Luopuminen voi helpottaa

Voitko luovuttaa tämän minulle, kysyin lapselta: ”En mä oikein voi kun mä vielä leikin sillä”. Usein luopuminen jostakin tärkeästä on vaikeaa ja usein pitää jopa valehdella itselleen ja ehkä muillekin miksi luovuttaminen ei käy. Ihminen on omistamisenhaluinen, ollut sitä varmaan aikojen alusta saakka. Jos annamme jotakin pois haluamme uutta tilalle. Jokin laite menee rikki, niin ensimmäisenä tulee mieleen hankkia uusi, vaikka sitä ei olisi tarpeellista korvata.

Ostaminen on on myös tavallaan luovuttamista. Ostaessa luovumme rahasta tavaraa tai palvelua vastaan. Nykyisin kun ei tarvitse käsitellä seteleitä tuntuu, että muutamasta satasesta on helppo luopua, kun siihen ei tarvitse kuin näppäillä kortin pin-koodi. Jos lompakosta pitää kaivaa satasia ja parikymppisiä, minä saattaisin olla harkitsevaisempi, enkä yhtä helposti luopuisi rahasta.

Ajasta päivistä hetkistä on luovuttava heti syntymästä alkaen, sillä jokainen eletty päivä on luovutettu pois, eikä ”ajan ratasta” voi edes pysäyttää. Hyvin pitkään lapsuudessa ja nuoruudessa toivoi olevansa vanhempi, mutta sitten tuli käänne, jolloin jokainen vuosi tuntuu menetykseltä, sillä tiimalasi tyhjenee aikanaan. Ihminen joutuu antamaan kaiken pois. Tavalla tai toisella se on vääjäämätön kohtalo, mutta vaikka joudumme luopumaan ei koskaan luovuteta.