtivät kiertämään yksitellen vaativaa tehtäväpolkua. Tunnistusta, arviointia taitavuutta, kestävyyttä ja voimaa. Monista hyvistä ominaisuuksista on apua  suoritukseen. Tavoitteena on hyväksytty ja suoritus ja tietenkin hamuan hyvää tulosta, voittoa.

Eivät ne ammattilaiselle kovin vaikeita tehtäviä olleetkaan, kunnes polulla oli korkeaksi rakennettu este.

—Esteet ovat voitettavaksi, totesi paikan valvoja.
Mahdollisuus on kiertää este, mutta siihen kuluu aikaa runsaasti, läpäistä este kulkemalla läpi labyrintistä tai kiipeämällä esteen ylitse. Kiertämisestä tulisi liian paljon sanktioita, joten ei niin, ei myöskään sokkeloon jossa kuluisi aikaa. Kiipeäminen on fyysisesti vaikea, mutta ehkä se on nopein vaihtoehto, Joten yli esteestä!

Se ei ollut ollenkaan helppoa, koska väsymys ja kilpailun jännitys painoi jo kehossa. Oli hikinen olotila janottikin. Nousu ylös askel akelelta, jännitti jopa vähän pelotti. Miten tämä on näin hankalaa selviänkö tästä mitenkään. Enää en jaksa eteenpäin, mutta paluukin on mahdoton. Olen jumissa ja voimat ehtyvät. Ei ole mitään turvaa olen yksin, kauanko tässä jaksan? Pakokauhu ja pelko saa jäsenet vapisemaan, putoaminen olisi kohtalokasta, sillä alla on rakenteita, joihin varmasti loukkaantuisi pahasti. Silmät painuvat kiinni ja.. Mielessä kulkee pikakelattu filminauha, siinä on koko menneisyys, myös tulevaisuus unelmat tavoitteet. Koko elämä vilistää silmissä. Nyt kaikki pysähtyi, tähänkö matkani päättyi?
Olin varmaan hölmön näköinen, kun vaimo tarttui heräävän olkapäähän ja muistutti: ”Tänään on sunnuntai aamu ja on Sinun vuorosi laittaa meille aamiainen”. Naamani vääntyi ONNELLISEN putkimiehen hymyyn, mutta miksi, siitä en koskaan kerro kenellekään.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Salaisuus

 "Valokuva on salaisuus salaisuudesta. Mitä enemmän se kertoo, sitä vähemmän tiedät." Diane Arbus, amerikkalainen valokuvaaja.)

lauantai 15. lokakuuta 2011

Lokakuu on puolessa

valot palavat huoneessa, ja kuulas päivä on takana.
Niin on taakse jäänyt kesäkin, mutta lämmin syksy jatkuu vielä.
Edelleen etsin ja kerään kesän kasvattamaa satoa,
kuten suppilovahveroa ja kantarellia.
Tunnen olevani keräilijä, joka viihtyy hyvin luonnossa,
vaikka se ei olekaan enää kovin vihreä.
Hämärässä huoneessa tarkastelen valokuvia,
joihin tallentuivat monet kesäiset tapahtumat.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Kantarellejä koriin lokakuussa

Vielä kannattaa käydä kiertämässä tutut kantarellipaikat, sillä sammalista ja risujen alta löytyy edelleen hyviä sieniä. Tein lyhyen lenkin ja löysin yllättävän paljon isoja ja hyviä sieniä. Kakkia löytämiäni en edes kerännyt, sillä meille on tulossa vieras Espanjasta. Koska hän on suuri kantarellien ystävä, on mukava viedä hänet metsään, kun tiedän valmiiksi katsotut paikat missä noita keltaisia herkkuja pilkistelee.

torstai 13. lokakuuta 2011

Valokuvatorstai 220

220 haasteviikolla saa inspiroitua seuraavan tekstin pohjalta:
”Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan. Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä.”  Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31

keskiviikko 12. lokakuuta 2011