perjantai 5. marraskuuta 2010

Ajankulua

Pohdin päivittäin yleistä aikaansaamista. Teenkö mitään hyödyllistä, nyt kun kaikki on toisin, kuin ennen? Oma-, tai muiden työntuottavuus ei ole avainsana eläkkeellä olevalle, sillä tavoin kuin se oli palkollisena toimiessa. Ensisijaista on valita oikeita asioita, vain itsensä ja perheen hyväksi.
Aika rientää nopeaan. Viikot, jopa vuodet tuntuvat vaihtuvan hyvää vauhtia. Nykyhetki rientää, kuin se valuisi käsistä. Kuljenko ajan perässä vai menenkö sen edellä? Kuluva hetki on parasta aikaa, siksi se on hyödynnettävä harkiten. Luonto ja pienet puuhat tarjoavat elämyksiä. Jokainen päivä on kaunis, jopa sateiset syyspäivät antavat rajatonta mielihyvää, vapaasti metsässä vaeltaessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti